Kertokaas, kun olette olleet töissä ja keskittyneet vain työn tekemiseen eikä teillä ole ollut aikomustakaan mihinkään työpaikkaromanssiin, miltä teistä tuntuu, jos joku yrittää flirttailla, ihastuu teihin tai luulee että sinä olet ihastunut häneen?
Jos joku yrittää sytyttää palavaa liekkiä, jota itse kaikin voimin yrittää sammuttaa, syystä tai toisesta, kuinka hankalana olette pitäneet tilannetta? Entä jos toinen onkin tosi kuuma pakkaus, mutta pelkkä pakkaus ei saa päätä sekaisin vaan vasta se että hän härnää sinua. Miten olette toimineet, jos ette kuitenkaan halua työpaikkaromanssia?
Ainakaan minä ei yritä millään tasolla, tai parhaani teen etten yritä sytyttää liekkiä, mutta toisen sytykkeet häiritsevät välillä työntekemistä. En edes tiedä mihin hän pyrkii toiminnallaan, mutta aika hankala olla kun en halua loukata tai kylmettää toista.
Oikeastaan ajattelen, että yksityiselämän kuviot eivät kyllä kuulu töihin ellei niitä sitten itse halua muille jakaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan että työkaverit tapaisivat töiden jälkeen ja tekisivät mitä haluaisivat. Se vaan on ihmeellistä kun minua häiritsee käytös, jonka joku toinen voi tämän ketjun mukaan kokea myös mielekkääksi. En nyt vain millään haluaisi leiskua töissä ;)
Entä, jos kaikki on vain pelkkää härnäämistä eikä työkaveri oikeasti ole kiinnostunut. Oletteko koskaan joutuneet tällaisen kuuman kundin härnäämäksi vaikkei teillä ole minkään luokan mahdollisuuksia? Paha kysellä tällaisia, mutta kun olen yhä tyytyväisesti neitsyt, kokematon :D ja oman tien kulkija, eikä minulla ole mikään hinku pelkkiin petipuuhiin.
Eikö ihminen osaa jättää leikkejä sikseen tai sanoa suoria sanoja. Itse en voi sanoa koska en tietääkseni ole se joka härnää, enkä voi ottaa sitä riskiä että tulkitsen asioita väärin - taas kerran.
Ok - tunnustan, katsoin minä häntä sillä silmällä hieman ennen kuin näin hänen katsovan minua ja ajattelin muutaman kerran hieman enemmän kun hän alkoi tulla jo mukaan yöuniin, mutta kai se on anteeksiannettavissa ;) Harmi etten tajunnut kumpikohan meistä aloitti tämänkin draaman. Olenko minä muka kuuma pakkaus?
Jos joku yrittää sytyttää palavaa liekkiä, jota itse kaikin voimin yrittää sammuttaa, syystä tai toisesta, kuinka hankalana olette pitäneet tilannetta? Entä jos toinen onkin tosi kuuma pakkaus, mutta pelkkä pakkaus ei saa päätä sekaisin vaan vasta se että hän härnää sinua. Miten olette toimineet, jos ette kuitenkaan halua työpaikkaromanssia?
Ainakaan minä ei yritä millään tasolla, tai parhaani teen etten yritä sytyttää liekkiä, mutta toisen sytykkeet häiritsevät välillä työntekemistä. En edes tiedä mihin hän pyrkii toiminnallaan, mutta aika hankala olla kun en halua loukata tai kylmettää toista.
Oikeastaan ajattelen, että yksityiselämän kuviot eivät kyllä kuulu töihin ellei niitä sitten itse halua muille jakaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan että työkaverit tapaisivat töiden jälkeen ja tekisivät mitä haluaisivat. Se vaan on ihmeellistä kun minua häiritsee käytös, jonka joku toinen voi tämän ketjun mukaan kokea myös mielekkääksi. En nyt vain millään haluaisi leiskua töissä ;)
Entä, jos kaikki on vain pelkkää härnäämistä eikä työkaveri oikeasti ole kiinnostunut. Oletteko koskaan joutuneet tällaisen kuuman kundin härnäämäksi vaikkei teillä ole minkään luokan mahdollisuuksia? Paha kysellä tällaisia, mutta kun olen yhä tyytyväisesti neitsyt, kokematon :D ja oman tien kulkija, eikä minulla ole mikään hinku pelkkiin petipuuhiin.
Eikö ihminen osaa jättää leikkejä sikseen tai sanoa suoria sanoja. Itse en voi sanoa koska en tietääkseni ole se joka härnää, enkä voi ottaa sitä riskiä että tulkitsen asioita väärin - taas kerran.
Ok - tunnustan, katsoin minä häntä sillä silmällä hieman ennen kuin näin hänen katsovan minua ja ajattelin muutaman kerran hieman enemmän kun hän alkoi tulla jo mukaan yöuniin, mutta kai se on anteeksiannettavissa ;) Harmi etten tajunnut kumpikohan meistä aloitti tämänkin draaman. Olenko minä muka kuuma pakkaus?
Vastaukset 16
Vanhimmat
No onhan se aika hankalaa ja välillä jopa varsin v*ttumaista.
Kaikki oli suht ookoo töissä siihen asti kunnes erään naisen parisuhdestatus muuttui ja en sitten tiedä alkoiko minusta katselemaan seuraavaa, mutta. Ennen firman bileitä oltiin ihan ookoo väleissä ja puhuttiin yms. ja pistin ehkä vähän merkille että nainen kyseli usein asioistani, mutten siinä vaiheessa pitänyt sitä mitenkään sen erikoisempana. Kunhan keskityin työntekoon. En sitten osallistunut bileisiin ja niiden jälkeen nainen oli huomattavan kylmettynyt suhteeni ja homma on siitälähtien ollut töissä sellaista että minä olen se joka tekee puhealoitteet. Jossain vaiheessa sitten väsyin eikä puhuta enää juuri lainkaan, korkeintaan etäältä vaihdellaan katseita välillä. Naurettavaa touhua.
Saat tyhmän maineen työkavereiden, ehkä jopa sen toisen osapuolenkin taholta, jos jatkat työpaikkaflirttiä. Jos kiinnostaa ja olette vapaita, toimi kuten fiksu toimii, tee rohkeasti aloite, ehdota treffejä työpaikan ulkopuolella. Jos tulisi pakit, flirtti loppuu siihen ja asiallinen työkaverisuhde saa tilaa, kuten kuuluu, ja voit jatkaa duunia asialinjalla, ja lopputulos on hyvä. Jos jompi kumpi on varattu, lopeta hölmön maineen kasvattaminen itsellesi duunissa, eli lopeta flirtti ja käyttäydy kuten aikuiset käyttäytyvät työssä, jos haluat että työpaikalla arvostusta osaksesi. Vain tyhmät hoitavat yksityissuhteitaan duunissa.
Jos ymmärsit, minä en ole se joka harrastaa flirttiä. Siinä asiassa on turha neuvoa minua. Ehkä saatoin siis vahingossa antaa kerran sellaisen vaikutelman, mutta työkaveri on se joka tässä härnää. Jos hän luulee, että minä olen se joka flirttailee, on kyllä tulkinnut aika tavalla väärin. Aloituksessani myönsin siis että myös minussa saattaa piillä tekoja, jotka joku voi tulkita flirtiksi, mutta sellainen ei ole ollut tarkoitukseni, jos ymmärsit siis juttuni.
Sanoisin, että monesti ihmisten omat teot ja samat kertovat heistä itsestään vaikka sanat/teot koskettaisivat toisia. Siksi yritän olla mahdollisimman rauhallinen ja neutraali. Vaikeaa se on kuitenkin toistuvasta "häirinnästä" johtuen.
Ongelmaa on myös siinä että vaikken itse koe tekeväni mitään, näyttää välillä siltä että sitä nimenomaan saa naurut, joten voi olettaa että jos tekisinkinjotain niin varmasti saisin uudet naurut. Siksi vastaanpaneminen omissa porukoissa oleville on aivan turhaa. Teki niin tai näin, tekee aina väärinpäin. Silloinkin kun ei tee mitään, on jo tehnyt.
Jos sinua häiritään ja silti yrität olla rauhallinen ja neutraali ei se auta mitään. Heitä häiritään, jotka eivät osaa sanoa EI. Sano ÿksiselitteisesti, suoraa ja selkeästi, hänelle kuka häiritsee vakavan jämäkästi: kiitos, mutta minä EN ole kiinnostunut sinusta.
Ei muuta. Tällä ongelmasi ratkeaa ihan varmasti. Ihan sama jos kylmetät toisen, ei mitään väliä. Kuuluu jokaisen aikuisen ikiomaan velvollisuuteen pitää oma intiimiraja loukkaamattomana. Jos et sitä osaa itse tehdä, sori, sitten kärsit, ei sinua kukaan täällä netissäkään voi enempiä auttaa.
Eli siis ... Jos nyt tällä kertaa ymmärsin oikein, että minun tulee lopettaa toisen tekemä flirtti sillä että sanon ei. Tota en kyllä heti hoksannut lukiessa ylempää kommenttia. Onhan tuossa perää :)
Tuosta tyhmän maineesta... Sanoisin, että kyllä tämän kuvion ovat toiset, eräät, muut sekä varmaan jo naapuritkin huomanneet :D Vaikuttaa vaan siltä että joillakin ihmisillä on enemmänkin hauskaa ;) En nyt sanoisi että kokisin itseni vielä tyhmäksi. Kaikkea ei kannata kirjoittaa, ja tämäkin virke pitäisi lukijan unohtaa.
Noh, jotain kielteisiäkin siihen liittynee, en oikein osaa vielä määrittää. Koko homma vaan on hieman epämuodostunut juttu. Ehkä kaikki eivät osaa tulkita signaaleja oikein? Tai ehkä minä en nyt vielä oikein ymmärrä koko hommaa :(
Jos lähtisin tätä kuviota avaamaan suusanallisesti, silloin saattaisinkin joutua naurunalaiseksi ja minusta itsestä tulisi se syypää. Siksi kirjoittelen anonyymisti täällä.
Sanomalla kielellisesti ei, tulen kyllä ymmärretyksi. Huutamalla: vittu ei, tulen paremmin ymmärretyksi. Jos kuulija odottaa, että sanon VITTU, EI!, ei hänelle merkkaa mitään, jos sanon "ei". Korkeintaan osaan sanoa: "ei saa kiusata :(".
Kun emme puhu samaa kieltä, elämme molemmat eri tulkinnoissa emmekä pysty koskaan kohtaamaan. Kyllä hän on varmasti huomannut minun käytöksestä "ei kiitos työpaikkaromansseille" joten jäljelle jää vain härnäämisen tarve (luulen). Jos hän oikeasti haluaisi tutustua minuun syvällisemmällä (yksityisellä) tasolla, olisi siihen löytynyt jo väline.
Niin, kyllä hänelle on aina mahdollista vaikka ottaa asia esille ja mikäli hän on minusta kiinnostunut ja haluaisi tavata töiden ulkopuolella, tulisi se selväksi sillä kertaa kun hän ottaa asian esille. Alkaa nimittäin aika mennä jo ohi asiallisuuden tasolta.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat kun kirjoitat ei:n sanomisesta. Joskus vain on sellainen epätarkkatilanne, joka vaatii tarkentamista ennenkuin voi sanoa tyhjentävästi Ei! Myös siksi on parempi kirjoitella tänne. Joskus näin kirjoittamalla asian analysointi on helpompaa ja pääsee sellaisten ideoiden äärelle mihin ei välttämättä olisi osannut suunnistaa.
Niin, hmmm... kärsimisestä.... Tässä kun sen verran epäselvätilanne että toisaalta voi sanoa, että minä kärsin vaikka en sanan fyysisessä merkityksessä vielä kärsi, ainoastaan henkisellä puolella? (enemmänkin), mutta toisaalta silloin kun työkaverin huomio saa minussa aikaan reaktion - vaikka sen merkitys ei ole että minä tekisin jotain aloitteita suuntaan tai toiseen - näyttää siltä että työkaveri kärsii. Huom: "näyttää".
Noh. Hmmm siis miten asian voisi esittää? Kuvitellaanpa näin: jos hän flirttaa ja minä olen vain koko aamun ollut iloinen ja hymyilen vastaan (Huom! kuvittele) enkä siis voi pidättää reaktiota koska se ei välttämättä siis liity häneen, saatan tulkita että nyt hän luulee että minä otin flirtin vastaan, mistä minulle tulee depris ja siis kärsimys. (Huoh, kuvittele pelkästään, ei minulle iske depressio). Kun myöhemmin päivällä taas tapaamme, saatan minä automaattisesti hymyillä hänelle, mistä hän tällä kertaa flirttaamatta minulle saattaa vetää johtopäätöksen että minä flirttaan hänelle, mikä ei nyt hänelle sovi, mikä siis tarkoittaa että minä harjoitan seksuaalista häirintää - mitä minä en todellakaan ole päättänyt harjoittaa, ja siis hän ottaa reaktioni kärsimyksenä. Vai? Tiedä en varmaksi?
Tästä ideasta päästään siis nykyisen logiikkani mukaan vain siihen tahallisen härnääminen tarpeeseen ja naurunalaiseksi saattamiseen. Mut hei, eipä paina paljoa vaikka olisinkin toisen tai toisten kautta naurunalainen. Sellaisessa sopassa muista tulee naurunalaisia minun mielessä. Tietysti sillä ei ole merkitystä kuka teki ja mitä, jos minä olen seuraavaksi sähkötuolissa, mutta eiköhän tämäkin asia ratkea viimeistään viimeisellä tuomiolla. Sitä odotellessa teen töitä ja katson kuinka homma etenee. Jos ei muuta, niin ainakin joku saa hyvät naurut, ja olen minä niitä nöyryytyksiä jo elämässä ottanut vastaan.
Työpaikat olis viihtyisämpiä ja tehokkaampia jos sukupuolia ei sotkettais sinne keskenään vehtailemaan ja draamoja vääntämään.
En ole kateellinen toisten romansseille. Oikeasti ne saavat veren ja aivot liikkeelle. Virkistävää ja hauskaakin. Ilman taustatietoja odottaisinkin seuraavaksi tietoa hääpäivästä. Olemmehan sentään ihmisiä emmekä koneita. Lisääntyminen tapahtuu pääosin pedissä eikä koeputkessa.
Joskus on ihan mukava kuulla kun kaksi kohtaa ja löytää toisensa. Sellaiseen olen törmännyt missä esimies ja alainen tapailee toisia, ja sen ilmi tullessa työporukka alkaa juoruamaan ja pelkäämään oman työpaikkansa tm puolesta. Kaikille tulee verenmaku ja niin alaiset kuin esimieskin saavat yhteisön purkautumaan. Tuollaista kateutta tai pelkoa kyllä jotenkin inhoan. Siinä menee luottamus myös kollegoihin. Vaikka kuinka säntillistä ja kunnollista porukkaa olisivat muiden silmissä niin luottamus katoaa kyllä aika kauas. Vaikka kuinka sitten esimies olisi paska niin kyllä kollegat muodostuvat suuremmaksi uhaksi. Kukapa sitä tykkää selkäänpuukottajista?
Toistan: Luulen, että rehellisten suhteiden anti on syvällisempi luottamus. Jos muu työyhteisö pystyy hyväksymään suhteen, menee asian käsittely ajatuksissa syvemmälle tasolle ja kasvattaa koko työyhteisön luottamusta toisiinsa -> työteho kasvaa. Kenenkään ei silloin tarvitse hävetä sitä että itsellä olisi jokin asia esteenä joka heikentäisi työilmapiiriä tai työpanosta. Jos yhteisö ei voi hyväksyä rehellistä suhdetta, en minäkään luottaisi yhteenkään rehelliseen kollegaan -> työteho heikkenee -> parempi lähteä tai tulla irtisanotuksi kuin kipristellä loppuelämä.
Mut joo - nämä avionrikkojat ja muut... Niillä ei ole kaikki kunnossa.
Kaikki. suoraan sanottuna, aivo-oksennus, jota kirjoitit kertoo vain sen, että sinulla on työpaikan hyvän käytöksen etiketti -kirja lukematta ja yrität laatia sellaista omin aivoin, vaikka ei ole kapasiteettia. Jos olisit lukenut, et joutuisi taivastelemaan, millloin ja miten saat hymyillä työssä, nauraa tai iloita työpaikalla ja miten käyttäytyä, jos kohtaat epäsuoraa lähestymistä.
Sori, mutta totuus on, että omat fiksut työpaikan käytöstapasi puuttuvat. Lue tapaetiketti ja noudata sitä, niin ongelmasi ratkeaa.
Kovastipa syyllistät vain minua kun et tunne koko kuviota. Eipä mitiä. Tältä työpaikalta on muutamalta tainnut myös jäädä se kirja lukematta. Kirjoittaessani hymyilystä en tarkoittanut että hymyilisin. Yritin vain kuvata potentiaalista mahdollisuutta, jotta itse asia jota yritän kertoa tulisi ilmi.
Esim. Monelle on itsestään selvää ettei töihin tulla sellaisessa vaatteessa joka loukkaa toisia, esim. Mainostetaan islamia tms. Minusta oikeasti sama homma on silloin jos joku tulee punaisissa tai vihreissä vaatteissa: toinen mainostaa kommunismia ja Neuvostoliiton kansanmurhia, toinen vihreitä arvoja, loukatakseen esim. heteroseksuaaleja persuja tms.
Siis yritä lukea rivien välistä: ei pitäisi olla mitään väliä sillä minkä värinen vaate tai mitä siinä lukee, jos se ei kohdistu muihin työntekijöihin esim: teksti: "pomo on homo". Jos työpaikka on suomalainen eikä lähi-idässä käynyt suomalainen tiedä että paidassa lukee hepreaksi "pomo on homo" voi hän sitä pitää niinkauan kunnes asia selviää ja porukka katsoo ettei se sovi töihin. Pomo ja porukka saattavat katsoa myös siten että paidassa ei lue "pomo on homo" vaan jotain kiemuroita vaikka tietäisivät tekstin oikean sisällön. Ehkä he pitävät sitä vain humoristisena ja sallivat paidat töissä. Ok, sopii minulle, ei mennä halkomaan hiuksia enempää.
Kyllä mulla se etikettikirja on lukulistalla, esteitä vaan sattuu aina ilmaantumaan. Luulen, koska tässä paikassa on vähän ihmisillä ollut hakusessa - kuten minullakin vain osittain (tiedän kyllä missä mennään ja miksi) - oikea meininki, luen se ennen seuraavaa paikkaa. Jos luet nyt ylemmät kappaleet hieman älykkäämmin, saatat tajuta että ihminen ei ole täydellinen eikä etiketti kirja muuta ihmistä täydelliseksi.
Eikä tämä juttu ollut ainoa juttu mitä tässä on eri ihmisillä ollut. Niistä en täällä kirjoittele, ja itseni olen sulkenut ulkopuoliseksi muiden asioista sillä tiedän jo että muuten homma leviää. Olen sulkenut korvani ja silmäni muiden sekoiluilta ja keskityn vain enää omiin töihin. Väki vaihtuu, näkyviin, ja enköhän minäkin tästä lähde aika pian. Ajattelin vain toivoa, jos saisin omat työni hoitaa ilman häirintää, mutta näkyviin en. Katsotaan nyt...
Suomessa mietitään turhia.
Sitä mieltä minä (nainen) olen.
Jos omatunto on puhdas, ei i mitään hätää.
Joo, tunnustan tuon. Olenkin yrittänyt opetella enemmän luottamaan kuin miettimään. Tässä vain tapahtui sellainen poikkeus joka sai taas "aivo-oksennukseni" liikkeelle :)
Unohtui sanoa: oikeasti työpaikkani on ihan hyvä. Ihmiset suurinpiirtein asiallista porukkaa, jokainen kykyjensä mukaisesti, pientä oppimista kaikilla.
Toi romanssihakyisuus kyllä yllätti kun en ollut ikinä uskonut että sellaista voisin täältä löytää, mutta katsotaan miten homma loppuu. Ihan kunnollista väkeä kunhan vain eivät ota liian vakavasti itseensä mitään.
"..kunnollista väkeä kunhan vain eivät ota liian vakavasti itseensä mitään."
Jos työrauha häiriintyy toisten työpaikkakuhertelun tai epäasiallisen käytöksen vuoksi, kunnollinen väki ottaa tapahtuneen vakavasti.
Älä ole nirppanokka!
Saman tilanteen kokeneena sanon, että et voi tehdä oikein mitään.
Jos tyyppi ei olisi kiinnostava, voisit heittäytyä viileäksi, mutta jos mielestäsi voi olla kyseessä oikeasti kiinnostunut tyyppi, se ei kai ole vaihtoehto.
Neuvoisin pysymään samalla linjalla, eli olemaan ystävällinen lähtemättä mukaan flirttailemaan.
Mies voi olla täysi kusipää peluri, joka vain testaa mahdollisuuksiaan. Ikävimmässä tapuksessa sen saisit selville vasta kun olisit jo menettänyt maineesi.
Työympyröissä näkee joskus niin kylmää peliä, että ei aina voi käsittää sitä kieroutta. Toisaalta mieshän voi olla vaikka kuinka vilpitön. Sitä kun ei voi tietää.
Joo. Tuota kieroutta ei voi oikein parantaa. Oikeasti olen tänään yrittänyt kaikin voimin psyykata itseäni unohtamaan koko tyypin, ja tavoitteeni on toteuttaa sitä koko ensi viikko. Aika vaikeaa se on kun toinen "käy välillä päälle", mutta kokeillaan.
Niin no, jos hän on vilpittömin mielin, on tehnyt päätöksen ja ottaa sen vakavasti ja pitkäjänteisesti, ja haluaa oikeasti tutustua, kyllä hän ottaa minuun yhteyttä töiden ulkopuolella (vaikkei tiedä missä asun). Ei tässä ole mihinkään kiire. Ei minun kannata kuin yrittää vain jäähdyttää ja jatkaa töitä. Kyllä minä hänet töissä noteeraan kuten muutkin, mutta en lähde hänen juttuihin enää mukaan - tai yritän tosissani.
Kiitos kommentista!