Rakkaat ystävät ja kylänmiehet, älkää laittako ongelmiani vaihdevuosien tiliin. On tietysti helppo sanoa, että kiukkuisuus, hermoilu ja lyhyt pinna johtuvat hormoneista – siis niiden vähenemisestä. Oikea selitys, jota en voi teille kertoa, on yksinkertaisesti seksin puute. Ihan samat oireet iskivät parikymppisenäkin, kun jouduin olemaan ilman seksiä.
Mieheni on 25 avioliittovuoden jälkeen päättänyt, että tarpeeksi on tullut höylättyä eikä mummoikäinen vaimo enää sytytä. En vaadi ihmeellisiä: pelkkä rutiinisuoritus riittäisi, mutta kalsariasu ja iltauutiset vievät voiton. Kuivia kausia on ollut ennenkin, mutta nyt tuntuu olevan ”the end”. En usko, että tästä enää virkoaa minkäänlaista vehreyttä tai uutta kukoistusta.
Mielessäni ajattelin tilanteen olevan edessä joskus kuuden ja seitsemänkymmenen välissä yhteisestä sopimuksesta. Tulevaisuudessa näin aina, että ensin hoitelemme lastenlapsiamme ja sitten toisiamme. Minkäänlainen uusi onni minua tuskin odottaa: tavallistakin tavallisempaa viisikymppistä naista. Joskus jopa toivon, että joku verevä nuori nainen iskisi mieheni, ja minä saisin vapauden, uhrin roolin ja puolet omaisuudesta.
Mieheni on 25 avioliittovuoden jälkeen päättänyt, että tarpeeksi on tullut höylättyä eikä mummoikäinen vaimo enää sytytä. En vaadi ihmeellisiä: pelkkä rutiinisuoritus riittäisi, mutta kalsariasu ja iltauutiset vievät voiton. Kuivia kausia on ollut ennenkin, mutta nyt tuntuu olevan ”the end”. En usko, että tästä enää virkoaa minkäänlaista vehreyttä tai uutta kukoistusta.
Mielessäni ajattelin tilanteen olevan edessä joskus kuuden ja seitsemänkymmenen välissä yhteisestä sopimuksesta. Tulevaisuudessa näin aina, että ensin hoitelemme lastenlapsiamme ja sitten toisiamme. Minkäänlainen uusi onni minua tuskin odottaa: tavallistakin tavallisempaa viisikymppistä naista. Joskus jopa toivon, että joku verevä nuori nainen iskisi mieheni, ja minä saisin vapauden, uhrin roolin ja puolet omaisuudesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viimeinen lause; kaiken tuon voit saada omilla toimillasi paitsi uhrin roolin. Mutta mikä siinä uhrin roolissa niin viehättää? :)
EI tarvitsisi selitellä kenellekään mitään (=aikuisille lapsille) ja saisi paljon sympatiaa. Tunnevaje on niin suuri, että kaikenlainen myötätunto kelpaa.
Älä nyt ihmeessä heitä kirvestä kaivoon ja miestäsi kiertoon!
Jouduin terveydellisistä syistä lopettamaan hormoonien käytön 52-vuotisena.
Totesimme yhdessä mieheni kanssa tilanteen ja hankin liukuvoidetuubin yöpöydälleni.
Kanssakäymisemme luonne muuttui siinä mielessä, että muutoksen jälkeen mieheni on ottanut minut ja tarpeeni huomioon paremmin kuin aikaisemmin vaikka en voi pahemmin valittaa niitäkään vuosia.
Iästäni, 66v huolimatta tunnen itseni täysipainoiseksi naiseksi jota mieheni haluaa vähintäänkin riittävästi enkä usko hänen, aktiivisuudestaan huolimatta, etsivän ulkopuolista täydennystä.
Femina, elät juuri sellaista elämää, jota minäkin ajattelin eläväni 66-vuotiaana. Olet onnellinen nainen, ja onneksi tiedät sen.
Mieheni mielestä ei ole mitään ongelmaa.
Uskon, että meillä on vain tämä yksi ainutlaatuinen elämä. Olen jonkin verran katkera siitä, että mieheni on päättänyt minun puolestani, että seksielämäni loppuu ennen kuin ehdin täyttää 50 vuotta. Anteeksi, turhautuneisuus.
Olisiko jollain hyviä vinkkejä, millä korvata seksin? Rajoja on rikottu: maraton juostu, ammatti vaihdettu, uralla edetty ja reppureissattu. Mikään ei vaan enää tunnu miltään? Masennustako?
Niin milläs sen korvaat? Aika vaikea kysymys, johon ei taida olla oikein kellään vastausta. Myös vastaavassa tilanteessa ollen, vain sukupuolet vaihtuneet. Tosin jossain määrin tiedän miksi vaimolta menneet halut, vaikka kyky siihen on kyllä ihan tallella. Hänelle tilanne ei myöskään ilmeisesti ole niinkään ongelma, usein sanonut että sama olisi vaikkei enää ollenkaan harrastettaisi, kun ei tee enää juuri mielikään.
Vaikeinta on kun kyseessä on ihminen joka muutama vuosi sitten oli täysillä mukana kaikessa, seksissäkin, ja nyt aika kuluu lähinnä TV:n ja tietokoneen seurassa.
Suomeksi sanottuna, ei meinaa millään tottua tähän saamattomuuteen. Ja kuitenkaan ei ole mitään varsinaista muuta ongelmaa erimielisyyttä tai vastaavaa, joten kaikki muu tässä suhteessa pelaa ihan hyvin.
Kiitos toveri. Olenkin huomannut miettiväni tuttuja (ja vieraitakin) nähdessäni, että vielläköhän niillä rakastellaan. Täällä keskustelupalstoilla on lohdullista liikkua, sillä ei näistä ongelmista ääneen puhuta. En minäkään. Puhun kyllä omista asioistani, mutta tämä koskettaa niin paljon miestäni. Vaikka hänen mielestään ongelmaa ei olekaan, hän tuskin haluaa minun tilanteesta puhuvan.
Läheisyyden puutteen lisäksi suuri ongelma on rentoutumisen puute: vaikka minulla olisi ollut minkälaisia ongelmia, seksi teki mieleni valoisaksi ja toi hymyn olemukseen. Auttaisikohan jooga?
Miksi sinun pitäisi tyytyä seksittömyyteen liitossa yksipuolisella päätöksellä? Voisi vähän leikkimielisesti sanoa että sinähän voit vastaavasti lopettaa ruuanlaiton, siivouksen, miehesi vaatteiden huollon ihan myös yksipuolisesti!
Olisiko miehelläsi erektio-ongelmia jotka sitten heijastuu siihen ettei hommat oikein huvita jos ei kaikki toimi niin kuin pitäisi??
Mitäs se miehesi siitä tuumaa jos hankit kauniit seksikkäät alusasut ja odotat sängyssä jonkin lelun kanssa niin että hänkin näkee mitä tapahtuu... jos ei sittenkään "viisari värähdä" niin jo on kumma.
Ei sen seksuaalisuuden pitäisi tuossa vaiheessa loppua, meillä jo vuosia yli 20v takana, mies 50 ja itsekin sitä kohti menossa, seksielämä se vain paranee ja monipuolistuu vuosien myötä. Luojan kiitos olemme terveitä jne ettei mikään sellainen fyysinen ominaisuus estä seksuaalista kanssakäymistä.
Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi versio asiasta. Tässä yhteydessä sitä on turha odottaa.
Ymmärrän miehen tilapäisen häiriön mieskunnossa mutta tuo mainitsemasi ilmoitus tuntuu hyvin voimakkaalta kannanaotolta!
En ymmärrä sitä muuten kuin sillä, että mies on tullut torjutuksi riittävän monta kertaa ja töykeästi, ilman perusteita.
Naisen ikä ei merkitse mitään mutta fyysinen olemus saattaa niin tehdä.
Mainitset liikuntaharrastuksesi ja niiden valossa ei fyysinen olemuskaan voi olla syynä tylyyn ilmoitukseen.
Oletko mahdollisesti panostanut niin paljon itseesi, että miehesi kokee jääneensä pahemman kerran paitsioon?
Vaimoni, joka on omaa ikäluokkaani, on pari kertaa tuonut julki haluttomuutensa, siis ei ole kieltäytynyt mutta tietenkin kunnioitan hänen toiveitaan.
Minulla ei ole valittamista. Perusajatukseni on se, etten minä ole saamassa vaan olen antamassa.
Arkisessa elämässä pyrin toimimaan vaimoni miellyttävän olemisen mukaisesti.
Vanha fraasi metsästä ja vastailusta.
Kyse ei ole mistään vaihtokaupasta vaan tavallisesta elämästä yhdessä.
Kun lapset olivat pieniä, väsyneenä torjuin kyllä hävettävän töykeästikin, mutta siitä on vuosikausia. Silloin, kun seksiä vielä oli, olin kiitollisena mukana. Tein aloitteitakin, mutta nyt, kun mies tuntuu olevan täysin kylmä, se tuntuu mahdottomalta.
Miehelläni on omia ystäviä ja heidän kanssaan aikaa vieviä harrastuksia, joten hän on aina kannustanut minua kehittelemään omaa tekemistä. Siltikin olen meillä se, joka odottelee kotona.
Olen kyllä 50:ksi hyvässä kunnossa, mutten mitenkään pysty kilpailemaan 30:n itseni kanssa, jos mies häntä kaipaa. Kun seksiä oli, olin myös iloinen ja vapautunut ja sellaisena varmasti haluttavampi.
Toisessa ketjussa miehet kertovat, miten he kestävät seksittömässä liitossa. Minä en usko mieheni enää syttyvän, joten kaipaan vinkkejä siihen, miten keski-ikäinen nainen voi elää tyydyttävää elämää aviossa ilman seksiä.
Nimität aloituksessa itseäsi mummoikäiseksi. Ethän sinä ole mummoikäinen! Minä olen 43 v ja kohta menen synnyttämään ja edellisetkin lapset vielä suhteellisen pieniä :). Lääkäri kysyi, onko meillä miehemme kanssa vielä toiveita lapsen saamisesta tämän raskauden jälkeen. Vastasin, että emme ole vielä päättäneet :). Mieheni on jonkin verran yli kolmenkymmenen. Eli ei kyse taatusti ole sinun iästäsi vaan tuossa on kyllä nyt kyse miehestä.
Aivan oikein, kyse on miehestä, mutta minulla on se ongelma. Mies ei haluakaan haluta, joten hänen mielestään kaikki on ok: mukavaa leppoisaa elämää, omat ystävät ja omat harrastukset.
Vuosi sitten keväällä nostin kissan pöydälle: kannattaako tällaista yhteiseloa jatkaa? Mies käänsi sen niin, että kiristän häneltä seksiä uhkaamalla avioerolla. Tyly vastaus oli, että minkä sille voi, kun ei tunnu miltään. Kysyin, olisiko lääkäristä apua, jolloin vastasi, ettei ala mitään pillereitä syömään: terve, hyväkuntoinen ihminen.
Taas on vuosi vierähtänyt ja mikään ei ole muuttunut. Kiitos kaikille kommentoijille, hieman on helpottanut tämä avautuminen.
Ota päätäntävalta omiin käsiisi. Jos ei seksiä saa aviomieheltä, niin muualta kyllä. Palstat ovat täynnä kuumana käyviä ukkomiehiä vailla salaisia helliä hetkiä. Kokeile vaikka S24:n tai Iskurin kautta kuvattomana jos et usko!
Et ole miehesi omaisuutta eikä Suomessa kivitetä torilla jos jotenkin asia joskus pihtarimiehellesikin valkenisi. Sitä saa mitä tilaa, jos niin käy, eli omahan oli mokansa tuo menettely.