Hei,
Ollaan olut kohta kuusi kuukautta yhdessä enkä ole nähnyt miesystäväni yhtäkään kaveria, en veljeä, en vanhempia enkä ketään muutakaan sukulaista. Olen monesti miettinyt mistä tämä johtuu? Eikö miesystäväni kehtaa esitellä minua? Tämä välillä loukkaa minua todella paljon.
Mitä mieltä olette?
Ollaan olut kohta kuusi kuukautta yhdessä enkä ole nähnyt miesystäväni yhtäkään kaveria, en veljeä, en vanhempia enkä ketään muutakaan sukulaista. Olen monesti miettinyt mistä tämä johtuu? Eikö miesystäväni kehtaa esitellä minua? Tämä välillä loukkaa minua todella paljon.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko kysynyt asiaa miesystävältäsi? Kyllähän tuo herättää epäilyksiä, ettei hän esittele sinua lähipiirilleen. Turhan usein tällaisissa tapauksissa selviää, että miehellä onkin toinen tyttöystävä tai peräti vaimo. Tai sitten muuta salattavaa. Onko teillä paljon ikäeroa?
Juu, mie kummastelin tuota samaa aikanaan itsekin. Nyt olemme seurustelleet yli neljä vuotta enkä edelleenkään ole virallisesti tavannut kuin yhden hänen kavereistaan. Hän on aika urakeskeinen eikä työpaikan illanvietotkaan ole avecillisia.
Hänen sisarensa tapasin ehkä 1kk seurustelun jälkeen ohimennen, kun poikaystäväni tarjosi hänelle kyydin juna-asemalle. Muun perheen tapasin 7kk seurustelun jälkeen.
Pidin tätä hyvin kummallisena, koska meillä suku on kovin utelias ja tietoinen toistensa asioista, ja oma kaveripiirinikin on aika tiivis. Poikaystäväni kohdalla asiat taas ovat päin vastoin.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että seurustelen hänen enkä hänen sukunsa/ystäviensä kanssa, joten antaa olla =)
..voin sanoa, että vaikka olen seurustellut jo vuoden miesystäväni kanssa, en ole esitellyt häntä ystävilleni. Ja syynä on se, että en usko suhteemme jatkuvan kovin pitkään tai ainakaan muuttuvan sen vakavammaksi kuin seurustelu.
Toinen mahdollinen syy tietysti on, että miesystäväsi häpeää sinua jostain syystä, eikä siksi kehtaa esitellä kavereilleen.
Kolmas vaihtoehto tietysti on, että hän häpeää kavereitaan/sukulaisiaan, eikä siksi kehtaa esitellä teitä toisillenen.
Niin kyseessä on vaan pelko tila.
1. hyväksyykö kaverit sinut
2. häpeääkö hän vanhempiaan niin paljon ettei kehtaa näyttää niitä sinulle.
3. hyväksytkö sinä hänen kaverinsa.
Minulla kävi näin tyttöystäväni esitteli minut hänen kavereilleen. ja minä hänet omille kavereilleni. Alkuun kaikki oli mukavaa mun kaverit tutustu tyttöystäväni kavereihin, mutta sitten alkoikin tulla ongelmia. tuli riitoja kaverit olivat sekaisin ja alkoi ryhmittely. en voinut enää liikkua tiettyjen ihmisten kanssa niin paljoa koska ne liikkuivat mun kavereiden kanssa. no välit viilenivät. mutta nyt olen saanut pelastettua muutaman kaverin edes. ja tyttöystävältäni on kadonnut joka ikinen kaveri..
Mitä vanhempiin tulee niin minä häpesin vanhempiani tosi paljon. en tiennyt uskallanko ikinä näyttää heitä hänelle, mutta sitten rohkaisin mieleni ja näytin. no vanhempani ovat todella omituisia ja tyttöystäväni vihaa heitä. Että sillee.. siin voi olla ainaki joku syy siihen miksi ei ole esitellyt!
Ehkä minä sitten elän jossain ihmesymbioosissa, mutta olen kyllä tavannut ukkoni kavereita ja sukulaisia. Mitään erikseen tapaamista varten tapaamisia ei olla tietenkään järjestetty, mutta jos nyt on ollut vaikka jotkut bileet, olen tietysti tervetullut. Ukko taas tunsi joitain kavereitani entuudestaan, joten häntä ei ole sen kummemmin tarvinnut kenellekään esitellä. Kaveripiirejä emme ole risteyttäneet emmekä sitä aio tehdä. Saavat tavata toisiaan tupareissa ja häissä, mutta jos ystävystyvät niin ystävystyvät ja ellei, niin ei sitten. Sama juttu pätee ukkoon ja minun kavereihin sekä minuun ja ukon kavereihin. Oletusarvo on, että kaikki ovat aikuisia ja teeskentelevät tulevansa toimeen, mutta jos oikeasti eivät tule, niin voimmehan tavata jotain tai joitain yksittäisiä tapauksia erikseenkin. Sinun kannattaisi suoraan kysyä kumppaniltasi mistä kenkä puristaa. Todennäköisesti hänellä on joku toinen tai sitten hän ei todellakaan pidä teidän kahden juttuanne vakavana vaan jonain välivaiheena. Tietysti on myös mahdollista, että edellisestä erosta on niin vähän aikaa ettei oikein kehtaa vielä esitellä uutta, varsinkaan jos exä on jotenkin mukana tuttujen tai sukulaisten elämänpiirissä. Itsellä tuo oli syynä yhden pitkäaikaisemman miesystävän alkuhangotteluun. Tavattiin, kun asui vielä periaatteessa yhdessä silloisen puolisonsa kanssa, vaikka erottu oltiin jo, eikä ihan heti kehdannut uutta esitellä.
Tosijuttu. Mun ystä seurusteli yli 10 vuotta kaverinsa kanssa ja asuivatkin tietty yhdessä. Kertaakaan ei häntä viety näytille miehen vanhemmille tai sisaruksille.
Ystäväni on hyvännäköinen kouluttettu ja kunnollinen, että syy ei voinut hän. Tuli mieleen tuo miehen sukulaiset, että jos mies häpesi niitä. Kyllä tätä juttua me kaverit ja sukulaisetkin ihmeteltiin. Ja tämä tapahtui viime vuonna ei viime vuosisadalla.
Yksi mahdollisuus tietenkin on se että ehkä hän ei tule sukunsa kanssa toimeen? Oletko kysynyt häneltä asiasta...jos et niin suosittelen tekemään sen ihan ensimmäisenä...
olet pano
Kysy, miksei esittele. Mä en nuorempana esitellyt poikaystäviä perheelleni, koska mun vanhemmat ovat tosi kummia, isä histrioninen tee-se-itse-mies ja äiti sairaalloisen ujo työnarkomaani ja niiden suhde roikkunut eron partaalla jo kymmenisen vuotta.
Jossain vaiheessa opin, että kannattaa viedä uusi vakava ihmissuhdekokelas appivanhempikokelaita tapaamaan mahdollisimman pian (vuoden sisään, miel. jonain juhlapäivänä, jolloin on enemmänkin omituisia sukulaisia paikalla). Jos ne sen kestävät, niin suhde on suht vakaalla pohjalla.
Kannattaa ehkä joskus jutella miehesi kanssa omista perhe- ja ystäväkuvioistasi (sekä hyviä, että huonoja asioita), ja odotella, että se avautuisi omistaan. Jos ei avaudu, sitten voi ehkä kysyä. Avoimmuus usein luo avoimmuutta.
Entäs sinä, oletko esitellyt hänet omille vanhemmillesi ja kavereillesi yms? Jos et, niin sitten olette tasoissa eikä siinä sitten sen kummempaa. Kaikki tuo tulee kyllä ajan kanssa, kuusikuukautta onv asta kovin lyhyt aika.
Voi tosiaan olla (kuten eräs edeltäjistäni kirjoitti) että hän ajattelee ettei tämä suhde tulekaan sen vakavammaksi että ihan äidin eteen pitäisi mennä, ja miehille kaverit on kavereita. Ei ne hermostu jos emäntää nyt ei heti roudata näytille. Miehet ymmärtää "kutuvaiheen" tärkeyden ja kuinka pienikin häiriö siinä voi olla kuolemaksi suhteelle. Toisin sanoen, alkuun tehdään kaikki jutut mitä kahdestaan voidaan tehdä neljän seinän sisällä ja kun nurkat on nuohottu ja keittiökin koettu niin sitten lähdetään vasta "kylille". ;-)
Itselläni oli taannoin kokemus että silloinen heilani esitteli minut heti ensi metreillä kaikille joille vain pystyi, vanhemmillee ja kavereilleja kapakassa työkavereille yms. ex hoidoille. Kun tuli minun vuoroni (?) ei enää halunnutkaan kun "mehän ollaan vaan kavereita".
Oukkidoukki... Se siitä polaakina olosta ;-)
Olen seurustellut miesystäväni kanssa n. reilut 5 kk ja hänkään ei ole esitellyt perhettään minulle, paitsi siskon ohimennen. Joitakin kavereita olen kyllä tavannut ns. baarireissuilla. Hänellä on kaksi pientä lasta, joita en myöskään ole tavannut. Hän on syyksi kertonut ettei tahdo esitellä heitä, koska hänellä oli avioeron jälkeen suhde ja tämän naisen hän oli lapsilleen ja vanhemmilleen esitellyt melkein heti. Suhde päättyi kuitenkin ja lapset "kaipaavat" ja puhuvat hänesta aina välillä. Nyt hän ei halua minun kanssani hätäillä, vaan haluaa rauhassa katsoa miten meillä lähtee sujumaan... Nyt tämä on kuitenkin ruvennut rassaamaan, itse olen hänet esitellyt vanhemmilleni ja sisarilleni. Sitä tuntee itsensä tosiaan hieman irralliseksi ja riittämättömäksi tällaisessa tilanteessa...
Hei,
Nyt vihdoinkin sitten kävi niin, että mieheni esitteli minut perhelleen. Mies vain halusi olla varma, että meidän suhde toimii.
Varmasti helpotti! ;)