Mä en oo heittänyt pyyhettä kehään vaikkakin monta törttöä on tullut eteen, suhteita on takana ja ihmeellisiä ihmisiä nähnyt...
Oon laittanut profiilin jonnekkin nettipalveluista, mut tosiasia on et mitä siinä käy yleensä on seuraava:
Menee kaksiviikkoa, jutellaan kivoja asioita, asiat synkkaa, sitten kysytään henkilökohtaisempia kysymyksiä, vastaan suoraan niinkuin aina ennenkin, joskus positiiviseen, joskus negatiiviseen sävyyn... sitten kirjaudutaan ulos ja keskustelu loppuu tähän...
Miksi niitä asioita kysytään jos halutaan kuulla valheita taikka muuta huttua... Mä itse otan elämän hyvin realistisesti, silti oon optimisti... tän tietää kaikki läheiset...
Vai eikö kukaan halua kuulla mitään muuta kuin korulauseita jotka ei tarkoita yhtään mitään???
Sanon että jokakerta kun näin käy, sattuu, ja lupaan itselleni etten mene sinne enää... kahden viikon päästä siellä taas olen onlinessa ja sattuu taas...
Milloin on hyvä aika lopettaa ja elää elämänsä yksin?
Oon yleensä ajatellut kaikkea positiivista jne. mut joskus sanon omankin mielipiteeni tietty :) Tarviiko aina esittää olevansa paras, kaunis, ihana, täydellinen jne...
Mistä mulle löytyisi sitten tällainen tavallinen ihminen joka ei liikoja kehuskele itseään ja hyväksyy että tosiasiat ei muuta moraaliani mitenkään tai ajatusmaailmaani???
Syytän tästä toki suurta suutani... Onko mun pakko aina tuntea että vika on mussa?? Mitä luulette???
Huomasin tuon kieltämisen vaan siinä ko lähti yhtäkkiä kesken lauseen, eikä 2 viikon aikana kertaakaan tehnyt niin... että eipä se niinkään kuviteltua ollut mitä ensin ajattelin... *turhauttaa*
Pitääkö tässä vaiheessa lyödä hanskat tiskiin kaikkien osalta??
Oon laittanut profiilin jonnekkin nettipalveluista, mut tosiasia on et mitä siinä käy yleensä on seuraava:
Menee kaksiviikkoa, jutellaan kivoja asioita, asiat synkkaa, sitten kysytään henkilökohtaisempia kysymyksiä, vastaan suoraan niinkuin aina ennenkin, joskus positiiviseen, joskus negatiiviseen sävyyn... sitten kirjaudutaan ulos ja keskustelu loppuu tähän...
Miksi niitä asioita kysytään jos halutaan kuulla valheita taikka muuta huttua... Mä itse otan elämän hyvin realistisesti, silti oon optimisti... tän tietää kaikki läheiset...
Vai eikö kukaan halua kuulla mitään muuta kuin korulauseita jotka ei tarkoita yhtään mitään???
Sanon että jokakerta kun näin käy, sattuu, ja lupaan itselleni etten mene sinne enää... kahden viikon päästä siellä taas olen onlinessa ja sattuu taas...
Milloin on hyvä aika lopettaa ja elää elämänsä yksin?
Oon yleensä ajatellut kaikkea positiivista jne. mut joskus sanon omankin mielipiteeni tietty :) Tarviiko aina esittää olevansa paras, kaunis, ihana, täydellinen jne...
Mistä mulle löytyisi sitten tällainen tavallinen ihminen joka ei liikoja kehuskele itseään ja hyväksyy että tosiasiat ei muuta moraaliani mitenkään tai ajatusmaailmaani???
Syytän tästä toki suurta suutani... Onko mun pakko aina tuntea että vika on mussa?? Mitä luulette???
Huomasin tuon kieltämisen vaan siinä ko lähti yhtäkkiä kesken lauseen, eikä 2 viikon aikana kertaakaan tehnyt niin... että eipä se niinkään kuviteltua ollut mitä ensin ajattelin... *turhauttaa*
Pitääkö tässä vaiheessa lyödä hanskat tiskiin kaikkien osalta??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis mulla vaan on aina kauhee pettymys siellä takana kun näin käy, pelko että kukaan ei ymmärrä, ja sitten tietty se ettei kelpaa kellekään...
Mikäköhän tästä pitäisi uskoa?? Oon yrittänyt antaa itselle anteeksi, olla hyvä sisältä, mut sekään ei auta kun jotkut mielipiteet on niin kärkkäät kaiketi... en mainitse ikinä nimiä tai hauku vastapuolta... sanon vaan että minusta tuntuu siltä että tämä asia voisi....
Et mitä pitäis tehdä?? Vaan roskapuheet auttaa, ja pitää valehdella kovasti??? Sanon että alkoholiongelmaa ei minulla ole, enkä käytä päihteitä, olen pyöreä, nauran paljon, mutta synnytyksenjälkeisen masennuksen kärsin, siksi en ole nyt töissä...
Luulen joskus että se vaikuttaa... en enää tiedä mistä ja miten?? Sanoo sitten oikein tai väärin, aina on väärin kuitenkin...