Hei! Kysyisin onko jollakulla samanlaista kokemusta tai hyviä neuvoja tilanteeseeni. Olen hieman alle 40 oleva mies, jolla 2 lastaja iältään alle 5 vuotiaita. Vaimoni on jonkin verran nuorempi kuin minä. Oikeastaan suhteen alusta asti (näin jälkikäteen mietittynä) hän on jättänyt mieluusti kaikki kotityöt minulle. Lasten syntymän jälkeen lasten hoitaminen jäänyt kokonaan minulle. Työssäkäynti, raha-asioiden hoito jne.. jääneet myös minulle. Tosin hän kyllä sanoo mieluusti, että olen ne ominut. Ehkä olenkin, koska jos en niitä tee niin ne tahtovat jäädä hoitamatta. Ulospäin hän näyttelee iloista ja ihanaa äitiä, mutta kotosalla neljän seinän sisällä varsinkin minä (onneksi) saan tietää asemani ja paikkani. Lapset eivät äidin kanssa juuri puuhastele, koska aika usein vain tiuskii heille. Yleensä lapset hakeutuvatkin minun luokseni. Sattuu kuitenkin sydämeen, kun näkee, että varsinkin tyttö kaipaa äitinsä seuraa. Aina, kun yritän puhua aiheesta niin sanoo vain minulle "palaa sen ihanan ex:si luo". Ex:n kanssa emme ole yhteydessä ja ikinä en hänestä puhu, joten ihmettelen kovasti mistä se aina tempaisee kyseisen henkilön esille. Uutena piirtenä on nyt ilmoille ponnahtanut, myös minuun kohdistuva lievä väkivalta. (onneksi ei lasten nähden). Pystyisin kyllä varmasti pistämään vastaankin helposti, mutta se vain kenties pahentaisi tilannetta. Joten tässä hiukan nyt sanallista purkausta (helpotti muuten oloa kummasti) en ole tästä kenellekään puhunut koskaan.
Hyviä neuvoja kaivataan?
Alistunut(ko)
4160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että teillä olisi vähän töitä tehtävänä parisuhteenne eteen. Hyvä kuitenkin, kun prosessoit ajatuksiasi ja kirjoittelet niitä "paperille". Tämä auttaa jäsentelemään omia pohdintoja ja kertoo itsellekin missä mennään.
Vaimosi itsetunto kuulostaa heikohkolta. Tästä seuraa mustasukkaisuutta, jolloin kaivellaan esiin entisiä puolisoita ja käyttäydytään muutenkin mustasukkaisesti. Ensiapuna voit koittaa osoittaa jakamatonta huomiota vaimollesi tavalla, jolla viesti menee perille; yleensä näitä ovat sanat tai teot. Eikä pidä lannistua, vaikka viesti ei heti menisikään perille. Jatkat vain yrittämistä.
Mitä tulee äidin kanssa puuhasteluun, kannattaa muistaa että te olette perheyksikkö. Yritä mieluummin ensin löytää yhteistä tekemistä, sellaista johon kaikki voivat osallistua. Näin äitikin saattaa huomata miten tärkeää lasten kanssa vietetty aika on. Yhdessä vietetty aika myös lähentää ihmisten välejä, sama toimii perheen sisällä. Tämäkään neuvo tosin ei toimi päivässä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa... Parisuhteen eteen kannattaa tehdä töitä!
Keskinäisestä työnjaosta taas kannattaa keskustella rakentavassa hengessä. Yritä löytää päivästä sopiva hetki, jolloin vaimosi on valmis kuuntelemaan hetkeksi. Kerro sitten hänelle miltä sinusta *tuntuu*, kun olet ylikuormitettu kotitöiden suhteen. Tämä kuulostaa hassulta neuvolta miehelle, mutta naiset ymmärtävät tällaista kieltä. Sano siis, "Minusta tuntuu pahalta/raskaalta/epäoikeudenmukaiselta/jne, että teen paljon enemmän kotitöitä kuin sinä" (jos koet asian näin). Tällä tavalla puolisosi kuuntelee sinua ja viestintäkanava on raollaan. Sitten voitte esimerkiksi yhdessä listata paperille, mitä kumpikin tekee kodin arkiaskareiden hyväksi. Näin näette molemmat mikä on tilanne ja missä mennään. Tämän jälkeen onkin paljon helpompi keskustella siitä, miten jatkossa edetään.
No, parisuhde ja parisuhdeviestintä on toki paljon muutakin, mutta tuossa nyt pari arkielämän käytännön vinkkiä.
Hmm... Vaikeahan tuohon on sanoa mitään satavarmaa konstia tilanteen tasoittamiseksi niin, että vaimosi olisi muutakin kuin vapaamatkustaja parisuhteessanne/perheessänne.
Pariterapiaa voisi kokeilla - mutta kuten muukin terapia, se tepsii vain, jos asianomainen on vastaanottavainen eli ymmärtää, että suhteessa on korjattavaa. Vaimosi mielestä sitä ei varmasti ole, kaikkihan menee loistavasti, kun sinä hoidat asiat ja hän voi keskittyä näyttämään ulospäin Täydellistä Naista.
Entäpäs sitten, että alkaisit pistää hanttiin? Et lopettaisikaan puhetta siihen kohtaan, kun vaimosi vetää "exä-kortin" esille? Sanoisit, että no on muuten ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, koska homma ei näin toimi. Kertoisit näkemyksesi/tuntemuksesi ja ettet enää jaksa, vaan vaimonkin pitää alkaa tehdä osansa yhteisen hyvän eteen. Lievä väkivalta on merkki, että vaimosi käy kaiken aikaa röyhkeämmäksi - käytöshäiriöisen keskenkasvuisen touhua! Jonkinlaista totaalista herätystä vailla nainen on eikä vaikuta ihmiseltä, johon kaunis puhe tehoaa.
Tilanteenne kuulostaa huolestuttavalta. Kannattaisi varmasti hakea keskusteluapua mistä vaan saa (esim. seurakunta, Miessakki).
Voisiko vaimollasi olla synnytyksen jälkeinen hoitamaton masennus? Jokin häntä selkeästi vaivaa, kun ei kerran halua edes omia lapsiaan hoitaa, vaan häätää heitä pois luotasi. Olisiko niin, että vaimosi ei uskalla lähteä, vaan odottaa, että sinä otat eron, jotta sinä olisit "syyllinen"? Ehkä hän osaa ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan, vaan syyttää pahasta olosta lapsia ja sinua?
Minusta sinun kannattaisi keskustella asiallisesti vaimosi kanssa ja kysyä, että lähtisikö hän sinun mukana parisuhdeterapiaan, koska vaikka vaimon mielestä kaikki olisi OK, niin sinun mielestäsi ei ole. Jos hän ei suostu missään tapauksessa lähtemään, niin ehdotan, että siinä tapauksessa sinä itse käyt psykologin, parisuhdeterapeutin tms. juttusilla. Tai varaa aika teille molemmille, mutta jos vaimo ei lähde, niin mene yksin.
Uskoisin, että sinä kypsyt tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin. Erotilanteessa sinun on mahdollista hakea lapsille yksinhuoltajuutta, kunnes vaimosi saa itsensä kuntoon. Toisaalta vaimosi käytös vaikuttaa sellaiselta, että hän ei kaihda rumiakaan otteita saadakseen lapset itselleen rahasyiden takia.
Olet alistunut ja rajansa se on alistumisellakin, vaikka onkin lapsia.