Millaisia asioita olette elämästä oppineet oltuanne jollain tapaa osallisena uskottomuusdraamaan?
Mitä olette oppineet?
Askeleet
19316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sen, että elämää ei kannata rakentaa parisuhteen tai toisen ihmisen varaan. Kun seisoo vankasti omilla jaloillaan, tietää että selviää elämän myrskyistä. Toki elämään ja rakkauteen voi heittäytyä, mutta perusasian tulee säilyä, eli sen oman itsenäisyyden siellä taustalla. Ikinä kun ei voi tietää mitä tapahtuu, puoliso voi vaikka kuolla tai rakastua toiseen....
"Sen, että elämää ei kannata rakentaa parisuhteen tai toisen ihmisen varaan."
Otan osaa. Tuo on pahinta, minkä uskottomuus voi saada aikaan. Kun ihminen lakkaa luottamasta elämään, parisuhteeseen, toiseen ihmiseen ja käpertyy suojakuoren sisälle, on aito onni ja onnellinen elämä menetetty. Elämä jatkuu tottakai - sydän ei lakkaa lyömästä eikä suoli toimimasta, mutta ......
Avioliitto - koko elämän kestävä yksiavioinen, uskollinen parisuhde, joka perustuu luottamukseen, täydelliseen avoimuuteen ja sitoutumiseen - on se perusta, jonka varaan elämä todellakin rakentuu. Nimen omaan niin, että se on elämän perusta, tukijalka, jonka varassa parisuhteen osapuolet yhdessä JA yksilöinä sekä saavat suurimman onnen että voivat kohdata kaikki vastoinkäymiset ne voittaen.
Jos edellä sanottu ei ole parisuhteen tarkoitus ja syvin olemus, niin en tiedä mihin sitä sitten ylipäätään tarvitaan!?
Jos se jää sellaiselle taslola, jossa osapuolet ovat toisilleen vain kämppiksiä ja vakipanoja, niin puhutaan sitten reilusti kämppikisistä ja vakipanoista.
Mun mielestä edellinen kirjoittaja tarkoitti, että oma itsensä pitää säilyttää parisuhteessakin. Tosiaankin seisottava omilla jaloillaan, myös toista tukien. Mutta ei niin, että maailma kaatuu ja kaikki romahtaa, jos esim. toinen pettää tai tuleekin ero syystä tai toisesta.
Väitätkö, ettet tiedä yhtään ihmistä, joka on rakentanut elämänsä toisen varaan? Elää vain toiselle. Tekee toisen hyväksi mitä tahansa. Unohtaa kokonaan olevansa minä itse. Silloin käy niin, että kun vaikeuksia tulee, elämä pysähtyy eikä ihminen pääse eteenpäin elämässään.
Ei ihmisen onni ole toisesta ihmisestä kiinni. Se lähtee ihmisestä itsestään. Onnellinen ihminen jakaa sitä onneaan sitten muillekin. Omana itsenä.
joo ei se tarkoita sitä, jos seisoo omilla jaloillaan, on onnellinen omana itsenään, hyväksyy itsensä ja muita sellaisenaan kuin on, että tarvitsee olla kyyninen, epäillä kaikkea mikä liikkuu, olla elämättä itse tätä elämää jne. Päinvastoin, silloinkuin ihminen seisoo omilla jaloillaan, pystyy tukemaan myös muita, luottamaan ja auttamaan myös muita. "Terve" omillaan seisominen on aivan eri asia kuin epäterve riippuvuus toisesta ihmisestä.
Minulla oma elämä turvattu, ja uskon niin avioliittoon kuin itseeni ja muihin. Ei huolen häivää, kun tietää että tapahtuu mitä tapahtuu, koti on ja pysyy, ja leipääkin on tarjottavana.
Sen, että kun kerran antaa uskottomuuden anteeksi, voi olla varma, että se tapahtuu uudelleen. Eli en olisi antanut toista mahdollisuutta silloin ensimmäisellä kerralla.
Juuri näitä samoja asioita, joita jo edelliset mainitsi. Anna anteeksi yksi pettäminen = annat lupaa pettää toisenkin ja kolmannenkin kerran. Niin se pettäjä sitä tulkitsee. Toiseksi juuri se, että oma asunto on oma, oma auto on oma ja oma eläketurva on omassa hallinnassa, se ei tule muuttumaan siviilisäädyn mukaan, ei ikinä. Pitää turvata oma omenapuu
Että keneenkään ei voi ikinä luottaa :(
todellakaan - kertakin oli liikaa
jossain on se jolle kelpaan hyvine ja huonoine puolineni, jos ei tämän elämän aikana löydy = harmillinen takaisku, mutta näillä mennään
1. Himo voi viedä niin, että parin vuoden päästä ihmettelee suuresti omaa käytöstään. Huumassa on sokea.
2. Pettämisen voi lopettaa aivan samoin kuin muunkin riippuvuutta aiheuttavan toiminnan. Pettäjä ei ole aina jatkossakin pettäjä.
3. Anteeksianto on vaikeaa, erityisesti itselle. Kun sydämestään antaa anteeksi pettäjälle, voi uusi elämä alkaa.
Sinua kusetetaan vain jos annat sen tapahtua. Älä siis ole tunteittesi vietävissä vaikka se tuntuisi kovin houkuttelevalta!
Et ole näköjään koskaan rakastunut niin kuin tuhat volttia sähköä ja nuorena.
Ei saa pitää puolisoa tai parisuhdetta itsestäänselvyytenä vuosikymmenienkään jälkeen.
"Ei saa pitää puolisoa tai parisuhdetta itsestäänselvyytenä vuosikymmenienkään jälkeen."
Tuo taisi olla ensimmäinen viisas ja ennaltaehkäisevään toimintaan ohjaava uskottomuuden tuoma opetus tässä ketjussa!
Nimimerkki "voi,voi,voi" kirjoitti myös hyvin. Kahden ihmisen liitto antaa jotain enemmän vasta sitten, kun se on elämän perusta. Muuten on kysymys vain kahden irrallisen yksilön yhteisestä ulko-ovesta.
Kyllä minusta on jonkin sortin läheisriippuvuutta rakenta elämänsä toisen varaan. Kyllä minä ainakin voin hyvin suhteessa, jossa on kaksi aikuista, tasavertaista, itsenäistä ihmistä.
kyllä sen niin pitäisi mennä että on yhteinen mutta myös oma elämä parisuhteessa. se että pitää omat ystävät mutta "ottaa" myös toisen ystävät on se parisuhteen perus, sillä mitä sitten jos jätät omat ystävät jotka ovat ikuisia (puhun nyt siis ystävistä, niistä jotka tuntee sut ja tukee sua hyvässä ja pahassa). parisuhde on aina "riski", kaksi vierasta ihmistä löytää toisensa, rakastuu ja vannoo elävänsä yhdessä onnellisesti loppuun asti, mutta kaikki tietää että elämä ei ole musta valkoista ja toinen voikin "muuttaa mielensä" ja lähteä. mitäs sitten kun omat ystävät ovat jätetty taka-alalle, uudet ystävät ovat sen kumppanin ystäviä ja vielä ne parit joissa toinen elää toisen kautta, jättänyt kaiken oman ja "muuttunut" toisen unelma puolisoksi - auts.
Olen oppinut miten toinen ihminen voi vihata mua ja tehdä pahaa mulle. Vaikka itse olisin ystävällinen. Tunnistan pelimiehet melko hyvin. Tiedän siitä aiheesta jotain. Olen oppinut että elämä ei välttämättä pettäisi, mutta toinen ihminen huvikseen leikkii toisen elämällä ja terveydellä. Mikä on yhtä julma? Vain ulkoisen käsityksen perusteella minusta.
Olen oppinut ettei voi luottaa kuin itseensä. Avovaimo "vahingoitti" ja pelimies mua. Pelaavat pelkästään omaan pussiin. Jotkut ihmiset eivät koskaan tiedä miltä musta tuntuu, elleivät elä tätä itse, koko mun elämää. Mene mun saappaisiin. On hyvä aukoa suuta, kun ei tiedä miten kauheaa voi olla.
Rehellisen maine ja oma käytökseni merkitsee nyt.Toivon, että minua kunnioitetaan ja arvostetaan, voin kohdata ihmiset menneisyydestäni ja silloin olla itsestäni vain ylpeä. Olen säilyttänyt arvostavat välit exän sukuun ja uskon, että vastavuoroista on. Menneen avioliittoni uskottomuutta tukeneisiin laitoin välit poikki.
Avasin silmäni, näen nyt, tutut ja ystävät pettävät ja kakkostelevat. Opin, että kilpailu- ja markkina-viihdeyhteiskunta ja helppo >(netti)seksi on muuttanut ennen rehelliset suomalaiset omaa etua ja omaa nautintoa etsiviksi, valehteleviksi hedonisteiksi.
Muiden elämiä nähden, myötätuntoni ja mahdollinen tukeni on yksin petetyn puolella, tunnen hänet tai en.
Alan ymmärtää vanhoja ihmisiä, joiden asenne näyttää olevan tämä sama, omassa ja exän suvussa. En huoli varattua salaiseksi keskusteluystäväkseni enkä yhden illan jutuksi, joten en koskaan ole pettäjä tai kakkonen. Eb halua hävetä itseäni elämänpiirissäni tai uuden kumppanini suvussa. En ole ihminen joka selittelisi syitä, miksi ei pitkän seurustelunkaan jälkeen tapaisi rakkaansa muita läheisiä ihmisiä ja tavatessa näitä häpeäisi (exäni kakkonen ei, 2v jälkeen avioerosta, edelleen ei ole miehen suvussa esitelty, vaikka seurusteltu on ainakin 3v, ja ex itse esiintyy naisen suvulle avoimesti).
Usko, toivo ja rakkaus. Uskon että jossain on rehellinen suomalainen mies, jonka kanssa tulen viettämään vanhuuden päivät onnellisesti. Petetyt kunnon miehet tälläkin palstalla tuovat toivoa, he näyttävät myös uskovan rehelliseen ja uskolliseen parisuhteeseen, siksi minäkin uskon.
Opin, että nainen on naiselle susi. Pitäisi kilpailla itseäni huomattavasti vanhemman naisen kanssa aviomiehestä. Ukkomiesten kieroa pyöritystä, jopa kostamista vaimon kautta. Mistä tuollainen naistyyppi oikein syntyy? Opin tunnistamaan naisen mallin, josta haluan pysyä mahdollisimman kaukana, enkä ole ainut lajissani, joka näin ajattelee.
Minä olen oppinut, että parisuhteessa luottamus ja puhuminen, mutta erityisesti toisen arvostaminen ja kunnioittaminen ovat parisuhteen peruspilarit. Vaikka puolisolle tärkeät asiat eivät olisi sinun tärkeimpiä asioitasi, sinun pitää pystyä ymmärtämään, että ne ovat puolisollesi tärkeitä, ja kuunnella häntä.
Jokainen meistä haluaa tuntea itsensä rakastetuksi, arvokkaaksi ja riittäväksi. Jos puoliso vuodesta toiseen laiminlyö tarpeesi ja tunteesi eikä suostu keskustelemaan vaikka ehdotat kerta toisensa jälkeen, sitä etääntyy todella kauas. Ja lopulta siinä suhteessa on ammottava lovi, johon mahtuu helposti sellainen ihminen, joka tarjoaa sinulle sen, mitä liitossasi ei ole vuosiin ollut.
Me kohtasimme ollessamme molemmat samankaltaisissa tilanteissa, joten todellakin tiesimme mitä vaille toinen oli jäänyt. Vuosien jälkeenkin puhumme edelleen toisinaan siitä, miten tämä liitto on täysin erilainen kun kummakaan entinen liitto. Osaksi siksi, että olemme näillä osa-alueilla riittävän samanlaisia ja osaksi siksi, että olemme todellakin oppineet ja kasvaneet ihmisinä.