Tarvitsisin apua. En enää teidä onko tämä normaalia suhteessa vai onko mieheni saanut tarpeekseen...
Olemme siis seurustelleet 1,5 vuotta. Tämä on minulle ensimmäinen pitempi ja vakavempi parisuhde. Olen aina ollut todella herkkä ja tunteellinen ihminen. Kaikki alkoi siitä kun mieheni sai vuoden alussa uuden työn. Ennen hän teki säännöllistä toimistotyötä 8-16, ja nyt työnkuva muuttui kolmivuoroksi. Olen huomannut että miehestä on tullut sen jälkeen paljon väsyneempi ja esimerkiksi viikonloppuisin hän nukkuu todella myöhälle kun minä haluaisin jo tehdä kaikkea.
Seksielämämme on mielestäni ihan normaalia ja nähdään kyllä useamman kerran viikossa, ja viikonloput olemme usein yhdessä. Emme siis kuitenkaan asu vielä yhdessä. Mutta pienet asiat ovat muuttuneet. Esimerkiksi mies ei halua läheskään niin paljon läheisyyttä kun ennen, yleensä se olen minä joka tulee halailemaan ja pussailemaan. Kyllä mieskin minua välillä syliin ottaa jne. mutta mielestäni se on vähentynyt. Mies ei myöskään enää sano kauniita asioita niinkuin ennen. Mies ei myöskään tekstaile minulle niinkuin ennen, ennen olimme yhteyksissä monta kertaa päivässä, nykyään hän soittaa/laittaa viestiä vain lähinnä silloin kun on jotain käytännön asiaa tai jos hän on tulossa kylään jne. Hän myös haluaa nykyään enemmän olla yksin ja ns omaa aikaa. Ennen hän tuli suoraan töistä meille, nykyään hän haluaa olla kotona ensin muutaman tunnin ja tulee ''sittenkun jaksaa''.
Kuten jo mainitsinkin, olen todella herkkä ja usein itken pahaa oloa miehelleni. Hän ei oikein osaa suhtautua siihen ja usein vain kääntyy pois ja sulkeutuu kun haluaisin lohdutusta. Hänelle on myös todella vaikea puhua ongelmista, ja yleensä joudun vain työntämään minua painavat ongelmat pois, koska mies ei halua niistä puhua. Useimmat riitamme nykyään koskevatkin lähinnä vain sitä, kun kommunikaatio ei pelaa.
Noin kuukausi sitten mies ehdotti pientä taukoa, joka sitten ei kuitenkaan toteutunutkaan. Syyksi hän sanoi että haluaa miettiä asioita, koska minusta on tullut niin itkuisa ja riitely on lisääntynyt. Hän myös sanoi että rakastaa kyllä minua, siitä ei ole kyse, mutta hän ei jaksaisi itkemistäni ns ''turhista asioista''.
Tuo on jäänyt mietityttämään minua todella paljon. Nykyään en luota enää siihen että mies haluaisi olla kanssani, ja joka kerta kun hän käyttäytyy vähänkään kylmästi, ei halaile tms. minulle tulee todella paha mieli. Mietin turhan usein että rakastaakohan hän minua oikeasti, vai onko hän jo valmis luovuttamaan, mutta ei vain osaa jättää minua. Tämä on todella uuvuttavaa.
Olenko vain liian herkkä asioista ja onko tälläinen käytös normaalia mieheltä?
Olemme siis seurustelleet 1,5 vuotta. Tämä on minulle ensimmäinen pitempi ja vakavempi parisuhde. Olen aina ollut todella herkkä ja tunteellinen ihminen. Kaikki alkoi siitä kun mieheni sai vuoden alussa uuden työn. Ennen hän teki säännöllistä toimistotyötä 8-16, ja nyt työnkuva muuttui kolmivuoroksi. Olen huomannut että miehestä on tullut sen jälkeen paljon väsyneempi ja esimerkiksi viikonloppuisin hän nukkuu todella myöhälle kun minä haluaisin jo tehdä kaikkea.
Seksielämämme on mielestäni ihan normaalia ja nähdään kyllä useamman kerran viikossa, ja viikonloput olemme usein yhdessä. Emme siis kuitenkaan asu vielä yhdessä. Mutta pienet asiat ovat muuttuneet. Esimerkiksi mies ei halua läheskään niin paljon läheisyyttä kun ennen, yleensä se olen minä joka tulee halailemaan ja pussailemaan. Kyllä mieskin minua välillä syliin ottaa jne. mutta mielestäni se on vähentynyt. Mies ei myöskään enää sano kauniita asioita niinkuin ennen. Mies ei myöskään tekstaile minulle niinkuin ennen, ennen olimme yhteyksissä monta kertaa päivässä, nykyään hän soittaa/laittaa viestiä vain lähinnä silloin kun on jotain käytännön asiaa tai jos hän on tulossa kylään jne. Hän myös haluaa nykyään enemmän olla yksin ja ns omaa aikaa. Ennen hän tuli suoraan töistä meille, nykyään hän haluaa olla kotona ensin muutaman tunnin ja tulee ''sittenkun jaksaa''.
Kuten jo mainitsinkin, olen todella herkkä ja usein itken pahaa oloa miehelleni. Hän ei oikein osaa suhtautua siihen ja usein vain kääntyy pois ja sulkeutuu kun haluaisin lohdutusta. Hänelle on myös todella vaikea puhua ongelmista, ja yleensä joudun vain työntämään minua painavat ongelmat pois, koska mies ei halua niistä puhua. Useimmat riitamme nykyään koskevatkin lähinnä vain sitä, kun kommunikaatio ei pelaa.
Noin kuukausi sitten mies ehdotti pientä taukoa, joka sitten ei kuitenkaan toteutunutkaan. Syyksi hän sanoi että haluaa miettiä asioita, koska minusta on tullut niin itkuisa ja riitely on lisääntynyt. Hän myös sanoi että rakastaa kyllä minua, siitä ei ole kyse, mutta hän ei jaksaisi itkemistäni ns ''turhista asioista''.
Tuo on jäänyt mietityttämään minua todella paljon. Nykyään en luota enää siihen että mies haluaisi olla kanssani, ja joka kerta kun hän käyttäytyy vähänkään kylmästi, ei halaile tms. minulle tulee todella paha mieli. Mietin turhan usein että rakastaakohan hän minua oikeasti, vai onko hän jo valmis luovuttamaan, mutta ei vain osaa jättää minua. Tämä on todella uuvuttavaa.
Olenko vain liian herkkä asioista ja onko tälläinen käytös normaalia mieheltä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervetuloa todellisuuteen ja arkeen.
Odotuksesi ja todellisuus eivät nyt vain kohtaa. Kokemuksesta tiedän, että on aivan eri juttu tehdä säännöllistä päivätyötä kuin kolmivuorotyötä, ja ainakin itsellä meni pitkä aika jälkimmäiseen totutellessa. Kun on tottunut siihen, että iltaisin saa tehdä mitä huvittaa, niin kolmivuoroon siirtyminen oli melkoisen rajoittavan tuntuista.
Koska sinulla ei ole aiempaa kokemusta parisuhteen arjesta, odotat kaiken säilyvän samanlaisena kuin oli ns kuherteluvaiheessa. Enpä ole vielä kuullut tai nähnyt sellaista suhdetta, jossa noin olisi. Olet hyvin riippuvainen miehen huomiosta, haluaisit selvästi olla hänelle kaiken keskipiste - mutta kun hänellä on arkikin elettävänä töineen kaikkineen ja jossain välissä pitäisi saada lepoakin. Mietipä, miltä tuntuisi, jos sinua vastassa olisi jatkuvasti tyytymätön, itkeskelevä kumppani? Sinun mielestäsi miehen pitäisi helliä ja paapoa sinua jatkuvasti - no jos olet niiden kipeä, mikset itse ole sitten aktiivisempi, vaan itket huomionpuutetta?
Ymmärrän hyvin miehen tarpeen pitää taukoa. Kuka jaksaa pidemmän päälle seurustella jatkuvasti tyytymättömän valittajan kanssa? Vetoat herkkyyteesi... No se on sinun oikeutesi, mutta miksi toisen pitäisi täysin mukautua siihen? Miehen käytös on täysin normaalia parisuhteen vakiintumiseen liittyvää käytöstä. On sinun asiasi, riittääkö sinulle perusarki tämän miehen kanssa vai haluatko kuhertelukauden jatkuvan ja jatkuvan, että olosi olisi kuin prinsessalla.
Olet naisena ihan normaali.Toiset ovat hyvinkin herkkiä ja tunteellisia, toiset rämäpäisiä ja rempseitä, ja monet siltä väliltä. Käyttäydyt tyypillisen naisen tavoin miettiessäsi, rakastaakohan tuo mies ja halutessasi yhteistä aikaa ja läheisyyttä. Mies käyttäytyy myös tyypillisen miehen tavoin, ei paljoa puhele tunteista ja on vähän jäyhäkin, vaikka osoittaa kyllä sanoin ja teoin, että välittää. Mies tarvitsee omaa tilaa ja vapautta hengittää. Myös työ ja varsinkin siinä noin iso muutos päivätyöstä 3-vuorotyöhön uuvuttaa ja hän tarvitsee oikeasti lepoa, kun elämän rytmi mennyt ihan uusiksi työvuorojen takia. Mieti, kuormitatko omilla vaatimuksillasi häntä lisää, joka saa hänet vetäytymään. Voisitko alkaa jotenkin hoivaamaan häntä sen sijaan, että pyydät nousemaan jo ylös, kun et itsekään jaksa nukkua pitkään? Kun nouset, peittelepäs hiljaa hellästi mies jatkamaan unia, valmista sillä aikaa vaikka voileipiä ja kata hiljaa pöytä, mutta niin, että syötte yhdessä vasta, kun hän itse herää. Voit hänen nukkuessaan nauttia omasta ajastasi yksin ja juoda jo pikku kupposen ja lukea jotain. Siis sen sijaan, että itkisit ja vaatisit ja kyselisit, rakastaako (nämä on monelle naiselle liiankin tyypillisiä toimintoja!), mieti, miten voisit palvella miestä, auttaa häntä, tehdä hänelle hyvää. Mene hänen istuessaan selkänsä taakse ja hiero hänen niskaansa. Ja suukota lähtiessäsi otsalle. Kun näin konkreettisilla teoilla toimit (miehet ymmärtävät rakkauden usein tällaiseksi käytännön teoiksi, toisin kuin nainen hempeilyksi ja höpöstelyksi!!!), kerro hänelle suoraan, että toivoisit hänen sanovan sinulle useammin, että rakastaa, jos hän niin kokee ja tuntee, ja että sinä sillä tavoin voisit paremmin, etkä olisi niin itkuinen, kun sellaiset asiat ei vaivaisi sinua, ne kun ovat sinulle NAISENA tärkeitä. Parisuhteessa pitäisi opetella ymmärtämään, mitä se toinen kokee rakkaudenosoitukseksi ja tehdä ja sanoa sitten niitä, ja välttää vaatimasta, mutta kertoa yksinkertsisen suoraan, mitä itse tarvitsee, kaipaa ja pitää tärkeänä ja miksi. Miehet eivät ymmärrä meitä naisia ja meifän tunteitamme niin hyvin, kuin toivoisimme ja tarvitsisimme, emmekä me naiset ymmärrä miesten puolelta asioita, ja tästä tulee se ristiriita, että molemmat luulee, ettei tuo sitten rakastakaan minua, kun noin käyttäytyy (kun ei ymmärrä sitä toista sukupuolta!). On siis pyrittävä ymmärtämään toista ja tekemään hänelle siten, että hän tajuaa, että häntä rakastetaan, ja lisäksi kertomaan selvästi, mitä itse tarvitsee, eli auttaa sitä toista ymmärtämään itseään. Tätä opettelua riittää kyllä sitten koko loppuelämäksi, jos päättää sitoutua toiseen ja ottaa haasteen rakastaa myötä- ja vastamäessä.
Mies on väsynyt ja kolmivuorotyö on ihan hirveää, olen tehnyt sitä itse. Raskasta ja rankkaa, jos ei osaa päivällä nukkua niin univelkaa kyllä kasaantuu suurinmäärin.
Jota sitten viikonloppuisinkaan ei saa nukuttua pois.
Mutta siltikin, pitäisi miehen pystyä selittään tämä itsekin. Kertoa että on väsynyt, että työ on raskasta ja muuta. Eikä olettaa että ymmärrät häntä ilman sanoja.
Koita sinä vaikka kirjoittaa miehelle omista peloistasi ja tunteistasi, mies voi kokea itkusi syytöksenä ja vaatimuksena. Jos hänen olisi helpompi suhtautua tunteisiisi kun ne on kirjoitettu
Siltikään älä yritä muuttua, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää sinulle. Olen ollut tilanteessasi ja piilotin pahanolon mieheltä, piilotin itkuni, opin nielemään sen ja samalla kovetin sieluni. En enää tuntenut itse itseäni, meni monta vuotta että opin taas olemaan oma herkkä itseni.
Tänään on mies joka hyväksyy minun itkuni ja herkkyyteni, hoivaa ja hellii. Vaikka ei käsitäkkään aina miksi itken, vetää kainaloon ja silittelee siltikin.
Luulen, että miehesi on hyvin väsynyt vaan uudesta työstään, eikä jaksa panostaa suhteeseen samalla tavalla kuin ennen. Sinä koet tämän siten, ettei mies välitä sinusta enää samaan tapaan.
Ehkä miesystäväsi ottaa juuri siksi etäisyyttä sinuun kun hän tietää, että hän ei jaksa vielä töistä väsyneenä enää kuunnella hänen mielestään turhia itkuja ja huolia parisuhteen laadusta. On siksi mielummin kotona pidempään.
Koita nyt olla vaan vaatimatta mieheltäsi niin paljon ja anna hänelle aikaa sopeutua siihen nykyiseen työhönsä. Hän varmasti on enemmän kanssasi kun se ei enää tunnu vaatimukselta.
Lisään vielä, että koitapa ajatella asiaa roolit vaihtaen: Sinä itse olisit kolmivuorotyössä ja aina väsynyt. Sinulla olisi miesystävä joka janoaisi huomiota ja moittisi sinua aina nähdessänne, ettekö sä enää välitä kun käyt harvemmin kylässä, et lähettele enää samalla tavalla tekstiviestejä, et sano enää kauniisti. Mies itkisi ja valittaisi, että mikä hänessä on vikana kun et enää välitä. Tietäisit, että melkein joka kerta kun menisit miehen luokse, olisi tilanne samanlainen. Kuinka kauan jaksaisit käydä miehen luona? Kuinka pian kokisit, että poikaystäväsi olisi noin käyttäytyessään vain lisätaakka sen sijaan, että antaisi elämällesi mukavaa sisältöä?
Miksi tässä niin paljon moititaan aloittajaa. Kyllä vikaa on siinä väsyneessä miehessäkin. Mitä turhia itkuja ne ovat jos ei toiselta saa enää hellyyttä.
Tää on niin tätä, miehiä pitää ymmärtää!
Mutta jos mies ei kerro, mikä hänellä on, miksi vetäytyy niin mistä nainen tietää onko mies väsynyt, työstä vai suhteesta.
Kyllä väsynyt mieskin jaksaa ottaa syliin ja pitää vierellä, kertoa omista oloistaan. Helpompi naisenkin on tukea ja ymmärtää jos tietää mistä on kyse.
Ainakin mun mies jaksaa väsyyneenäkin pitää mua sylissä ja jutella.
Mutta sä ehkä et käy kimppuun kuin yleinen syyttäjä pillittäen, että eksää rakasta mua enää....