Täytyy sanoa, että nettideittailu on todella syvältä. Viidessä vuodessa yksi treffi, jonka kanssa ei synkannyt yhtään. Olen mielestäni ihan fiksu kaveri, ja profiilini oli ihan kohtalaisen mukavasti kirjoitettu. Kuitenkin luulisin, että tarvitsisin useita kymmeniä kirjekavereita, jotta edes joku uskaltasi tavata liikuntarajoitteisen kanssa. Kuitenkin akateemisesti koulutettuna ihmisenä olen lukenut jonkun verran evoluutiobiologiaan ja parinvalintaan perustuvia matemaattisia malleja, mutta aika järjenvastaisesti tuntuvat valitsevan treffiseuransa.
Turhaa hommaa
m.mutikainen
2111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, netistä ei löydä seuraa (korkeintaan seksiin), oli
sitten millainen tahansa. Moni esittää olevansa melkein
täydellinen yksilö, kaikenmaailman hienoine
harrastuksineen, mutta silti hekin valittaa, kun ei löydä
sitä toista puoliskoa.
Jokuhan tässä mättää ja mättää niin pahasti, että noin vuoden saatoin itseni pelleksi, kunnes tajusin, että nyt loppui nöyryytys ja poistin profiilin. Ihmeen helpottunut
olo, täytyy myöntää.
mä olen huomannut että netissä ja viesteissä pystyy esittämään sitä "unelmien naista / miestä", juuri sitä mitä toinen hakee, sitten ruvetaan tapailemaan, seurustelemaan ja sitten "pam". paljastuu että osa niistä "olen juuri sitä mitä etsit" puolista olikin sitä feikkiä ja todellisuus on jotain muuta, peitetty ja piiloiteltu omaa todellista luonnetta. tästä syystä "aito tapaaminen" on mun suosikki nykyään, siinä toinen ei "osaa olla" juuri se mitä haet vaan on aidosti se mikä on ja "paljastaa todellisen luonteensa" pikkuhiljaa mutta nopeemmin kun ei osaa esittää mitään..