Suomalaisena miehenä, ja isänä olen huomannut leikkipuistoissa käydessäni, että yleensä miehet jotka ovat lapsiensa kanssa siellä ovat pääosin suomalaisia. Harvemmin näkee ulkomaalaisia miehiä lastensa kanssa noissa leikkipaikoissa, varsinkaan yksinään. Venäläisiä miehiä esim. en ole koskaan nähnyt leikkivän lastensa kanssa yksin.
Ainakin tämä on mielestäni hyvä asia meissä suomalaisissa miehissä, että emme ole sellaisia "ylimiehekkäitä", mikä estää meitä viemästä lapsiamme ulos leikkimään ilman naisten apua.
Monet etelänmiehet istuvat kavereidensa kanssa kahvilla sillä aikaa kun naiset vievät aina lapset ulos leikkimään. Miksi ne isät eivät juuri vie lapsia ulos leikkimään useammin? Vai tekevätkö liikaa töitä, tai kahvitteluseura omanmaalaisten kavereiden kanssa on tärkeämpää kuin perheen kanssa oleminen?
Ainakin tämä on mielestäni hyvä asia meissä suomalaisissa miehissä, että emme ole sellaisia "ylimiehekkäitä", mikä estää meitä viemästä lapsiamme ulos leikkimään ilman naisten apua.
Monet etelänmiehet istuvat kavereidensa kanssa kahvilla sillä aikaa kun naiset vievät aina lapset ulos leikkimään. Miksi ne isät eivät juuri vie lapsia ulos leikkimään useammin? Vai tekevätkö liikaa töitä, tai kahvitteluseura omanmaalaisten kavereiden kanssa on tärkeämpää kuin perheen kanssa oleminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tavat viettää aikaa lasten kanssa ovat niin erilaiset. Pitääkö aina mennä ulos? Mieheni on pitänyt vanhempainvapaita, muttei ole kokenut leikkipuistoja kovin kiinnostaviksi. Mielellään kyllä ottaa lapset mukaan kalastamaan, pyörälenkille, kavereiden luo ja muutenkin omiin hommiinsa. Miehen synnyinmaassa on voimakas kahvittelukulttuuri, mutta täällä Suomessa porukat yleensä tapaavat toistensa kodeissa, usein koko perheen voimin.
Maanmiehet kyllä naureskelivat miehelle, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, mutta mieheni kysyi takaisin, moniko työ on tärkeämpää kuin lasten kasvattaminen.
Se on todella upeaa nähdä, miten paljon suomalaisia isiä on meidänkin pihalla lasten kanssa. Itse asiassa tiedän/tunnistan pihapiirin lasten isät paremmin kuin äidit. Toinen juttu on se, että pihapiirin äidit todella harvoin puhuvat minulle mitään, mutta lasten isät sanovat yleensä aina hei ja ehkä vaihtavat muutaman sanan (itselläni myös siis lapset jotka ulkoilevat). Ulkomaalaisia isiä harvemmin tosiaan näkee pihalla, äitejä kyllä. Mutta mieheltäni kuulin, että moni "ulkomaalainen" isä ottaa lapsensa mukaan kahvilareissuille (en tosin tiedä, miten pienet lapset jaksavat niitä jaarittelevia ukkoja siellä kahvilassa, kun ei siellä voi oikein leikkiäkään??).
Joillakin on perinteisemmät roolit perheessä, ja mikäs siinä, jos se molemmille sopii ja on ollut etukäteen tiedossa. Onhan niitä suomalaisiakin miehiä, joiden mielestä äidin kuuluu hoitaa koti ja lapset ja isä elättää perheen.
Kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, hoksasin, että enimmäkseen liikumme perheenä. Mieheltäni vei hyvän aikaa tottua esim. kävelyillä käymiseen: miksi lähteä ulos, jos ei kerran ole menossa minnekään?
Ehkä ne, jotka avioituvat "ulkomaalaisen" kanssa, ovat valmiimpia kyseenalaistamaan omia käsityksiään, suuntaan jos toiseen? Mieheni ei monessakaan suhteessa ole tyypillinen kulttuurinsa edustaja vaan on tehnyt valintoja, joita ei ehkä omanmaalaisen kanssa olisi voinut tehdä, ainakaan niin helposti.