erosin noin puoli vuotta sitten ensimmäisestä rakkaastani, olemme vielä ystäviä. Aina kun juttelemme minulla on todella hyvä olla mutta jälkeenpäin minulle tulee todella huono omatunto, miksi menin juttelemaan hänelle? Hän pilasi elämäni ja silti vielä haikeilen perään.
Suhteemme ei ollut terve. Hän määräili minua ja kohteli kuin koiraa mutta myös piti hyvänä. En ole koskaan saanut rakkautta vanhemmiltani joten ehkä yritin vain etsiä häneltä sitä isän rakkautta mitä en saanut omalta isältäni. Ja näin syntyi riippuvuus.
Luulin että tarvitsen häntä joka asiassa mutta todellisuudessa hän vain tuhosi minua.
Mutta vieläkin minulle tulee suru puseroon kun erosimme, ikävöin häntä paljon, mutta muistelemalla sitä kuinka hän määräili ja haukkui minua huoraksi saavat minut tuntemaan myös pahoin.
On tämä rakkaus kyllä monimutkaista.
En ole aloittanut uutta suhdetta vaikka on minulla ollut siihen mahdollisuuksia mutta en vain pysty aloittamaan koska pelkään kuollakseni että tulen taas riippuvaiseksi. En kestäisi enää.
Suhteemme ei ollut terve. Hän määräili minua ja kohteli kuin koiraa mutta myös piti hyvänä. En ole koskaan saanut rakkautta vanhemmiltani joten ehkä yritin vain etsiä häneltä sitä isän rakkautta mitä en saanut omalta isältäni. Ja näin syntyi riippuvuus.
Luulin että tarvitsen häntä joka asiassa mutta todellisuudessa hän vain tuhosi minua.
Mutta vieläkin minulle tulee suru puseroon kun erosimme, ikävöin häntä paljon, mutta muistelemalla sitä kuinka hän määräili ja haukkui minua huoraksi saavat minut tuntemaan myös pahoin.
On tämä rakkaus kyllä monimutkaista.
En ole aloittanut uutta suhdetta vaikka on minulla ollut siihen mahdollisuuksia mutta en vain pysty aloittamaan koska pelkään kuollakseni että tulen taas riippuvaiseksi. En kestäisi enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
rankkaa
vainin