Kun pettäminen tuntuu yhä useammalle suomalaiselle olevan arkipäivää, niin miltähän näyttää tulevaisuudessa? Viimeisen 30-40 vuoden aikana pettäminen on koko ajan tasaisesti lisääntynyt, mutta millaista mahtaa olla lapsillamme ja lastenlapsillamme? Pettävätkö he vielä enemmän kuin vanhempiensa sukupolvi vai käykö päinvastoin, että moraali tiukentuu. Jossain tutkimuksessa tuli hiljattain ilmi, että pettämiseen suhtaudutaan jyrkemmin nyt kuin 10 vuotta sitten. Yksi tutkimushan ei tietysti kerro vielä mitään, mutta voisko käydä niinkin, että tulevaisuudessa pettäminen alkaakin vähenemään eikä lisääntymään kuten tähän asti on ollut? Historiasta on jo tuttua, että usein löyhemmän moraalin aikakautta seuraa tiukemman moraalin kausi ja myös päinvastoin.
Toinen kysymys on, että tulevaisuudessa ilmastonmuutos, väestöräjähdys ja ympäristön saastuminen aiheuttavat varmasti yhteiskunnallisia mullistuksia ja globaalien ongelmien takia elintaso tulee laskemaan länsimaissakin ja elämästä tulee epävarmempaa, myös Suomessa. Vahvistaako tällainen kehitys ns.perhearvoja ja uskollisuutta vai käykö juuri päinvastoin, että ihmisistä tulee entistä raadollisempia? Vai syntyykö silloin kaksi ääripäätä eli ihmiset, jotka elävät ja sikailevat kuin viimeistä päivää ja toinen joukko, joka huonoissa oloissa turvautuu avioliittoonsa ja perheeseensä ja tekee kaikkensa lähimpiensä eteen.
Toinen kysymys on, että tulevaisuudessa ilmastonmuutos, väestöräjähdys ja ympäristön saastuminen aiheuttavat varmasti yhteiskunnallisia mullistuksia ja globaalien ongelmien takia elintaso tulee laskemaan länsimaissakin ja elämästä tulee epävarmempaa, myös Suomessa. Vahvistaako tällainen kehitys ns.perhearvoja ja uskollisuutta vai käykö juuri päinvastoin, että ihmisistä tulee entistä raadollisempia? Vai syntyykö silloin kaksi ääripäätä eli ihmiset, jotka elävät ja sikailevat kuin viimeistä päivää ja toinen joukko, joka huonoissa oloissa turvautuu avioliittoonsa ja perheeseensä ja tekee kaikkensa lähimpiensä eteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viihde ja media, massan seuraama viestintä, on täynnä keveitä juttuja pettämisestä. Ammattitoimittajatkin tekevät usein epäeettisiä "hanki salasuhde, se piristää", "jos petät älä kerro" juttuja, myös uutisjuttuina. Tässä arvostetun Ylen, Suomen journalismin parhaimmistoa, linjaa:
http://areena.yle.fi/radio/1811319
Jutussa "Pettäminen tukee avioliittoa" ajatus ja uskottomuudella tienaava AshleyMadison saa, taas kerran, ilmaista mainostilaa ammattitoimittajilta."Salasuhde toisen varatun kanssa ongelmia ei tule" valhe on mukana, taas (ei tuoda ilmi, että käry käy, vaikka kaksi salattua tapailee, sillä käry ei johdu siitä kuinka huolellisia ollaan).
Massoille suunnattu kaunokirjallisuus ja esitystaide käsittelee uskottomuusongelmaa pinnallisesti, pettämistarina päättyy onneen. Netti on täynnä pornoa, seksisuhteiden ja salasuhteiden ylistystä kaupallisten toimijoiden tienatessa näin. Yksityisten suomalaisten omia alastonkuviakin lienee netissä jo miljoona 'alastonsuomi' portaaleissa.
Seksiin perustuva viihde ei tule muuttumaan, se tulee kasvamaan. Seksi myy, media tienaa hyvin seksillä ja myymällä "ole uskoton" ajatusta.
----
Yhteiskunta on tiellä, jossa yksihuoltajaperheitä ja erolapsia tuetaan sekä taloudellisesti että henkisesti. Jos yhteiskunta heräisi siihen, kuinka paljon uskottomuus ja sen aiheuttamat erot maksavat, ehkä sitten. Vain yksi tästä aiheesta on tiedossani, tämä:
http://yle.fi/uutiset/pettaminen_hajottaa_yha_useamman_nuoren_lapsiperheen/6536678
Ammattikirjoja erosta toipumiseksi ja erolapsia koskien on kymmeniä, on vertaisryhmiä, perheneuvoloita, liittoja erovanhemmille jne. Mutta uskottomuuden, yleisimmän avioeron syyn, käsittelyyn liitossa onnistuneella tavalla on olemassa vain yksi ammattikirja.
Uskottomuuskriisin terveydenhuolto maksaa yhteiskunnalle (lääkärit, psykologit, sairaspoissaolot jne). Eroon päättyvät aviolitot kestävät vain noin 12v, jos trendi jatkuu, voi olla että lähitulevaisuudessa joka toinen suomalainen alaikäinen on erolapsi ja yksinhuoltajaperheet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Jos kustannuksiin herättäisiin, silloin voisi tapahtua käänne että yhteiskuntapolitiikka muuttuisi niin, että panostus parisuhteiden onnellisuuteen alkaisi. Kaikkeen ei voi panostaa, nyt panostetaan köyhien lapsiperheiden tukemiseen (siis yksinhuoltajien tukemiseen, jotka kuuluvat köyhimpiin perheisiin). Nyt yhteiskunta pyrkii tukemaan ja kannustamaan yhteishuoltajuutta, erilaisin lainsäädännöin ja ammatti-ihmisten toimenpitein ja neuvoin.
Uskollisen parisuhteen korostaminen on esillä enää vain uskonnollisissa piireissä, vaikka iso osa kansasta elää jo uskonnon ulkopuolella.
No jaa, mutu-tuntumalla sanoisin näin: parikymppisenä suhtautuminen uskottomuuteen oli todella jyrkkää, kerrasta poikki ja that's it. Jos kaveri petti poikaystäväänsä, ymmärrys oli vähissä. Kolmekymppisenä pienten lasten vanhempana sitä ajatteli, että toivottavasti uskottomuuden mörkö ei koskaan uhkaa omaa parisuhdetta ja perhettä, mutta sen verran oli jo elämää nähnyt, että realiteetit oli tiedossa ja sitä myöden "kerrasta poikki"-ajattelu hieman loiventunut siihen suuntaan, että parisuhteen ja perheen säilyttäminen ovat ehkä sen arvoisia, että anteeksi voisin kerran antaa. Nelikymppisenä petettynä on kyynistynyt niin, että kohauttaa vain olkiaan todeten "shit happens" ja keskittyy huolehtimaan oman tonttinsa puhtaana pitämisestä.
Ei ole kaikkien, ei myöskään minun, kehityskaareni. Pettäminen tuli 45 elämään ja aiheutti suurta kärsimystä läheisille avioeron myötä.
Omituista: joku kertoo mutu-tuntumalla oman näkemyksensä - niin johan joku singahtaa sanomaan, ettei ole kaikkien mielipide. Mutu-tuntumalta kertominen on nimenomaan oma mielipide ilman, että yleistetään mitään, eikös vuan?
Noh omaan pitkälti samanlaisen "kaaren" kuin nimimerkillä "kehityskaari" kirjoittanut. Ei paljon lisättävää, muuta kuin täydennän tuota 40 näkemystä, että mitä enemmän kuulee ja näkee, sitä enemmän keskittyy oman tonttinsa hoitamiseen. Tarkoittaa, että vaikka kumppani ottaisi kaaliin kausiluontoisesti, ei ala katsella "aidan yli" ja muutoin hoitaa omaa leiviskäänsä huomioimalla ja puhumalla puolison kanssa niin, ettei johtoajatus siitä, miksi on aikoinaan yhteen päädytty pääse unohtumaan.
Tästä pettämisestä.
Jotenkin minua ihmetyttää, miten ihmeessä ihminen hyppää toisen lakanoihin, eikä se hävetä,
Mikä on sisällä oleva tunne, että pitää mennä pettämään. Etkö tunne itseäsi perin likaiseksi tuon jälkeen, miten pystyt katsomaan lapsiasi silmiin tapahtumaan jälkeen saatikka puolisoasi.
Mitä ihmettä päässäsi pyörii. Minusta asiaan liittyy sekin, että mies tiedätkö, että nainen ajattelee aina pitempää suhdetta ja mahdollisesti nuoremmat ainakin lasta,
Tähän sanoisin, että älkää suostuko lapsen tekoon näiden kanssa mistään hinnasta jos teillä on jo olemassa lapsia, sillä samalla tuhoatte näiden aikaisempien lasten elämän. Eihän teillä millään riitä paukkuja moniin lapsiin ja tavallaan lasten unohtamista on vieraissa käyminenkin ai ainoastaan puolisolle kiusantekoa tai mitä nyt hänelle haluattekin ilkeillä.
Aina on petetty. Nettiaikaan se vaan on julkisempaa kun ennen.