http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/13/alle-45-vuotiaille-tyo-ei-ole-itseisarvo/20105183/139
Työ ihmisen tuo tekijälleen mielen niin iloisen, julistetaan vanhassa laulussa. Työn itseisarvo näyttäisi kuitenkin olevan tuoreen tutkimuksen valossa murtumassa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan työ merkitsee nuoremmille ikäluokille vähemmän kuin vanhemmille.
Tutkimuksen mukaan yli 45-vuotiaat liittävät työhön useampia ja voimakkaampia merkityssisältöjä kuin nuoremmat.
Vanhemmat ikäluokat korostavat voimakkaammin erityisesti työhön itseensä ja työnteon moraaliin liittyviä asioita, kuten työn itseisarvoa, yhteiseksi hyväksi toimimista ja työntekoa yhteiskunnallisena velvollisuutena.
Kyse on kuitenkin lähinnä aste-eroista. Nuoremmat korostavat samoja asioita, mutta kautta linjan kevyemmin. Poikkeus tästä on suhtautuminen työn sisällölliseen ja moraaliseen merkitykseen.
Onko edessä työelämän
kulttuurivallankumous?
Työn merkitys saattaa tosin kasvaa nuoremmissakin ikäluokissa vanhemmiten uran edetessä.
Eva pitää silti mahdollisena myös sitä, että 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneet pienet ikäluokat eivät enää allekirjoita puhetta työnteosta jokaisen velvollisuutena tai ihmisen kunniana. Nuoremmat korostavat mieluummin mahdollisuutta toteuttaa itseään.
Lähes kaksi kolmesta 56–65-vuotiaasta ja kolme neljästä yli 65-vuotiaasta pitää työtä elämän keskeisimpänä sisältönä. Alle 36-vuotiaista lähes yhtä suuri osa on vastakkaista mieltä.
Elämäntilanne voi selittää asenteiden eroja, sillä monet opiskelevat tai ovat pienten lasten vanhempia. Toisaalta eläkeläisistä valtaosa pitää työtä elämän keskeisimpänä sisältönä. Evan raportin mukaan on näin ollen mahdollista, että työn merkitys elämänsisältönä on muuttumassa.
Varmaa vastausta ei kuitenkaan toistaiseksi ole siitä, onko kyseessä ”työelämän kulttuurivallankumous”.
Neljä kymmenestä tinkisi palkasta,
jos saisi lisää vapaa-aikaa
Nuoremmat ikäluokat arvostavat vapaa-aikaansa ja harrastuksiaan enemmän kuin vanhemmat. Lähes puolet kaikista vastaajista haluaisi lisää aikaa omiin harrastuksiinsa, yli 40 prosenttia toivoisi voivansa viettää enemmän aikaa ystävien ja tuttavien kanssa.
Useampi kuin joka kolmas haluaisi lisää aikaa yhdessäoloon perheen kanssa. Alle 45-vuotiaista suurin osa haluaisi enemmän aikaa ystäville ja harrastuksille.
Kuitenkin vain joka neljäs haluaisi käyttää nykyistä vähemmän aikaa ansiotyöhön. Parhaassa työiässä olevista 26–55-vuotiaista joka kolmas toivoisi voivansa käyttää vähemmän aikaa ansiotyöhön.
Neljä kymmenestä olisi valmis tinkimään palkastaan saadakseen enemmän vapaa-aikaa. Taantumasta huolimatta vaihtokauppaan valmiita on enemmän kuin siitä kieltäytyviä. Kiinnostuneimpia ovat 26–35-vuotiaat, akateemisesti koulutetut ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat.
– Suomalaisten elämänsisällössä työ näyttelee edelleen keskeistä roolia, mutta muun elämän kurssi on kova ja ilmeisesti jopa nousussa, Evan raportissa sanotaan.
Työ ihmisen tuo tekijälleen mielen niin iloisen, julistetaan vanhassa laulussa. Työn itseisarvo näyttäisi kuitenkin olevan tuoreen tutkimuksen valossa murtumassa.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan työ merkitsee nuoremmille ikäluokille vähemmän kuin vanhemmille.
Tutkimuksen mukaan yli 45-vuotiaat liittävät työhön useampia ja voimakkaampia merkityssisältöjä kuin nuoremmat.
Vanhemmat ikäluokat korostavat voimakkaammin erityisesti työhön itseensä ja työnteon moraaliin liittyviä asioita, kuten työn itseisarvoa, yhteiseksi hyväksi toimimista ja työntekoa yhteiskunnallisena velvollisuutena.
Kyse on kuitenkin lähinnä aste-eroista. Nuoremmat korostavat samoja asioita, mutta kautta linjan kevyemmin. Poikkeus tästä on suhtautuminen työn sisällölliseen ja moraaliseen merkitykseen.
Onko edessä työelämän
kulttuurivallankumous?
Työn merkitys saattaa tosin kasvaa nuoremmissakin ikäluokissa vanhemmiten uran edetessä.
Eva pitää silti mahdollisena myös sitä, että 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneet pienet ikäluokat eivät enää allekirjoita puhetta työnteosta jokaisen velvollisuutena tai ihmisen kunniana. Nuoremmat korostavat mieluummin mahdollisuutta toteuttaa itseään.
Lähes kaksi kolmesta 56–65-vuotiaasta ja kolme neljästä yli 65-vuotiaasta pitää työtä elämän keskeisimpänä sisältönä. Alle 36-vuotiaista lähes yhtä suuri osa on vastakkaista mieltä.
Elämäntilanne voi selittää asenteiden eroja, sillä monet opiskelevat tai ovat pienten lasten vanhempia. Toisaalta eläkeläisistä valtaosa pitää työtä elämän keskeisimpänä sisältönä. Evan raportin mukaan on näin ollen mahdollista, että työn merkitys elämänsisältönä on muuttumassa.
Varmaa vastausta ei kuitenkaan toistaiseksi ole siitä, onko kyseessä ”työelämän kulttuurivallankumous”.
Neljä kymmenestä tinkisi palkasta,
jos saisi lisää vapaa-aikaa
Nuoremmat ikäluokat arvostavat vapaa-aikaansa ja harrastuksiaan enemmän kuin vanhemmat. Lähes puolet kaikista vastaajista haluaisi lisää aikaa omiin harrastuksiinsa, yli 40 prosenttia toivoisi voivansa viettää enemmän aikaa ystävien ja tuttavien kanssa.
Useampi kuin joka kolmas haluaisi lisää aikaa yhdessäoloon perheen kanssa. Alle 45-vuotiaista suurin osa haluaisi enemmän aikaa ystäville ja harrastuksille.
Kuitenkin vain joka neljäs haluaisi käyttää nykyistä vähemmän aikaa ansiotyöhön. Parhaassa työiässä olevista 26–55-vuotiaista joka kolmas toivoisi voivansa käyttää vähemmän aikaa ansiotyöhön.
Neljä kymmenestä olisi valmis tinkimään palkastaan saadakseen enemmän vapaa-aikaa. Taantumasta huolimatta vaihtokauppaan valmiita on enemmän kuin siitä kieltäytyviä. Kiinnostuneimpia ovat 26–35-vuotiaat, akateemisesti koulutetut ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat.
– Suomalaisten elämänsisällössä työ näyttelee edelleen keskeistä roolia, mutta muun elämän kurssi on kova ja ilmeisesti jopa nousussa, Evan raportissa sanotaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.