Elän vanhempiani varten...

Mul on melkei sama tilanne ;/

Voi teitä! Olen itse jo aikuinen, mutta yläasteella ja lukiossa vanhempani myös osin pakottivat minut soittamaan musiikkiopistossa pianoa, koska "se on tulevaisuudessa tosi hyödyllistä" tai että "siitä saa pisteitä, kun haet lukemaan opettajaksi".

En ollut mitenkään lahjakas. Pimputin pianoa, miten käskettiin, mutta todellisia lahjoja ei ollut ja vihasin loppujen lopuksi koko harrastusta. Koska kuljin itsenäisesti harrastuksiin, aloin lintsata soittotunneilta lopulta niin, etten puoleen vuoteen käynyt niillä enää ollenkaan. Menin kavereille tai kirjastoon. Kun lintsaamiseni tuli ilmi, uskoivat vanhempani, ettei kallista harrastusta kannattaunut enää maksaa.

Yksi tuttava jätti kaikki harrastukset, kun aloitti lukion, koska halusi lukiossa mahdollisimman paljon kursseja ja Laudaturin paperit. Mutta hän ei muuta sitten tehnytkään kuin opiskeli.

Tanssi on hyvä harrastus myös, mutta jos et ole todellinen huippulahjakkuus, älä haaveile siitä uraa. Vain muutama tanssija suomessa saa siitä elantonsa ja ulkomailla paljon parempia lahjakkuuksia. Ennemmin pystyt hyödyntämään viulunsoittoa tulevissa ammateissa. Tai siitä voi jäädä mukava loppuiän harrastus. Mutta jos todella inhoat harrastustasi, kerro siitä vanhemmillesi. Voit vähentää harrastustuntiesi määrää ja harrastaa myös jotain muuta. Tai keskityt opiskeluun. Mutta jos todella olet huippulahjakkuus, silloin harrastusta ei kannata jättää.

Minä osasin soittaa pianoa, mutta en ollut lahjakas (huippuhyvä). Peruskoulussa isä myös vei minua paikallisiin laulukilpailuihin. En ollut lahjakas. Pääsin musiikkiharrastuksistani eroon vasta, kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana. En ole soittanut pianoa ikinä enää sen jälkeen ( 25 vuoteen), koska vihasin niin koko harrastusta. En halua myöskään kuunnella pianomusiikkia. En ole myöskään missään ammatssani tarvinnut musiikki-opintojani, eli ne olivat aivan turha investointi vanhemmiltani. Laulan omille lapsilleni, mutta vain omaksi ilokseni.

Vanhemmat haluavat lapsilleen aina hyvää ja tekevät päätöksiä sen mukaan, minkä he itse kokevat tärkeäksi. Voi olla, että he itse eivät ole saaneet harrastaa, vaikka olisivat halunneet. Olisi kuitenkin tärkeä kuunnella myös nuorta. Vain huippulahjakkuuksien kannattaa jatkaa harjoittelua eteenpäin, muille harrastus on vain harrastus, mistä täytyy voida luopua/vähentää jos siltä tuntuu.

Kunnon jänkäys ja uhma peliin vaan niin kyllä hoituu! >=) Älä anna periksi, vaan itsepäisesti toteuta omaa asiaas äläkä suostu sellaseen mitä et tahdo. Tää on SUN elämä eikä sun oo pakko soittaa mtn adshdjashk viulua jos et haluu. Tee selväks että nyt on NYT ja että on sulla muutaki elämää ku joku viulunvingutus. Harjaa hiukset ihan miten lystäät ja pue ihan mitä hittoo haluut tai ota vaikka ilosenvärisiä raitoja! =DD Älä kysy lupaa mennä tapaan kavereita, vaan mennessäs sano että meet nyt senja sen luo. Mee silti aikonas kotiin ettei porukat ihan huolesta murra, esim, ennen kello yhdeksää kannattaa mennä kotio.
Huuda että sua pitää kuunnella ja et oo mikää pikkukakara enää. Tee selväks että sulla on omiaki mielipiteitä.
Voimia toivoo itsepäinen97

Yhdyn "itsepäinen97":n ohjeisiin. Tarvittaessa ota yhteys kuntasi sosiaaliviranomaisiin ja kerro vanhempiesi persoonallisuushäiriöistä. Vaikuttaa nimittäin sadismilta ja narsismilta.

Vaikka olet vielä alaikäinen, niin vähäistä itsemääräämistä kuuluu olla, kuten mm. pukeutuminen. Samoin heidän asennevamma tanssihalukkuuteesi heikentää omatuntoa, kun he eivät anna sinun kehittyä motiivien ja tunteiden mukaan.

Olen jo myöhäiskeski-ikäinen, ja äitini mielestä minun ei vielä kuulu poistua kotoa kertomatta hänelle. Meillä on samanlaiset äidit. Ikäisenäsi minulla ei kuulunut olla harrastuksia kodin ulkopuolella.

Nykyään äitini mielestä minun kuuluu olla eläkeläisen (70v) kehitystasolla, lapsuudessa aikanaan keski-ikäisen kehitystasolla. Samoin äiti ei ole vielä oppinut, että minussa on vain puolet hänen geenejä ja toinen puoli isältä. Hänen mielestä minut olisi kuulunut kloonata alkiovaiheessa.

Saat hyvää vertaistukea ja neuvoa osoitteesta
http://www.narsistienuhrientuki.fi aluevastaavaltasi.