Haluaisitko olla jännä-ähkijä?

Tämän täytyy olla vitsi. Kukaan normaali ja empaattinen mies ei toden totta halua olla mikään jännä-ähkijä.

Totta kai jokainen normaali mies haluaa olla naisten ihailema kauluspaitavalkkaaja/jännä-ähkijä, jolla riittää valinnanvaraa.

No aivan varmasti haluan olla jännä-ähkijä!

Yhden naisen mies.

Mutta, mikä on kauluspaitavalkkaaja? Se kuulostaa hyvältä. Käytän lähes poikkeuksetta kauluspaitaa, paitsi lenkkipolulla ja kuntosalilla.

Yhden naisen mies olen aina yrittänyt olla, mutta ovat aina jättäneet minut.

ATM:t jakautuvat eri alatyypeihin eivätkä ole mitenkään yhtenäinen ryhmä.

Osa on vain rumia. Muutoin he ovat aivan tavallisia pillunperässä juoksevia koiria, kuten kaikki pelimiehetkin ovat. Edellisessä elämässä he ovat saattaneet olla koviakin casanovia. Ehkä parempi tuuri käy taas seuraavassa elämässä.

Psyykkiset atm:t taas kuten loveshyt taas ovat psyykeltään niin ujoja, että yksin jääminen tässä parittelevien kulkukoirien maailmassa on tosiasia. Nämä miehet haaveilevat elämänmittaisesta rakkaustarinasta sielunkumppaninsa kera, mutta ovat naisille vain oksettavia symbioosimiehiä liian tavallisella naamalla.

En halua olla jännä-ähkijä, koska enhän kykene käymään prostitoidullakaan. En näe asiassa eroa. Parisuhteessa elävä tuttavani mm. yritti kerran houkutella matkalla hankkimaan yhdessä prostitoidut. Mutta minulle seksuaalisuus on niin intiimiä, että ilman syvää luottamusta, en tahdo mitään sellaista. Eikä kyse ole niinkään periaatteesta, vaan syvästä pahanolon tunteesta, joku tuntui kurkussa asti, kun hän oli asiassa aivan tosissaan. Seksi ei ole minulle mitään vesilasin juontia. Haluan vain naisen jota voisin oikeasti rakastaa ja myös luottaa häneen.

Olen erityisherkkä persoona ja lisäksi sillä tavoin traumatisoitunut, ettei minua ilmeisesti tuettu riittävästi lapsena. Kun ei ole koskaan saanut kokea olevansa rakastettu, ja naapurin lapsetkin olivat vanhemmille minua tärkeämpiä, tietty turvallisuuden tunne ja terve itserakkaus ovat jääneet pois. Minut kasvatettiin luopumaan itsestäni ja omista tarpeistani muiden hyväksi. Minun tarpeeni eivät olleet tärkeitä ja minun tuli myös ymmärtää se. Patologisen ujouteni takana onkin tod.näköisesti herkän lapsen hyljätyksi tulemisen pelko. Parempi olla yksin, kun kukaan ei kuitenkaan rakasta tai välitä siitä, mitä minä haluan. Muut valehtelevat, hylkäävät ja pettävät lupauksensa ihan aina ja jokakerta.