Minun ja mieheni 4 vuotta kestänyt parisuhde päättyi pari päivää sitten. Olimme jo 1,5v sitten eronnut, kun minulla ei ollut tunteita enää miestä kohtaan. Kuitenkin puolen vuoden kuluttua palasimme jälleen yhteen, kun emme vaan voineet olla erossa toisistamme. Ikää meillä oli suhteen alkaessa 17 vuotta molemmilla ja tällä hetkellä siis 21v molemmat. Olimme siis täysin teinejä kun seurustelemaan aloimme.
Nyt olimme jälleen samassa tilanteessa, jossa minusta vain tuntuu että kaikki miehessä ärsyttää. Emme asu yhdessä, joten tapasimme lähinnä vain viikonloppuisin, jos silloinkaan, kun keksin aina jotain "menoa" etten muka olisi kotona... Meidän oli määrä muuttaa syksyllä opiskelujen vuoksi yhteen, mutta kummankin vanhemmat olivat sitä vastaan. Etenkin miehen vanhemmat, joiden mielestä olen lähinnä pilannut mieheni elämän.
Nyt, kun päätös on tehty, tuntuu että tein taas sen saman virheen kuin 1,5 vuotta sitten. Ero tuntui täysin oikealta päätökseltä siihen asti kun sanoin sen ääneen. Vielä asioita puidessa se tuntui täysin oikealta, mutta kun keskustelujen jälkeen mies vielä otti minut vierelleen ja itki, alkoi katumus... Tietysti se on normaalia eron jälkeen, mutta mistä tiedän onko tämä sittenkään oikea ratkaisu?
Arkikeskustelumme päättyivät useimmiten minun puoleltani riitaan, kaikki miehen virheet ärsyttivät, seksiäkään meillä ei ollut enää kun mies ei saanut minua syttymään. Hän kyllä rakastaa minua, tiedän sen edelleen, mutta tämä on jo toinen kerta kun eroamme. Miksi kolmas kerta olisi jotenkin erilainen? Näin ajattelen, mutta en silti pääse eroon ajatuksesta, oliko tämä sittenkin taas väärä ratkaisu. Jos kaikki johtuikin vaan siitä, etten yrittänyt tarpeeksi...
Nyt olimme jälleen samassa tilanteessa, jossa minusta vain tuntuu että kaikki miehessä ärsyttää. Emme asu yhdessä, joten tapasimme lähinnä vain viikonloppuisin, jos silloinkaan, kun keksin aina jotain "menoa" etten muka olisi kotona... Meidän oli määrä muuttaa syksyllä opiskelujen vuoksi yhteen, mutta kummankin vanhemmat olivat sitä vastaan. Etenkin miehen vanhemmat, joiden mielestä olen lähinnä pilannut mieheni elämän.
Nyt, kun päätös on tehty, tuntuu että tein taas sen saman virheen kuin 1,5 vuotta sitten. Ero tuntui täysin oikealta päätökseltä siihen asti kun sanoin sen ääneen. Vielä asioita puidessa se tuntui täysin oikealta, mutta kun keskustelujen jälkeen mies vielä otti minut vierelleen ja itki, alkoi katumus... Tietysti se on normaalia eron jälkeen, mutta mistä tiedän onko tämä sittenkään oikea ratkaisu?
Arkikeskustelumme päättyivät useimmiten minun puoleltani riitaan, kaikki miehen virheet ärsyttivät, seksiäkään meillä ei ollut enää kun mies ei saanut minua syttymään. Hän kyllä rakastaa minua, tiedän sen edelleen, mutta tämä on jo toinen kerta kun eroamme. Miksi kolmas kerta olisi jotenkin erilainen? Näin ajattelen, mutta en silti pääse eroon ajatuksesta, oliko tämä sittenkin taas väärä ratkaisu. Jos kaikki johtuikin vaan siitä, etten yrittänyt tarpeeksi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.