Nimittäin meidän sivarien puolesta. He pistivät henkensä ja terveytensä peliin jotta Suomi säilyi läntisenä sivistysmaana, sellaisena jossa ihmisellä on vapaus valita armeijan ja siviilipalveluksen välillä. Tätä oikeutta ei diktatuureissa sun muissa banaanivaltioissa juuri tunneta... Kiitos siitä teille, isänmaamme sankarit! Teidän ansiostanne minua ei pakoteta armeijaan!!
Veteraanit taistelivat puolestamme!
Jaa mää vai?
3588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tämän palstan ensimmäinen sivari joka kiittää veteraaneja, vaikka eipä siihen aikaan tunnettu sivareita.
Pojat meni armeijaan ja miehet lähti reserviin.
Niin ne ajat muuttuvat. Kovan urakanhan ne jotka silloin sotaan joutuivat lähtemään tekivät. Ja monihan sinne myös jäikin.
Jos hatun omistaisin, niin kyllä sitä kaikille nostaisin, jotka ovat ainakin yrittäneet kortensa kantaa kekoon yhteisten asioiden puolesta.
"Aseettoman palveluksen virallinen historia Suomessa alkaa vuodesta 1922. Silloin säädetyssä asevelvollisuuslaissa mahdollistettiin palveleminen sairaanhoitajana tai muuna aseettomana puolustushallinnon tehtävissä. Tämän työn tuli olla puolustuslaitosta hyödyttävää ja se oli mahdollista vain uskonnollista syistä kieltäytyneille. Joskin poikkeuksia voitiin tehdä "erittäin arkaluontoisissa tapauksissa" 4.
Monet rauhanjärjestöt vaativat jo 1920-luvun alussa Suomeen puolustuslaitoksesta erotettua siviilipalvelua5. Vaatimukset kuitenkin kaikuivat kuuroille korville. Näin Suomi sai ensimmäiset totaalikieltäytyjänsä vuonna 1926, jolloin eräät Suomen Antimilitaristisen Liiton jäsenet kieltäytyivät kaikesta palvelusta. Tapauksen käsittely lykättiin aina vuoteen 1929 asti, jolloin kieltäytyneet Arndt Pekurinen, Tauno Tapanainen ja Tauno Tamme tuomittiin vankilaan 6.
Vuonna 1931 hyväksyttiin laki asevelvollisista, joita omantunnonsyyt estävät suorittamasta sotapalvelua 7. Lain mukaan aseeton voi palvella joko aseetta armeijassa tai sitten erillisessä työpalvelussa8. Palvelun kestoaika oli 16 kuukautta9. Tämän ensimmäisen siviilipalvelusmuodon suoritti vuoteen 1948 mennessä 500-600 henkilöä. Heistä ylivoimaisesti suurin osa oli uskonnollisista syistä kieltäytyneitä10.
Vuoden 1931 laki mahdollisti työpalvelun vain rauhan aikana. Talvisodassa (1939-40) työpalveluun määrätyt saivat kuitenkin jatkaa palvelupaikoissaan normaalisti. Jatkosodan (1941-44) aikana työpalvelus ei enää ollut mahdollinen. Siihen määrätyt siirrettiin joukko-osastoihin palvelemaan aseettomina11. Näitä oli ainakin 48 miestä12. Täyskieltäytyjät tuomittiin yleensä 8-12 kuukauden vankeusrangaistuksiin. Tällaisiä kieltäytyjiä oli 12913. Muutamia aseistakieltäytyjiä myös teloitettiin. Eräs heistä oli jo aiemmin mainittu Arndt Pekurinen, joka oli määrätty armeijaan ja tuomittu vankilaan kunniasta kieltäytyneenä. Hän katosi kuitenkin vankilasta ja marraskuussa 1941 hänen ilmoitettiin kaatuneen. Sodan jälkeen tehdyn tutkimuksen mukaan Pekurinen oli todennäköisesti kuljetettu rintamalle ja määrätty aseisiin. Pekurisen kieltäydyttyä hänet teloitettiin sotaväen rikoslain perusteella14."
http://www.helsinki.fi/~kkilpine/sivari.html
eli kyllä sivareita tuolloinkin oli. Pekurisen tapaus antoi vauhtia sivarilainsäädännön syntymiselle.