anoppi ei halua enää olla yhteydessä minuun-miniäänsä

Tuntuu että tässä on sukupolvien kirous ja oppi takana. Itse olen järkyttynyt, kun omassa perheessä on osattu sopia "riidat" yms. Tavallaan rakkaus on aina voittanut eroavaisuuksistamme huolimatta.
Ainakin tämä opettaa sen että todellakin varoo sanomisiaan ,kun asiat voidaan kääntää päälaelleen... Kyllä luottamus ihmiseen on saanut kolauksen.

Eläkää omaa elämäänne ja irtautukaa suvusta. Joskus irrottautuminen on kuitenkin pakko. Mitä sitten jos menee välit niin antaa mennä.

Me olemme viiskymppisiä ja kummallakin isovanhemmat ja vanhemmat kuolleita. Minäkin olin kakkosluokan kansalainen omassa suvussani jotenka helpotus kun ei ole enään vanhempia. Mitä harvemmin näin sukuani niin sitä parempi.

Ihmisillä on kummallinen sukuriippuvaisuus ja sitten tapellaan verissäpäin. Onko sekään mukavaa?

Itselläni oli vaikea suhde anoppiin ja se vai sitten kaatui mahdottomuuteensa. Mikään ei sopinut tai muutenkaan tekemiseni häntä kiinnostanut muuten kuin arvostelemisen kautta. nyt en ollut tekemisissä heidän kanssaan yli 7 vuoteenh ja helpompaa se on ollut. Se siitä sit. Elä omaa elämääsi sit.

Samaa mieltä edellisen kanssa eli ei ole pakko saada anopin hyväksyntää hinnalla millä tahansa. Itse jo reilu nelikymppisenä todennut viimein että aika päästää trti siitä mikä ei toimi. Ja minunkin mieheni on sukunsa silmissä se mustalammas joka joutuu esimerkiksi olemaan anopin käskytettävissä. Mies tosin ei ole pitänyt puoliani kuin muutamaan otteeseen. Kiskoin itseni itse irti tästä tilanteesta.. en ole kertaakaan katunut kun viimeinenkin side sinne suuntaan on poikki. Mies käy yksinään joskus pikaisesti. Siinä kaikki, mitä anoppi tästä itselleen sai. Oma sukuni on sitä mieltä että minun ei kannata olla tuollaisen kanssa tekemisissä, joka keksii jokaisesta pahaa sanottavaa. Noin, tämä elämä jatkuu näin ja näin on hyvä. Mieheni ei uskalla äidilleen vastaan sanoa, enkä yhtään ihmettele syitä miksei.. mutta kumpa arvon anoppi tietäisi, että poikansakaan ei läheskään aina ole samaa mieltä kanssaan vaikka näin esittää..

Eli tee itsellesi palvelus, anna itsellesi nyt anteeksi ettet voi hänen kanssa olla oma hyvä itsesi, ja sen jälkeen unohda koko ihminen. Anna hänellekin anteeksi.. mutta anna myös olla. Parin kuukauden päästä koet vapauden tunnetta.. jaksamista!

Kiitti vastauksista : )
Harmittaa miehenki puolesta, kun hänkään ei nyt halua olla äitiinsä yhteydessä.
Mikäli anoppia tunnen saattaa hyvinkin katkaista mieheenkin välit ja sisko yllyttää
- syynä aikanaan saatava perintö! Anoppi vihjasi että testamentti on nyt tehty!!
Mutta olkoot. Ei me rahoja vailla olla - eikä se raha aina onnelliseksi tee...

Anoppi ja tämä sisko juonivat keskenään, ovat manipuloivia, kateellisia vaikka itsellä ois asiat hyvin mm. Uskon että senkin takia nämä haluavat katkaista välit muhun, että he voisivat paremmin manipuloida miestäni - kun en ole pitämässä miehen puolia!! Aina ovat olleet valittamassa miehestäni; milloin painosta, työasioista yms. Seuraava askel tällä siskolla on varmaan erottaa anoppi ja hänen mieskaveri, että saa omia äitinsä itselleen ja voi taas manipuloida häntä paremmin - on muuten lakimies ammatiltaan : ) !! Piiri pieni pyörii...

Mutta tuntuupa hyvältä kun saa täällä purkaa mieltään : )

Nämä asiat tasaantuu ajan kanssa, anoppi tulee vielä miestäsi kyllä vastaan. Mutta koita olla tarraamatta tähän asiiaan liikaa, sillä se syö turhaa energiaa sinulta ja jopa ehkä vuosia.. Koita vaan unohtaa ja jatkaa eteenpäin ja keskittyä siihen mikä on hyvin. Ikävä kyllä ei voi valita perhettään eikä puolisonsa perhettä, eikä aina tulla toimeen vaikka haluaisi kovin.
Jos näin on että ei pysty toista kestämään ja saa osakseen vaan huonoutta niin paras kaikille on että miehesi pärjää sukunsa kanssa miten parhaiten taitaa. Ethän sinä ole siitä asiasta kumminkaan vastuussa missä väleissä he keskenään ovat.