Olen 18-vuotias miespuolinen henkilö. Olen sitä mieltä, ettei kukaan, siis KUKAAN voi särkeä sydäntäni. Olen intohimoinen salitreenaaja ja olen ns. täydellisessä rantakunnossa (bulkkijaksoilla toki läskimpi ja isompi). Puntit ovat pelastaneet minut täydelliseltä syrjäytymiseltä. Menetin kaikki ystäväni yläasteella koska jouduin koulukiusatuksi. Muutuin muutamassa vuodessa erittäin suositusta pojasta kiusatuksi luuseriksi, jolla ei ole kavereita. Tämä vain siksi, että murrosikäni alkoi myöhemmin kuin muilla ja olin vain yksinkertaisesti muita jäljessä. Olin musertunut, ajatus yksinäisyydestä tuntuu moninverroin kauhemmalle kun on joskus ollut suosittu. Itkin henkisestä kivusta. Tajusin, että minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa:
1.) Vaipua täydelliseen itsesääliin ja odottaa, että asiat muuttuisi itsestään ajan myötä paremmiksi.
2.) Treenata kuin hullu salilla ja tulla vahvemmaksi ja miehekkäämmäksi ja yksinkertaisesti laadukkaammaksi ihmiseksi kuin muut. Kuulostaa kauhealta, mutta näin se ilman romantisointia miesten maailmassa menee. Vahvoja lihaksikkaita kunnioitetaan poikkeuksetta. Jotkut saavat kunnioituksen sattumalta ilmaiseksi - tekemättä mitään sen eteen. Tämä vaatii sopivia olosuhteita, oikeanlaisia suhteita, tuuria, geneettisesti poikkeuksellisen hyvää ulkonäköä tms. Minä en kuulunutkaan (vaikka pienenä jo luulin) näihin, ja pikkuhiljaa hyväksyin sen kun tarpeeksi kauan olin ilman ystäviä. En saa mitään ilmaiseksi. Mutta voin silti saada kaikki samat asiat mitä nämä onnekkaat - treenillä.
Valitsin siis vaihtoehto kakkosen. Monta vuottahan se vei ennenkuin merkittäviä tuloksia alkoi tulemaan. Lihasten kasvaessa alkoi yhtäkkiä ihmisten käyttäytyminen minua kohtaan muuttua vittuilevasta normaaliksi - sittemmin kunnioittavaksi. Ero oli oikeasti valtava ja uskomaton. Ylä-asteen lopussa oli hyvin harvinaista että joku puhui minulle edes tasa-arvoisesti. Oli shokki kun huomasin, että perkele, ihmisethän alkoivat tätä minulle tekemään. Lähes yhtä iso shokki oli, kun huomasin ihmisten alkavan nöyristelemään minulle. Tässä vaiheessa toki hauiksenympärys jo lähempänä 40cm suonienkin vilkkuessa. Kavereita minulla ei vieläkään ollut, mutta se ei juuri haitannut. Ihmisiltä tuleva kunnioitus riittää pitämään itsetunnnon korkealla. Sitten sain naispuolista seuraa, joka entisestän pönkitti tunnetta, että olen jälleen tulossa vähintäänkin normaalitasoiseksi ihmiseksi. Tästä vuosi, niin huomasin että olin saamassa vihdoin kavereitakin. Puntilla käyvät koulukaverit tykkäsivät jutella salijutuista mun kanssa ja lopulta huomasin meidän lähentyneen niin, että olin heidän kaverinsa. Nyt he käyvät meillä säännöllisesti, puhutaan kaikkein syvällisimmistä asioista avoimesti ja ollaan kaikinpuolin ystäviä keskenämme.
Sain siis vaihtoehdolla 2 kaikki normaalien ihmisten perustarpeet. Vaihtoehdolla yksi olisin kenties tuurin sattuessa saanut samat, mutta toisaalta olisi hyvinkin todennäköistä että olisin joko äärimmäisen masentunut tai jopa tappanut itseni yksinäisyyden ja masennuksen takia. Niin pahalta koulukiusaus ja kunnioituksen sekä kavereiden menettäminen tuntui. Eikä miespuolinen henkilö tyhjästä nosta sosiaalista statustaan mitenkään muuten kuin ulkonäön radikaalisella muutoksella tai rikastumisella.
1.) Vaipua täydelliseen itsesääliin ja odottaa, että asiat muuttuisi itsestään ajan myötä paremmiksi.
2.) Treenata kuin hullu salilla ja tulla vahvemmaksi ja miehekkäämmäksi ja yksinkertaisesti laadukkaammaksi ihmiseksi kuin muut. Kuulostaa kauhealta, mutta näin se ilman romantisointia miesten maailmassa menee. Vahvoja lihaksikkaita kunnioitetaan poikkeuksetta. Jotkut saavat kunnioituksen sattumalta ilmaiseksi - tekemättä mitään sen eteen. Tämä vaatii sopivia olosuhteita, oikeanlaisia suhteita, tuuria, geneettisesti poikkeuksellisen hyvää ulkonäköä tms. Minä en kuulunutkaan (vaikka pienenä jo luulin) näihin, ja pikkuhiljaa hyväksyin sen kun tarpeeksi kauan olin ilman ystäviä. En saa mitään ilmaiseksi. Mutta voin silti saada kaikki samat asiat mitä nämä onnekkaat - treenillä.
Valitsin siis vaihtoehto kakkosen. Monta vuottahan se vei ennenkuin merkittäviä tuloksia alkoi tulemaan. Lihasten kasvaessa alkoi yhtäkkiä ihmisten käyttäytyminen minua kohtaan muuttua vittuilevasta normaaliksi - sittemmin kunnioittavaksi. Ero oli oikeasti valtava ja uskomaton. Ylä-asteen lopussa oli hyvin harvinaista että joku puhui minulle edes tasa-arvoisesti. Oli shokki kun huomasin, että perkele, ihmisethän alkoivat tätä minulle tekemään. Lähes yhtä iso shokki oli, kun huomasin ihmisten alkavan nöyristelemään minulle. Tässä vaiheessa toki hauiksenympärys jo lähempänä 40cm suonienkin vilkkuessa. Kavereita minulla ei vieläkään ollut, mutta se ei juuri haitannut. Ihmisiltä tuleva kunnioitus riittää pitämään itsetunnnon korkealla. Sitten sain naispuolista seuraa, joka entisestän pönkitti tunnetta, että olen jälleen tulossa vähintäänkin normaalitasoiseksi ihmiseksi. Tästä vuosi, niin huomasin että olin saamassa vihdoin kavereitakin. Puntilla käyvät koulukaverit tykkäsivät jutella salijutuista mun kanssa ja lopulta huomasin meidän lähentyneen niin, että olin heidän kaverinsa. Nyt he käyvät meillä säännöllisesti, puhutaan kaikkein syvällisimmistä asioista avoimesti ja ollaan kaikinpuolin ystäviä keskenämme.
Sain siis vaihtoehdolla 2 kaikki normaalien ihmisten perustarpeet. Vaihtoehdolla yksi olisin kenties tuurin sattuessa saanut samat, mutta toisaalta olisi hyvinkin todennäköistä että olisin joko äärimmäisen masentunut tai jopa tappanut itseni yksinäisyyden ja masennuksen takia. Niin pahalta koulukiusaus ja kunnioituksen sekä kavereiden menettäminen tuntui. Eikä miespuolinen henkilö tyhjästä nosta sosiaalista statustaan mitenkään muuten kuin ulkonäön radikaalisella muutoksella tai rikastumisella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen nyt tilanteessa, että olen menettänyt uskoni ihmiskuntaan, olen "menettänyt" kyvyn kaikkein vahvimpiin tunteisiin, mutta olen täysin onnellinen ja tunnen hallitsevani omaa elämääni 100%:sti. Jos kaikki ystäväni päättäisivät jättää minut, ei se tuntuisi juuri miltään. Tunnen olevani niin laadukas, että nauraisin asialle. Jos elämäni nainen jättäisi minut, pettyisin, mutta tuntisin edelleen olevani niin laadukas, että viikossa olisin jo hänet unohtanut. Asiaan toki auttaa se, että saan käytännössä kenet tahansa hankittua tilalle itsevarmuudellani ja miehekkäällä ulkonäöllä, mutta isompi tekijä on ylitsepursuava itserakkaus, jota pidän tärkeimpänä asiana sosiaalisten surujen välttämiseen. Kun rakastaa itseään tarpeeksi, ei kukaan voi sitä rakkautta murtaa. Olen tästä ominaisuudesta ylpeä, haters gonna hate, niinhän sitä sanotaan.
Siitä vain naiset. Koittakaapa särkeä sydämeni. Yrittäkää edes. Yksi on yrittänyt, ei onnistunut, vaikka pahalta se tuntui. Tämä tapahtui kolme päivää sitten ja pahimmalla mahdollisella tavalla - tekstiviestillä kertoi pettäneensä. Eron jälkeinen päivä oli osaltani selvästi normaalia alavireisempi, seuraava hieman nihkeä, tänään ollut jo normaali päivä. Nyt iltaa kohden aloin pohtimaan miksi pääsin asiasta näin helposti yli, koska rakastin kyseistä naista enemmän kuin ketään muuta ihmistä maailmassa ja päädyin tässä viestissä esille tulleeseen lopputulokseen.
Loppuun haluan todet, että itserakkaus on eri asia kuin muiden ihmisten huonosti kohteleminen. En kohtele ketään huonosti, mikäli he eivät sitä ansaitse. En katso kenenkään ulkonäköä miettiessäni miten suhtaudun heihin - suhtaudun kaikkiin samalla tavalla. Olen päällisin puolin kunnon mies, vaikka täysin itserakas olenkin. Miksi itserakkaudella on niin negatiivinen sävy? Eikö itseään saa rakastaa? Haastan kaikki tämän palstan lukijat rakastamaan itseään enemmän kuin ketään muuta. Se on oikeasti toimiva lähtökohta elämälle.
Kiitos ajastasi.
Hyvä kirjoitus :) oot yllätävän viisas monellatavalla. Tolla asenteella pärjää tässä elämässä hyvin pitkälle! Ainii yks juttu mikä kans kannattaa muista älä luota tässä elämäs ikinä naiseen ku naiseen :)
Ota huomioon, että laadukkalla ulkonäölläsi voit vetää puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vain ja ainoastaan laadukkaasta ulkonäöstäsi, ei mistään henkisistä asioista. Mutta onnea valitsemallesi tielle! Oikeasti siis :) positiivisesti.
"Treenata kuin hullu salilla ja tulla vahvemmaksi ja miehekkäämmäksi ja yksinkertaisesti laadukkaammaksi ihmiseksi kuin muut"
Treenaus on aina hyvästä, itsestään huolehtiminen on tärkeää.
Mutta millä ihmeen järjellä olet analysoinut itsesi laadukkaammaksi ihmiseksi kuin muut?
Taidat olla provo.
Mistä ihmeestä teitä aina sikiää?!
Ei välttämättä ole provo. Jos ihminen näyttää paremmalta niin myös hänen tasonsa nousee eli on "laadukkaampI" ihminen.
Siinä toinen.... Huoh..
Älkää nyt viitsikö. Maailma on juuri tuollainen, ihmiset kohtelevat paremman näköisiä paremmin ja tekin kaikki osallistutte siihen osaltanne.
Aloittajalle - hienoa ja onneksi olkoon. Tuo on parempi tie kuin itsesääli. Itsensä rakastaminen on hyvä asia, milloin se on tervettä. Siitä kaikki lähtee.
Voi sitä päivää kun AP Rupsahtaa tai Saa jonkun vamman joka ei niin vain paranekkaan (nuorena on niin helppoa kuvitella olevansa paras ja suunilleen kuolematon jumala).
Tai voi sitä päivää ko virma irtisanoo tai sitä että, joutuu sotaan.
Helppoa on kuvitellä ittensä muiden yläpuolelle vielä kun on Kersa.
Tai sitte se että sattuuki joku koskettamaan pintaa syvemmälle oikeasti.
Sitten on tosi ihanaa huomata että että on ylimielisyydellään karkoittanut ihmiset joille puhua heikkona hetkenä.
Ja siinä vaiheessa kun on jättäny asiat käsittelemättä puhumalla muiden kanssa niin itsemurha on lähellä .
Toivon AP kasvattavaa kolahlahdusta omaan täydellisyys illuusioon.
Paitsi tietenkin jos narsismi kehityy psykopaatiksi ....
Niin ne on menettyjä tapauksia kaikinpuolin paittsi politiikassa
Hyvää loppuelämää ja toivottavasti saatahakittua riittävästi peilejä kotiisi
kun et ihmisillä tee mitään, et edes naisilla. Siirry runkkariksi niin voit pitää iluusiosi ikuisesti. Tai lähde uskon tielle kun olet niin täydelinen :)
Häpeäisin ainkin itse jos joutuisin olemaan vain satunnasten alko ja pirihuorien armolla koko loppueleämän. Kunnon naiset huomaa liian itsekyyden kyllä ja se karkoittaa. Luutavasti et perusta perhettä etkä lisäääny mutta
ilmotiti että peilikuva riittää niin, mikäs siinä sitten on olessa.
Ja jos suutut tästä niin kaikki sanasi on kuvitelmaa.