on nyt allekirjoitettu ja postitettu. On ihan tyhjä ja kylmä olo. Luulin keski-ikää lähestyessäni että nyt tämä on loppuelämäni onni. Mutta niin ei käynytkään, minut ulkoistettiin kylmästi ja tehokkaasti. Uskoin, että kunnioittaisimme molemmat avioliittolupausta ja toisiamme. Mutta lopulta - ja itse asiassa aika pian - sain kylmää kyytiä.
Nyt tiedän miltä tuntuu erota avioliitosta, johon on itse uskonut ja luottanut. Ehkä tämä oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen avioliitto.
Olisi mukavaa, jos muutkin kertoisivat miten vakavasti otatte avioliiton, ja tuntemuksia kun se loppuukin - aikanaan tai jopa lyhyeen.
Nyt tiedän miltä tuntuu erota avioliitosta, johon on itse uskonut ja luottanut. Ehkä tämä oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen avioliitto.
Olisi mukavaa, jos muutkin kertoisivat miten vakavasti otatte avioliiton, ja tuntemuksia kun se loppuukin - aikanaan tai jopa lyhyeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otin liittoni niin vakavasti, etten ole ulkoistuksesta vieläkään päässyt kunnolla yli, vaikka tästä on jo useampi vuosi. Elämä silti jatkuu, vaikkakin haikein mielin. Ensimmäistä kertaa elämässä täysin yksin.
Minä suhtaudun avioliittoon erittäin vakavasti. Luulin löytäneeni sen maailman ainoan naisen, joka suhtautuu asiaan samoin. Järkytyksekseni huomasin, että olin väärässä. Edelleen ollaan naimisissa - ainakin toistaiseksi, mutta elämä opetti, nyt olen katkeroitunut. Olin naiivi ja uskoin, että naiseen voisi luottaa - nyt tiedän paremmin.
Niin, elämä on tuhansien asioiden summa. Rakkaus on sokea, vanha sanonta on niin totta....