Erotako vai eikö...katuako vai ei?

Minulla on juuri nyt tilanne vähän samansuuntainen. Erotuksena on vain että mykkäkoulua on jatkunut melkein viikon. Olemme olleet naimisisa yli 40 vuotta ja lapset ovat omissa liitoissaan. Koko avioliittomme ajan olen ollut taloudellisesti riippuvainen miehestäni, minä hoidin kotia ja lapsia, siis oikein vanhanajan kotirouva. Asetelma on edelleen sama taloudellisesti. Minulla ei ole minkäân laista omaa tuloa, enkà koskaan tule saamaan mitään eläkettäkään. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt tähän tilanteeseen enkä näe minkäänlaista ulospääsyä.
Fyysistä väkivaltaa en ole koskaan joutunut kokemaan, mutta se ettei itse oikeastaan koskaan ole saanut päättää ostoksista ja joka penniä on joutunut pyytelemään on jonkinlaista henkistä väkivaltaa ja kontrolia. Se on nöyryyttävää. Nyt yli kuusikymppisenä en voi elämääni muuttaa, on vain jaksettava jatkaa, ei se niin kamalaa ole, ulkopuolisten näkökannalta jopa helppoa, on uima-altaat, yläkerrassa monen vehkeen treenisali ja matkoja silloin tällöin, eikä riitoja, vain mykkäkoulua kun otan asioita puheeksi. Tunnen itseni niin mitättömäksi ja saamattomaksi.

Ei itsenäinen kirjoitti:

Minulla on juuri nyt tilanne vähän samansuuntainen. Erotuksena on vain että mykkäkoulua on jatkunut melkein viikon. Olemme olleet naimisisa yli 40 vuotta ja lapset ovat omissa liitoissaan. Koko avioliittomme ajan olen ollut taloudellisesti riippuvainen miehestäni, minä hoidin kotia ja lapsia, siis oikein vanhanajan kotirouva. Asetelma on edelleen sama taloudellisesti. Minulla ei ole minkäân laista omaa tuloa, enkà koskaan tule saamaan mitään eläkettäkään. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt tähän tilanteeseen enkä näe minkäänlaista ulospääsyä.
Fyysistä väkivaltaa en ole koskaan joutunut kokemaan, mutta se ettei itse oikeastaan koskaan ole saanut päättää ostoksista ja joka penniä on joutunut pyytelemään on jonkinlaista henkistä väkivaltaa ja kontrolia. Se on nöyryyttävää. Nyt yli kuusikymppisenä en voi elämääni muuttaa, on vain jaksettava jatkaa, ei se niin kamalaa ole, ulkopuolisten näkökannalta jopa helppoa, on uima-altaat, yläkerrassa monen vehkeen treenisali ja matkoja silloin tällöin, eikä riitoja, vain mykkäkoulua kun otan asioita puheeksi. Tunnen itseni niin mitättömäksi ja saamattomaksi.

Voithan etsiä vielä vaikka osa-aikaisen työn. Nykyään myös työttömyyskorvausta voi saada riippumatta puolison tuloista. Sinun pitää vain ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Ja jos muutama tunti työtä kuussa voit silti saada täyden korvauksen. Myös kansaneläke Suomessa kuuluu kaikille. Käsittääkseni 65-vuotiaasta alkaen. Jokin vapaaehtoistyö voisi myös tuoda sisältöä elämääsi ja usein sen kautta voi löytyä myös jokin osa-aikainen työ.

Eroa pohdittaessa kannattaa kyllä ottaa huomioon myös taloudelliset seikat. Sinulla kun ei ole työhistoriaa, niin eläkkeesi tulee olemaaan pelkkä kansaneläke. Puolisosi kuoleman jälkeen olet oikeutettu leskeneläkkeeseen, joka riippuu puolison eläkkeen suuruudesta.

Tsemppiä sinulle 'Ei itsenäinen'

kkkklllllllllllllll kirjoitti:

Voithan etsiä vielä vaikka osa-aikaisen työn. Nykyään myös työttömyyskorvausta voi saada riippumatta puolison tuloista. Sinun pitää vain ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Ja jos muutama tunti työtä kuussa voit silti saada täyden korvauksen. Myös kansaneläke Suomessa kuuluu kaikille. Käsittääkseni 65-vuotiaasta alkaen. Jokin vapaaehtoistyö voisi myös tuoda sisältöä elämääsi ja usein sen kautta voi löytyä myös jokin osa-aikainen työ.

Eroa pohdittaessa kannattaa kyllä ottaa huomioon myös taloudelliset seikat. Sinulla kun ei ole työhistoriaa, niin eläkkeesi tulee olemaaan pelkkä kansaneläke. Puolisosi kuoleman jälkeen olet oikeutettu leskeneläkkeeseen, joka riippuu puolison eläkkeen suuruudesta.

Tsemppiä sinulle 'Ei itsenäinen'

Kiitos, helpottaa vähän pahaa oloa kun tietää jonkun lukeneen huoliani ja vielä jaksaa antaa neuvoja.
Vapaaehtois työtä olen tehnytkin ja käynyt erilaisia kursseja. Ystäviäkin on, joskin vain yksi niin läheinen jolle olen kertonut miten asiat oikeastaan ovat. Kiitos tsempeistä. Kivaa kesän jatkoa sinulle'kkkllllll'

Ehkä tässä on kyseessä paniikissa oleva mies, joka haluaa vain erilaisin keinoin saada rakastamansa vaimon pysymään luonaan, silloin vain tulee helposti tehtyä ylilyöntejä joita naiset eivät ymmärrä. Varmasti miehesi rakastaa sinua ja nyt paniikissa tekee kaikkensa, jotta saisi pitää sinut luonaan. Se on inhimillistä ja miehille tyypillistä käytöstä ikävä kyllä. Anna miehellesi edes yksi tilaisuus korjata käytös, se olisi reilua. Jos hän ei tästä kokemuksesta muutu niin jo on ihme. Olen itse parasta aikaa miehesi kaltaisessa tilanteessa ja voin sanoa että olisin valmis muuttumaan jos vain vaimoni tulisi takaisin. Meillä on harkinta aika menossa.