peter panko?

vikaa vikaa kirjoitti:

Olen eronnut 6vuotta sitten, on muksuja jotka ovat tietysti tärkein asia minun mailmassa. olin yksin muutaman vuoden eron jälkeen ja kaksi vuotta sitten tutustuin häneen joka antoi uskon tulevaan...ongelmat alko kahden ekan kuukauden jälkeen, suhteemme oli etäsuhde nahtiin viikonloppuisin jolloin hän tuli asumaan meidän kanssa. mutta puuttui seksi, koskettaminen..seksi oli kerran kaksi kuukaudessa jolloin hän kierähti päälleni ilman minkäänlaista esileikkiä..jos halusin seksiä muuten sain luvan ratsastaa jos en häirinnyt hänen pelaamistaan tai tv.n katselua..muutaman kuukauden jälkeen sain hermokohtauksen ja hän kertoi aiemmasta seksiriippuvaisuudestaan ja että pelkää nauttia seksistä ettei sairastu uudelleen, minä niin rakastunut että hyväsyin kaiken..10 kuukautta yhdessä ilman yhtään orgasmia ja otin asian puheeksi, hän eka suuttui mutta seuraavana vklpina ihme , toisella kädellä mulle eka orgasmi, toisella jatkoi pelaamista ja tupakointia..näin jatkoimme kesä, syksyllä tuli ilmoitus että ennen joulua hänen työnsä siirtyy 700km päähän, itkua, surua mutta hän lupasi tulla joka toinen viikonloppu takaisin, lähti, palasi takaisin 8vk kuluttua, koko ajan mutkutti ja pelasi, sanoi että haluaa lopettaa, lähti ja soitti jo sama iltana että on vielä lähistöllä voiko palata, tietysti, rakastan..kaksi outoa päiväaä yhdessä ja palaa uuteen työhönsä, pari kuukautta rakastetaan puhelimella kerran päivässä, tulee taas meille ja pelaa noin 85% ajasta jota ei nuku...palaa töihin ja kutsuu mut sinne vklpuksi, menen vaikka en haluaisi kun kaikki on ollut tosi outoa...tulee hakemaan bussipysäkiltä 50 min myöhässä vaikka asuu 10min matkan päässä ja minä olen ollut viimeiset 10h bussissa..emme halaa emme koske, hänen kotonaan ottaa pelin ja pelaa kaiken ajn mitä ei olla ostoksilla..minä katson tvtä..haluaisin seksiä, yritetää mutta ei pysy kovana ja sitten tulee seuraava uutuus, on alkanut polttaa pilveä 42-vuotias mies, ammatissa jossa lentää ulos heti ja vakavilla seurauksilla jos jää kiinni..tunnen surua..viimeinen päivä ,kaksi viimeistä tuntia yritän jos jättäisi pelin ja oltais vähän yhdes, ei tulosta , tunti ennen lähtöä uudelleen ja käskee mennä tiskaamaan jos kerran on viel tunti aikaa, tiskaa, verisuonet katkeilee päässä, puolituntia jäljellä, kysyn vielä ja minulle vastataan että olen aina niin malttamaton...otan lähimmän esineen joka käteen ja heitän sänkyyn jossa hän pelaa ja HUUDAN ULOS KAIKEN PASKAN...hän loukkaantuu koska olen väkivaltainen sairas ihminen..lähden, kaksi päivää kuluu ja hän soittaa että tarvitsee aikaa miettiä ja minun oòis paras hakea apua itselleni koska en ole normaali......

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä