Miltä tuntuu nähdä jättämäsi ihminen toisen kanssa? Voitko toivoa hänelle kaikkea hyvää uuteen suhteeseen?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Allekirjoitin tänään omasta vapaasta tahdostani avioeron 2 vaiheen.
En osaa vielä ajatella entistäni toisen kanssa. Toivon hänen kuitenkin löytävän onnen jota en itse pystynyt hänelle tarjoamaan.
Olen epävakaa persoona eikä avioero herätä minussa mitään tunteita. Tosin ei naimiisiin mennessäkään tuntunut juuri miltään.
Olen ajatellut avioliittoa aina vain paperinpalana. Esikoisen syntymä oli kaiken keskipiste,
mutta nyt kun lapsi on isompi niin koin lapsen pitävän meidät yhdessä. Tiesin sen olevan väärin puolisoa kohtaan.
Vastaus kysymykseesi on Kyllä, toivon hänelle kaikkea hyvää uuteen suhteeseen.
Sitten kun puhutaan lapsemme kasvatuksesta ja uudesta naisesta/miehestä niin katsotaan toivotanko vielä niin paljon onnea.
5 13 sinä tuossa tunnustat suoraan kyvyttömyytesi elää parisuhteessa, et syyllistä expuolisoasi.
Osoitat juuri sitä rehellisyyttä ja suoraselkaisyyttä jota jättäjältä odotetaan. Kiitos.
Niin no, "avioero herätä minussa mitään tunteita...". Oletan että on parhaillaan depressiivinen vaihe. Kun on pitkään tai vaikeasti masentunut, on kyvytön itkemään ja tuntemaan normaaleja tunteita.
Ei siis ole kyse rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä, vaan lähinnä välinpitämättömyydestä tai itsetuhoisuudesta. Epävakaiden persoonien kanssa on useinkin vaikea elää, ellei heillä ole lääketasapaino kunnossa.
Tottakai toivoisin exälle kaikkea hyvää uuteen suhteeseen. Miksen toivoisi? Tyyliini kun ei sovi toivoa pahaa kenellekään. Love & Peace.
Exäni oli aloitteellinen osapuoli päättämään parisuhteemme. Kun olin pari vuotta myöhemmin tavannut uuden kumppani ja ex näki meidät yhdessä kaupungilla, ex ilmoitti tekstiviestillä, että hänen maailmansa musteni sillä hetkellä. Kuulemma ei haluaisi minua takaisin mistään hinnasta, mutta että minä löysin uuden "niin nopeasti"... HAH!
Toinen parisuhteeni päättyi kymmenen vuoden ja yhden lapsen jälkeen sovussa, minä kuitenkin olin se, joka otti eron ensimmäisenä puheeksi. Lapseni isä alkoi pari vuotta eron jälkeen reilu vuosi sitten seurustella uudelleen ja olen vilpittömän iloinen siitä, että ex on löytänyt oikein mukavan ihmisen rinnalleen. Olen sen hänelle sanonutkin useamman kerran.
Totta kai, miksi pitäisi olla niin itsekäs että toivoo vaan pahaa.. Pitää oppia olemaan kiitollinen hyvistä hetkistä ja mennä eteenpäin. Ei se jalosta omaa oloa yhtään paremmaksi jos jää märehtimään asioita. Eroon on aina ollut syy. Ja niin kipeää kun tekeekin, olisi ehkä hyvä kyetä tunnustamaan / tunnistamaan ne syyt, jotka eroon johti. Jos molemmat voivat suhteessa hyvin, ei varmaan eroja olisi..
Meillä (ex) puolisoni jätti minut toisen vuoksi mutta kun kaksivuotta erosta tapasin nykyisen mieheni (oltu yhdesä 4 v) niin yhdessä ykköstyneen kakkosensa aloittivat vainon. Minut on haukuttu uuden mieheni omaisille, hänen vuokraisännälle, työnantajalleni, tämä mies ripitettiin, häntä kiinnipitäen, kuinka huono ja kelvoton ihminen olen parisuhteeseen. Ykköstynytkin oli kehunut olevansa paljon parempi nainen kuin minä.
Tuohon mennessä oli mieheni saanut exältäni useita yhteydenottoja koskien minua mutta tuon viimisen episodin jälkeen teimme poliisi-ilmoituksen.
Sitten onkin tilanne rauhoittunut mutta varomme heitä, varmaan koko loppuelämämme.
Jätin exän ja uusi ilmetyi hänelle kuukaudessa, ja hyvä niin sain olla rauhassa. Ehti se uusikko vaihtuakin jo ja hyvä niin kun on rauhallisempaa sorttia..en ole järrämistäni katunnut sekunttiakaan ja sillä mitä ex tekee ei ole minulle merkitystä piiruakaan eli olkoon onnellisia..
Mitä ajat takaa tuolla kysymykselläsi? Haluatko kuulla, että jättäjää alkaisi kaduttaa kun näkee jätetyn toisen ihmisen kanssa? Voin kertoa, ettei ala. Päinvastoin. Mä ainakin tunnen hyvää mieltä siitä, ettei jätetty jäänyt mun perään ruikuttamaan vaan jatkaa elämäänsä hänelle sopivamman ihmisen kanssa.
Jos sut on jätetty, niin pahimman virheen itseäsi kohtaan teet sillä, että alat kuljeskella jonkun kanssa vain näyttääksesi jättäjälle, että sä kelpaat muillekin. Luulottelet, että jättäjää alkaisi kaduttaa. Ei hän sua olisi jättänyt, jos olisi halunnut rakastaa sua hautaan saakka. Eikö niin?
En tiedä mitä tarkoitin kysymyksellä. Olen vain lueskellut ja todennut monen kertoneen järkytyksestään kun petetty ei olekaan jäänyt suremaan vaan on niin nopsaan löytänyt uuden.
Jotkut pettäjät uhoaa peräti, että eivät halua lastensa jotuvan kokemaan petetyn uusia helluja.
On ainoastaan petturin ajatus, että petetty kostomielessä hakee uutta kumppania. Miksi se sellanen ajatus petetystä jos itselle suodaan vaikka kuinka ja paljon eri suhteita. Eiks petturilla huoli ollenkaan että lapset joutuvat tutustuun hänen vaihtuviin kumppaneihin.
Ei se pelkästään jättäjän ajatus ole, että kostomielessä jätetty hakee heti uutta kumppania vaan ihan tosielämää. Monta jätettyä tiedän, jotka on sanoneet että mä kyllä näytän jättäjälle, että kelpaan mä muillekin. Ja sitten pakonomaisesti etsitään uutta puolisoa, vaihdetaan miestä/naista kuin paitaa ja valitettavasti esitellään uudet valloitukset lapsille. Hyvin epäkypsää toimintaa. Monet jättäjätkin valitettavasti harrastaa sitä ja siinähän kärsii vain lapset.
Aina ei kuitenkaan joudu jätetyksi sen takia, että uusi mies/nainen on löytynyt. Eron syitä on muitakin. Sä oletat, että jätetyksi joutuu vain jos uusi on kuvioissa. Mä jätin mun mieheni mutta en todellakaan kenenkään toisen takia. Erosta on jo vuosia, mutta lapset on saaneet kasvaa aikuisiksi ilman että mä olisin heidän elämäänsä enempää sekoittanut uusilla miehillä. En mä nunnana ole elänyt, mutta miehen esittelen lapsille vasta kun olen itse varma, että tämä on jotain pysyvämpää.
Tätä asennetta todella ihmettelen, että lapsilta pitää salata se, kenen kanssa käy treffeillä. Miksi?
Itse en uskaltaisi tapailla ihmistä, jolla uskoisin olevan haitallinen vaikutus lapsiini.
Näytetään jättäjälle ja otetaan se ensimmäinen vastaantulija...huolimatta millainen on..
...vaikka alkoholisoitunut...
Ei sitä tarvitse salata, mutta ei jokaista myöskään tarvii niille lapsille esitellä? Vai pitäiskö jokainen yhdenillan juttu esitellä.. Sitten kun tuntuu siltä että naisen/miehen kanssa vois olla jotain vakavampaa niin esitellään sitten. Enkä kyllä itsekään halua ensimmäisenä toisen lapsiin tutustua, vaikka lapsista pidänkin ja on omiakin.
Nyt en kyllä ymmärrä. En käy salaa treffeillä. Avoimesti lapsilleni kerron missä menen ja kenen kanssa. Siltikään en jokaista kokelasta lapsille paremmin esittele. Vasta kun itse olen tutustunut ja jos vakavalta tuntuu. Haitallinen vaikutus lapsiin? No eipä ole tullut mieleen edes lähteä sellaisen ihmisen kanssa treffeille koska olisihan hänellä haitallinen vaikutus myös minuun.
Miksi puhut pettämisestä tässä yhteydessä?
Eiväthän kaikki eron suhteen aloitteelliset = "jättäjät" ole pettäneet puolisoaan, vaan liitto on tullut muulla tavoin tiensä päähän.
Onkohan sinulla jotenkin puurot ja vellit sekaisin...???
Et aloituksessasi maininnut mitään pettäjästä, puhuit vaan jättäjästä. Aina ei eron syy ole se, että puoliso löytää jonkun toisen. Eroon on niin monia syitä kuin on eroajiakin.
Olen pahoillani, kun en itse ymmärtänyt alan terminologiaa. Tässä yhteydessä esittely takoittaakin siis sitä, että "lapset, tässä on teille uusi isä/äiti".
Itse ymmärsin esittelyn olevan tavanomaista ihmisten (lasten ja/tai aikuisten) kohtaamista, jonka jälkeen eri osapuolet tietävät, millaisia läheisiä toisen elämään kuuluu.
Hyjää......tarkoititko?
Mikä tarve ilkeillä?
En ole etsimässä lapsille uutta isää, heillähän on hyvä isä. Vaan itselleni kumppania joka mahdollisesti joskus asuisi mun kanssa.
No hyvä, niinhän sen pitää ollakin. Kummastuttaa vaan erityisesti tuossa toisessa keskustelussa esitetyt huolet siitä, että lapset kiintyvät liikaa uuteen kumppaniin ja pettyvät, jos suhde kariutuukin. Näissä tapauksissa juurikin haetaan lapsille uutta vanhempaa eikä itselle kumppania.
Omasta mielestäni uuden mies-/naisystävän esittelystä lapsille ei ole mitään haittaa - tehdään se sitten kuinka aikaisessa vaiheessa tahansa.
Aloituksessa tarkoitin todellakin jättäjiä en pettäjiä mutta täällä menee puurot ja vellit sekaisin.
Eroon on todella monia syitä, suurin syy on kun ei osata ratkoa suhteen ongelmia yhdessä. Kun sitten erotaan niin tuntuu pahalta nähdä kun toisella jo uusi heila kainalossa. Siksihän asumisero kait on olemassa, että silloin pari miettis mitä suhteelta haluaa. Asumisero ei tarkoita että silloin oltas erottu lopullisesti.
En yhtään ihmettele jos jätetty huomattuaan puolisollaan uuden heti asumiseron astuttua voimaan on katkera ja herää epäilys pettämisestä. Useasti täälläkin esitettyjä kysymyksiä on, että noin vähänkö merkkasin hänelle? Noinko oli helppo unohtaa kaikkia ja mennä etenpäin.
Lisää aiheesta puurot ja vellit...Kirjoitat asumiseron voimaan astumisesta, mikä se sellainen on? Jos lähdetään eri kattojen alle miettimään parisuhteen jatkoa, pitää sopia pelisäännöt asialle: miten pitkään aiotaan miettiä ja mitä ko aikana on luvallista tehdä esim suhteessa muihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
Kirjoitat avioero-palstalle, jokin eri osoitteisiin muuttaminenhan ei ole virallinen signaali sille, että eroa harkitaan. Kun eron 1-vaihe on laitettu vireille, ei olla missään asumiserossa, vaan eletään nimenomaan harkinta-aikaa sille, erotaanko 6-12 kk harkinta-ajan alkamisesta.
No säkki samassa pussissa.
"Asumisero ei tarkoita että silloin oltas erottu lopullisesti"
Tästä on tietysti jokaisella ihmisellä oma tulkintansa, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asumisero tarkoittaa lopullista eroa. Asumisero ei liity millään tavalla siihen, että mietittäisiin, mitä suhteelta haluaa. Mietintä tehdään harkinta-aikana., asumisjärjestelyillä ei tahän ole vaikutusta. Mikäli harkinta tehdään saman katon alla, niin suhteella on vielä mahdollisuus - asumuseron jälkeen ei.
no, tehän sen tiedätte.
Olen senverran vanha että luulin asumiseron tarkoittavan nykyistä harkinta-aikaa.
Kun on lapsia niin avioeroa ei saa ilman asumiseroa/harkinta-aikaa. Tapahtuipa sitten eri osotteissa tai saman katon alla. Eri osotteissa on helpompi ottaa aikalisä.
Yhdessä asuminen ei ole ainoa oikea asumismuoto avioliitossa.
Kuules sirunen, olet kyllä melkoisen pihalla asioista.
Asumisero-termi on poistunut virallisesta käsitteistöstä jo vuosikymmeniä sitten. Se, että muuttaa eri katon alle puolisonsa kanssa ei sinällään aloita harkinta-aikaa, vaan jos erota aikoo, pitää laittaa eron 1-vaihe vireille käräjäoikeudessa. Vireille tulosta alkaa harkinta-aika. Monet asuvat harkinta-ajan alussa vielä yhdessä käytännön järjestelyistä johtuen, jotkut jopa koko harkinta-ajan, koska laki ei mitätöi 1-vaihetta siitä johtuen, että ihmiset asuvat samassa osoitteessa. Toisaalta sitten taas erilleen muutto ei aloita yhtään mitään eroon liittyvää - onhan sellaisiakin aviopareja, jotka omista syistään ovat kirjoilla eri osoitteissa ilman mitään hinkua erota.
Oli lapsia tai ei, et voi saada eroa ilman harkinta-aikaa. Vaikka lapsettomana muuttaisit eri osoitteeseen aviopuolisosi luota, et saa virallista eroa ilman, että laitat eron 1-vaiheen vireille.
Kukaan ei käsittääkseni ole väittänytkään tässä ketjussa, että yhdessä asuminen olisi ainoa oikea asumismuoto avioliitossa? Sinä vain vänkäät ja vänkäät tuota asumiseroa, vaikka sitä ei todellakaan ole virallisesti olemassa. Josset usko meitä, mikset googlaa asiaa? Sen verran vanha kai olet, että osaat kirjoittaa Googelen hakusanaksi "avioero" ?
Tietysti naimisissa olevien on mahdollista asua erillään. Avioliitto ei edellytä yhteistä kotia. Tällaisessa tapauksessa ero ei ole harkinnssa vaan pari haluaa pysyä yhdessä. Yhteisasuminen ei vain jostain syystä ole mahdollista - jos se molemmille sopii, niin mikäs siinä.
Harkinta-aika on pakollinen, mutta asumusero harkinta-aikana ei sitä ole.
Mikäli harkinta ei onnistu ilman että pitää muuttaa pois yhteisestä kodista, niin siinä tapauksessa omalla kohdallani harkinta on nopeasti tehty.
No, uskotaan, uskotaan, en vänkää enää, eikä noilla termeillä mitään merkitystä minun elämään
...yhteenvetona, ei tässä nyt ole kyse siitä onko termi asumusero vai harkinta-aika, sirunen ei myönnä eron olevan totta ennenkuin ero vahvistettu, laillinen...myöntääköhän sitten kun ero tulee
minäminähaluun. en näy kuitenkaan olevan ainut täällä joka ymmärtää asumuseron asumuserona.
En ole eroamassa.
ei ole sirunen hukassa asumusero termin käytössä vaan te jotka väännätte rautalankaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12136978
Asumuserolla ei ole mitään "virallista" ekemistä avioeron kanssa muuten kuin siinä tapauksessa, että eron saa ilman harkinta-aikaa, jos on asuttu 2 vuotta erillään.
Jättäjiä ja jättäjiä. Jjättävät voivat alkaa huutamaan ja kirkumaan, sitten kun jätetty löytääkin itselleen uuden ja käsiteltyään eron tuskansa lopulta toteaa, että pääsikin huonosta eroon ja sai paremman tilalle.Hyvä esimerkki oli "20 tapaa pilata avioliitto" elokuvan herkullinen Hannele Laurin roolisuoritus. Roolihenkilönainen petti ja eron jälkeen haukkui alati jättämäänsä exmiestä, mutta roikotti silti exmiestä elämässään, omaa itsetuntoaan näin pönkittäen. Kun exmies löysi uuden kivan naisen, alkoi iso huuto, "sinun piti rakastaa vain ja aina yksin minua". Jättäjän toive siis oli tässä tapauksessa se, että jätettynäkin ex kaikesta kohtaamastaan pahasta käytöksestä huolimatta rakastaisi aina ja ikuisesti.
jättäjän rooli; tuo olisi pitänyt katsoa. Sitä tapahtuu oikeassa elämässäkin
Olet kai sinäkin lukenut erään kertomuksen palstalla jättäjän /petturin ykköstyneen kiusanteosta.
.Petturit ja ykköstyneet eivät halua myöntää vaan tekevät kaikkensa nolatakseen jätetyn tämän uskallettuaan kertoa. Jätetyn uusi suhdekaan ei ole ilkeilyltä turvassa.
Luonnnollisesti pettäjä ja ykköstynyt suuttuvat, kun ihmiset (petetty eritoten) puhuvat avoimesti. Tämä on heidän näkemyksessään "heidän yksityiselämäänsä sekaantumista" ja hyvin väärä teko, kukaan ei saisi puhua heidän asioistaan, se on "halpamaista juoruilua". Asenne heillä ei muutu, mutta se ei vie oikeutta puhua omasta menneisyydestään kenelle tahansa, mitä itse haluaa. Eivät juorutkaan siksi poistu, sillä ihmiset yleensä ovat tämä päivänä avoimia ja inhimillisiä, uteliaita.
Jos puhuu, kun pysyy totuudessa, ja samaan aikaan toiset valehtelevat tai osoittavat vihaa, totuudenpuhuja on se jota uskotaan. Ilkeilyyn saa stopin, kun on tekemisissä vain aivan pakkoasioissa, eikä se tehoa, kun tietää toimineensa itse oikein.
"Jättäjän toive siis oli tässä tapauksessa se, että jätettynäkin ex kaikesta kohtaamastaan pahasta käytöksestä huolimatta rakastaisi aina ja ikuisesti."
Mitä hittoa? Miten noin voi edes ajatella? Itse olen jättäjä, enkä missään tapauksesta toivoisi exän rakastavan minua aina ja ikuisesti. Miksi IHMEESSÄ toivoisin? Voi nenä sentään, ei tulisi edes mieleen.
Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, ettei toisen haukkuminen myöskään pönkitä itsetuntoa. Mikään negatiivinen ei pönkitä. Ainoastaan positiivinen palaute, vaikkapa exältä kohottaa oikeasti itsetuntoa.
liina,voi olla tilanne jossa jättäjä(nainen) uskoo olevansa niin korvaamaton että jättetty mies jää häntä palvomaan...mutta ei, mies löysikin uuden ja nuoremman...arvaatko tarinan lopun?
ihmeellistä asiaa, minä en arvaa tarinan loppua, kerro.
"jättäjä(nainen) uskoo olevansa niin korvaamaton että jättetty mies jää häntä palvomaan...mutta ei, mies löysikin uuden ja nuoremman."
Kuka uskoo noin hullusti? Arvatenkin tarinan loppu on vielä hullumpi.
hullumpi suorastaan sairas
jättäjän rooli missä olet piilsekellys sillä sinun mielipiteet olisivat olleet tärkeitä tuolla toisessa ketjussa.
Olen huomannut täällä, kuinka jätetyn kertomaa halutaan pilkata, mitätöidä, halveksia. Olen huomannut henkilökohtaisuuksiin menoa, joka tällaisella keskustelufoorumilla vähän ihmeellistä koska eihän täällä pitäisi ketään tunnistaa.
Syytetään petetyn roikkuvan, häiriköivän olevan narsisti, ym skeidaa.
"Olen huomannut täällä, kuinka jätetyn kertomaa halutaan pilkata, mitätöidä, halveksia"
Suureksi osaksi olen kyllä havainnut samanlaista pettäjän haukkumista narsistiksi ym. skeidaa. Jos tai kun joku haluaa hukkua, se on hänen ongelmansa.
....... loukkaa, jos ei mies/nainen nimeä
Niin, minuakin vähän ihmetyttää kun pettäjän käräyttänyt kakkonen ykköstyessään loukkaantuu kun häntä kutsutaan ykköstyneeksi kakkoseksi.
Petetyn ja jätetyn pitää kyllä hyväksyä hänelle osoitetu kutsumanimet (lue haukkumanimet)
Elättekö te itseänne vai muita miellyttäen? Onko teille itse elämä toisarvoisempi suhteessa "mitä kylillä puhutaan". Viittaan "jättäjän rooli, ei-nimi miestä/naista jne. ajatuksiin.
En ole jättäjä, en ole jätetty, en pettäjä enkä petetty, mutta jos kuvittelen, että minua jätettäisiin tai minä jättäisin, ei minua kiinnostaisi pätkääkään, mitä muut ulkopuoliset puhuu. Mitä merkitystä sillä on? Minulla ainakin on niin terve itsetunto, että jättäisin nämä jutut ihan omaan arvoonsa. Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että oli rooli mikä hyvänsä, niin koskaan ulkopuolinen ei voi tietää kahden ihmisen suhteesta totuutta. Ja nämä juoruilijat, jotka tietää aina kaiken paremmin, niin so what? Minä eläisin omaa elämää, omaa täyttä elämää ja piste. Ihan sama, mitä muut puhuu.
Ja näin olen elänytkin, vaikka en olekkaan jättäjä jne. Siihen tarvitaan terve itsetunto, hyviä ystäviä ympärille, ja omaa elämää ennenkaikkea.
Sanomani ydin: Älkää ihmiset funtsiko, mitä muut ajattelee ja puhuu, sen sijaan eläkää oma elämä mahd. täydesti. Jos keskittyy miettimään, mitä muut puhuu, niin silloin jää elämä elämättä!
Tarkoitat kutsumanimillä toisten keksimiä haukkumanimiä? Todellisuudessahan ihmistä kutsutaan hänen omalla nimellään, kuten kohdallani "liina".
15 5 naulan kantaan.
Täällä keskustellaan yleensä omista kokemuksista tai kuten edellä otettiin kantaa erään petetyn saamaan kohteluun tällä palstalla jonka jokainen tätä palstaa seuranneena on saanut huomata.
Muutin yksin asumaan avioliitossa.
Vaihtoehto olisi ollut ero.
Pidettiin matalaa profiilia miehen kanssa. Sehän oli meidän juttu.
Kuinka ollakaan, me tulimme huomattavasti paremmin toimeen.
Ruvettiin seurustelemaan. Käytiin kylässä ja mentiin omiin asuntoihin.
Mies meni mihin meni,enkä ollut motkottamassa.
Lopputulos oli, että mentiin takaisin yhteen 3 vuoden eron jälkeen.
Yhteensä meille tuli yhdessäoloa 21 vuotta. Lapsia ei ollut.
Erossa asuminen on hienoa alkuun,mutta sitten alkaa kaipaamaan tuttua kainaloa,tai sitten ei.
Ei tunnu miltään. Tietysti toivoin hyvää mutta en ajattele häntä. Sinänsä ihan sama miten hänellä menee. Liika tunteilu on teennäistä. En vaan tunne häntä kohtaan mitään, niin minkäs teet. Eikä hän minua kohtaan. Oltiin nuoria kun ihastuttiin, luultiin että rakastuttiin, saatiin lapsi mentiin naimisiin... kasvettiin aikuisiksi ja ymmärrettiin että se oli vaan sellasta kun me oltiin hyviä kavereita. Ei muuta. Nykyään kummallakin on oma elämä uudessa parisuhteessa.