Hän siellä, minä täällä....

Taas kerran yritän katkaista suhteemme. Rakastan miestä mutta hän kohtelee minua kaltoin. Mies tietää valtansa minuun ja sitähän käyttää. Yritän kovettaa tälläkertaa itseni, en ota mitään yhteyttä häneen enkä vastaa hänen yhteyden ottoonsa. Vaikka se tekee kipeää, mutta tämä välimatka tehnyt tehtävänsä , liianmonta kilometriä, petettyjä lupauksia ja omituisia juttuja. Aikaa on kulunut tapaamistemme välissä joskus useita kuukausiakin mutta olemme yhtedessä toisiimme päivittäin skypessä. Tänään heräsin että elän tavallaan painajaisessa ja minun ei ole hyvä olla. Jos hän rakastaisi minua , ei hän sanoisi etten saa tulla kuten nyt. Mikä loukkaus, mutta se herätti minut. Olen hänelle hyödyke jota voi käyttää kun se hänelle sopii. Ja minä olen antanut käyttää itseäni hyödyksi kun rakastan. Ystäväni varoittivat , tajuan sen nyt mutta rakastuneena olen ollut sokea ja ystävien puheet kokenut mustamaalauksena ja joidenkin tavallaan kateutena.
Eikä ole ensimmäinen kerta kun kieltää minua tulemasta, ei mitään selityksiä että miksi. Kummalinen parisuhde. Ehkä hänellä on siellä joku toinen etäsuhde. En tiedä. Olen hölmö ja loukkaantunut. On nöyryyttävää tajuta kuinka minua on rakkaudessa käytetty hyväksi.
Sairastuin vakavasti, eikä hän edes soittanut kysyäkseen vointiani.Ei tullut katsomaan eikä mitenkään huomioinut minua. Senkin annoin anteeksi ja liian paljon muutakin. Enää en taivu, nyt on suunta eteenpäin ja hän menneisyyttä ja sinne jää kauas missä saa olla itsensäkanssa kaikessa rauhassa minulta.