Monella palstalla puhutaan nuorten fyysisen läheisyyden puutteesta mutta entäpä vanhempien fyysisen läheisyyden hiipuminen tuoreissa liitoissa?!
Onko vastaavia kokemuksia?
Olen nainen joka ollut liitossa 4v ja mies ollut nyt kuukausia haluton minkäänlaiseen fyysiseen kontaktiin.Vain halaus silloin tällöin ja pakollinen muiskaus ehkä kerran päivässä.
Ei tässä iässä tietysti niin tärkeätä ole se seksikään mutta jos miehellä halut hiipuu olemattomiin niin missähän vika?
Tietysti työstressi ja väsymys voi vaivata tai muut henk.koht.asiat.
Miksi mies ei halua edes keskustella asiasta?
Olen yrittänyt hyvällä ja kauniisti.Kosketella ja puhua ja aloittaa keskustelun asiasta että helpoittaisi oloa jos huolet painaa,mutta reaktio on se että mies on puhumatta ja painuu ulos tai jos puhuu niin se on vastaus että älä aloita taas.
Ja tiedän että puhumatta asiat ei parane.
Ulkonäössäni ei pitäisi läheisteni mielestä olla aihetta haluttomuuteen eikä suhteen ylläpitävään suhteen hoitamiseen.Ja luonteeltani olen koti-ihminen,kapakoissa en käy,alkoa en käytä ja harrastan liikuntaa päivittäin vähän ja pidän huolta isestäni ja olen 10v nuoremman näköinen viiskymppinen.
Yhtä syytä ei ongelmiin tietysti olekaan mutta kokemuksia ois kiva kuulla.Voisi avartaa omaa näkökulmaa.
Onko vastaavia kokemuksia?
Olen nainen joka ollut liitossa 4v ja mies ollut nyt kuukausia haluton minkäänlaiseen fyysiseen kontaktiin.Vain halaus silloin tällöin ja pakollinen muiskaus ehkä kerran päivässä.
Ei tässä iässä tietysti niin tärkeätä ole se seksikään mutta jos miehellä halut hiipuu olemattomiin niin missähän vika?
Tietysti työstressi ja väsymys voi vaivata tai muut henk.koht.asiat.
Miksi mies ei halua edes keskustella asiasta?
Olen yrittänyt hyvällä ja kauniisti.Kosketella ja puhua ja aloittaa keskustelun asiasta että helpoittaisi oloa jos huolet painaa,mutta reaktio on se että mies on puhumatta ja painuu ulos tai jos puhuu niin se on vastaus että älä aloita taas.
Ja tiedän että puhumatta asiat ei parane.
Ulkonäössäni ei pitäisi läheisteni mielestä olla aihetta haluttomuuteen eikä suhteen ylläpitävään suhteen hoitamiseen.Ja luonteeltani olen koti-ihminen,kapakoissa en käy,alkoa en käytä ja harrastan liikuntaa päivittäin vähän ja pidän huolta isestäni ja olen 10v nuoremman näköinen viiskymppinen.
Yhtä syytä ei ongelmiin tietysti olekaan mutta kokemuksia ois kiva kuulla.Voisi avartaa omaa näkökulmaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo ei puhumatta selviä. Ajan kanssa mukaan astuvat muutkin ongelmat, kuten viina, eli kannattaa tarttua ongelmaan nyt. Todennäköisimmin miehellä on taustalla jokin kipeäksi muodostunut patouma, joka alkaa käyttäytyä lumipalloefektin tavoin.
Sinun täytyy saada mies puhumaan, vaikkapa parisuhdeterapeutin kanssa, jos mies muuten pakenee tilanteesta. Parisuhdeterapiassa mies voi käydä vaikka yksinkin pari ensimmäistä kertaa, mikä ehkä on hänen kannaltaan helpompaa.
Joka tapauksessa puhukaa jollain tavalla. On varmasti hankala vakuuttaa toinen tilanteen vakavuudesta tilanteen jo hieman tulehduttua, mutta ymmärryksellä ja rakkaudella sekin on mahdollista.
Liian usein puolison vetäytymiseen johtuu suhteen ulkopuolisesta ihmisestä. En halua maalata piruja seinille. mutta voiko olla mahdollista.
Aikoinaan itse aloin vetäytyä miehestäni, ei ollut ulkopuolisesta kyse. Mutta koin miehen olevan ilkeä minua kohtaan ja puhumaton. Eli en saanut omia tarpeitani tyydytettyä hänen kanssaan. Ei minua sitten enää fyysisyyskään kiinnostanut. Ja mitä enemmän hän yritti sitä enemmän pakenin.
Hyviä ajatuksenaiheita ja palautetta.Kiitos! Ymmärryksellä ja rakkaudella sitä yrittääkin selvittää asiaa mutta jos toinen elää kuin omissa maailmoissaan eikä noteeraa keskusteluun ollenkaan vaan pitää ns.mykkäkoulua niin eipä siinä mene kuin hermo itseltä jos vaan alkaa jankkaamaan jota miehet sitten syytellen kutsuvat `jäkätykseksi`! Itsehän he sen ns.jäkätyksen saavat aikaan jos saavat naisen hermostumaan.Harva nainen jaksaa harkitun rauhallisesti suhtautua miehen halveksivaan mykkäkouluun!Tilanteessani luulen että mies ei halua kolmannenkaan osapuolen kanssa fyysistä kanssakäymistä vaan nämä ns.kaverit ja exät on ehkä vain `varulta`vielä talletettu.Terapian apuun en häntä saisi kirveelläkään(vanhempien miesten jääräpäisyys).Ja minusta hänen pitää ihan itse ymmärtää että menettää minut aikanaan jos ei asiaan tee korjausta omalta osaltaan.Patoumasta on minunkin mielestä vahvasti kyse.Ehkä tuottaa lievää masennustakin hänelle opetella pitkän poikamieskauden jälkeen elämää ilman jokaviikkoista alko-annosta tai kavereitten kanssa illanistujaisia.(aika lapsellista kuuskymppiseltä muuten).Kun joutuu sitten olemaan ns.fiksusti kotielämää niin ottaa kai koville ja ns.syy olen tietysti minä,miksi `joutunut`luopumaan niistä ja siksi kohdistaa vihakäytöstään minuun.Aika ristiriitaista!Mutta jos mies ei ole tippaakaan filosofoiva eikä tunneälyinen,ei ehkä osaa nähdä eikä ajatella realistisesti,mitä hänellä on ja miksi olla onneton! :)
Minunkin linjaus menisi tuonne ulkopuoliseen ihmiseen.Jos hänellä on ylimääräisiä menoja (ylitöitä,jopa viikonloppunakin, ystävien kanssa treffailuja tavallista enemmän yms), silloin pitäis alkaa sireenien antaa ennakkovaroitus.Puhelinlaskusta voit päätellä myös, onko miten lasku noussut.Jospa hänellä on nyt liittymä, jossa reilusti puheaikaa ja viestejä saa laittaa yli oman tarpeen, silloin ei lasku kylläkään nouse.
Kyllähän sitä ihminen vetäytyy kuoreensa, jos hänellä ei ole vehnäjauhot omassa pussissaan vaan on mennyt vieraan pusseihin. siis vaikka sinne ruisjauhopussiin.
Hänellä on silloin muut ajatukset mielessä kuin oma avioliitto.Toki varmasti masennukseenkin kuuluu olla vetäytyvä, mutta masennukseenkin on aina joku syy.Onko se sitten epäonnistuminen rakkaudessa tai joku muu epäonnistuminen elämässä. Syitä masentumiselle on niin paljon kun on masennuksen kanssa kamppaileviakin.
Toivottavasti saat miehesi käytökseen selityksen , epätietoisuudessa on hirveää elää. Ja sinulle jaksamista "kamppaillessasi" epätietoudessa.
Palaan vielä asiaan.Ei ollut ylimääräisiä menoja vaan oli aina tässä kotona.Menneisyydessä kyllä yli 10v sitten vaikea ero jossa menetti lapset ulkomaille.Mutta lapset jo aikuisia nyt ja yhteydet pelaa jos vaan itse haluaisi olla paljon yhteydessä heihin.
Halusin keskustella asioista mutta ei halunnut ja lähti kun käskin mennä miettimään omaan ns.kakkosasuntoonsa. Sen koommin ei ole tullut ja ei vastannut viesteihin eikä soittoon.Tavaroista osa vielä minun asunnossa.
Mutta ratkaisuni on nyt selvä ja tämä viestiketju osaltani ohitse.
Olen tyytyväinen asiaan nyt.
Ei sellaisella suhteella tee mitään jossa toinen elää omaa elämäänsä jakamatta sitä millään tavalla toisen kanssa.
Osti minut tavaralla jota en ymmärrä ja en siksi osannut antaa tarpeeksi kiitosta ja hehkutusta niistä.Tiesin jo entuudestaan että jos en ole juuri niinkuin hän haluaa,ottaa tavarat pois.Aikalailla narsistinen persoona.
Toivon vaan jaksamista seuraavalle hänen `uhrilleen`.
Tuon tyyppisille ihmisille tulee yllättävän yksinäinen vanhuus!
Kiitos kaikille kommentoijille.
Nokka kohti uutta elämää.
Tuon kysymyksen voisinkin esittää vaimolleni, hän ei ole 30 vuoteen halunnut minkäänlaista läheisyyttä, pussailusta ei puhettakaan, seksiä ei senkäänvertaa, puhuminen näistä asioista on mennyt kuuroille korville.
Aika usein meitä miehiä syytetään puhumattomudesta, mutta meillä nämä jutut menee näinpäin.
Nimimerkille ´Huuto ei auta`
Esitä jos et ole jo esittänyt.Ei mikään liitto hoidu itsestään!Jos puhutaan asiat heti siinä hetkessä kun se asia vaivaa, niin siitä ei kehity ns.virtahepoa olohuoneeseen :) En millään ymmärrä sitä miten puhuminen voi olla vaikeaa!!??
Puhutaanhan sitä vieraillekin ja kavereille,miksi sitten ei läheisimmilleen???
Kantakaamme vastuu läheisten ja omasta hyvinvoinnista suhteessa!