Minulla on "ongelmana" työkaveri, joka pitää minua ystävänään, vaikka itse en koe hänen kanssaan pienintäkään kemiaa. Hänellä oli hiljattain vaikeaa, ja vuodatti minulle ilta toisensa jälkeen tilanteestaan, tuntikaupalla. Minun ei koskaan tarvinnut avata keskustelua ja kysyä vointia, hän teki sen joka kerta ihan itse.
En toki halua kenenkään olevan pahassa elämäntilanteessa, mutta se, että lähes pakotetusti joudun tukihenkilöksi ihmiselle, joka on minulle pelkkä työkaveri, ahdisti minua. Meillä on kohtalaisen pieni työyhteisö, joten en voinut paukattaa päin naamaa että ei kiinnosta kuunnella ongelmiasi, koska kohtaan hänet työpaikalla päivittäin. Ja olisi ollut eri asia, jos tämä vuodattaminen olisi ollut lyhempikestoista, harvemmin tapahtuvaa, mutta ilta toisensa jälkeen, se vaan meni kertakaikkiaan yli. Käsittääkseni hänellä ei juurikaan ole ystäviä/kavereita, mutta ilmeisesti ei myöskään ihmistuntemusta, koska minua alkoi aika pian kutsua ystäväkseen.
Tilanne on rauhoittunut paljon, hänellä on uusi uhri (onnistuin ilmeisesti olemaan jokseenkin kylmä häntä kohtaan), mutta edelleen silloin tällöin hän tekee tikusta asiaa jotta voi ottaa yhteyttä.
Minusta saa tämän perusteella varmasti erittäin kusipäisen vaikutelman, mutta minkäs teet. Pitäisikö minun tunnustaa, että ei kiinnosta yhtään olla "ystäväsi" ja kärsiä tunnustuksestani myös työyhteisössä vai olla hiljaa ja kärsiä näistä ei-toivotuista yhteydenotoista?
En toki halua kenenkään olevan pahassa elämäntilanteessa, mutta se, että lähes pakotetusti joudun tukihenkilöksi ihmiselle, joka on minulle pelkkä työkaveri, ahdisti minua. Meillä on kohtalaisen pieni työyhteisö, joten en voinut paukattaa päin naamaa että ei kiinnosta kuunnella ongelmiasi, koska kohtaan hänet työpaikalla päivittäin. Ja olisi ollut eri asia, jos tämä vuodattaminen olisi ollut lyhempikestoista, harvemmin tapahtuvaa, mutta ilta toisensa jälkeen, se vaan meni kertakaikkiaan yli. Käsittääkseni hänellä ei juurikaan ole ystäviä/kavereita, mutta ilmeisesti ei myöskään ihmistuntemusta, koska minua alkoi aika pian kutsua ystäväkseen.
Tilanne on rauhoittunut paljon, hänellä on uusi uhri (onnistuin ilmeisesti olemaan jokseenkin kylmä häntä kohtaan), mutta edelleen silloin tällöin hän tekee tikusta asiaa jotta voi ottaa yhteyttä.
Minusta saa tämän perusteella varmasti erittäin kusipäisen vaikutelman, mutta minkäs teet. Pitäisikö minun tunnustaa, että ei kiinnosta yhtään olla "ystäväsi" ja kärsiä tunnustuksestani myös työyhteisössä vai olla hiljaa ja kärsiä näistä ei-toivotuista yhteydenotoista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokemusta on työkaverista joka jakaa julkisesti kaikki intiimimmätkin tietonsa. Oli myös epävakaa narsistikiusaaja ja hullu. Lähdin menemään.
Vastaisuudessa aion tokaista tuollaisille vain että TOO MUCH INFORMATION ja lähden menemään tilanteesta. Välit vain kylmän viileäksi. Ei vois vähempää kiinnostaa asenne täysille, katsele kelloa ja muualle kun hän puhuu. Rupea keskustelemaan kolmannelle henkilölle, tee kaikki sellaiset eleet jotka osoittaa ettei kiinnosta. Ko. henkilö ei kunnioita sinun rajojasi joten älä turhaan kunnioita häntä tai anna hänelle sitä anteeksi. Pidä omat rajasi. Tuskin sinua kusipäänä pidetään ja tuskin kukaan muukaan työpaikallasi haluaisi joutua samaan asemaan.
Ollaan sitä niin ylpeitä... Mistä, lol!?
Tuollaisilla mitään oikeita ystäviä olekkaan. Te ette edes tiedä mitä ystävyys tarkoittaa. Köyhää on elämänne, kun ette empatiaa kykyne tuntemaan. Todella köyhää...
Toivottavasti juuri noin toimitaan silloin, kun juoruaja hipsii kuiskuttelemaan mukavia juttujaan. Mutta ei?
Jauhaako hän yhdestä ja samasta asiasta?
Silloin voin sanoa "Kiitoksia, olen jo tietoinen asiasta"