Huono itsetunto.
Liiankovat kriteerit.
Ei kiinnosta tai ei jaksa:
Ulkonäkö rajoitteisuus?
Liiankovat kriteerit.
Ei kiinnosta tai ei jaksa:
Ulkonäkö rajoitteisuus?
Mikä ajaa ihmisen sinkkuuteen?
Jarna80
45471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kaikki tuo ja vielä paljon muuta sen lisäksi. Haluatko, että jatkan listaa?
Itsekkyys
Huonot ihmisuhdekokemukset
Sairaudet
Vaikea luonne
Vaikea elmäntilanne
Ratkaisemattomat asiat
Epäluottamus
Taloudellinen tilanne
Rikkoutunut sydän
Tunnekoukku eksään
Rakkauteen kykenemätön luonne..persoonallisuushäiriö
Pelot
Riippuvuudet
No, listaahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta sinulla varmaan oli pointtina tässä se, että mikä on se pääasiallisin syy...no,.tahdotko tietää sen?
Jatka vaa:
Taitaa olla toisinpäin. Pitäisi ihmetellä mikä ajaa ihmiset (onnettomiin) suhteisiin, kun ilman suhdetta olisi parempi. Niin kauan kun on huono itsetunto, ei tietysti usko pärjäävänsä yksin, vaan tarvitsee jonkun kun muillakin on.
Aivan niin, itsekin silloin huonoitsetuntoisempana en muuta tehnytkään kun haaveilin siitä päivästä jolloin saisin viimein olla jonkun kanssa suhteessa. Eipä sitä tietenkään ketään parisuhdemielessä kiinnostanut sellainen nainen, josta näki jo ulospäin että oli huonoitsetuntoisuuttaan erittäin epätoivoinen ja valmis huolimaan kenet vaan. Nyt hyväitsetuntoisena ei minua sinkkuuskaan haittaa, vaan edellisen suhteen jälkeen se on jopa helpotus olla vapaa "väärästä" suhteesta.
Minä aina hetkittäin kuvittelin ja toivoin, että jos seurustelisin olisin onnellinen ja tyytyväinen.
Minulla vaan on niin huono itsetunto, että tiesin etten kelpaa kenellekään ja hyvä niin etten ole kelvannut enkä tule kelpaamaan.
Onni ja tyytyväisyys ei tule ulkoisista asioista vaan omasta itsestä. Mutta se on sitten jo ihan oma tiensä kuljettavaksi, että ne itsestään löytää.
Huono itsetunto = luulee ettei kelpaa kellekään. Kun niistä luuloista pääsee vapaaksi, uusi asenne loistaa muidenkin silmiin erittäin positiivisena ominaisuutena. Tiedän että huonosta itsetunnosta pääseminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta itsetunto tosiaan on niitä asioita jotka näkyvät herkästi ulospäin.
Olet ihan oikeassa tuon suhteen. En vaan itse tiedä miten pääsisin huonosta itsetunnosta eroon, se on ollut osa minua yli kolme vuosikymmentä.
Minulla on varmaankin hyvin kummallinen huono, tai paremminkin olematon, itsetunto. Kis-kisu, tai tuolloin vielä Kiskisu, kirjoitti yhdessä ketjussa näin:
"Hyväitsetuntoisen ihmisen ei yksinkertaisesti tarvitse etsiä hyväksyntää tuntemattomilta netissä, koska hän ei tarvitse sitä. Hän on itse hyväksynyt itsensä."
Sain aivan uskomattoman ahaa-elämyksen tuosta ja kiitinkin Kiskisua noista viisauden sanoista. Nimittäin minä tajusin, että tämä pitää paikkansa minulla, vaikka minulla on huono itsetunto. Minä en etsi hyväksyntää, koska olen hyväksynyt oman olemattoman itsetuntoni olevan osa minua. Minä tiedän, ainakin noin suunnilleen :-D kuka, mikä ja millainen olen.
Kuulostaa järkevältä lainaukselta, en muista enää satuinko itse koskaan tuota kyseistä ketjua lukemaan. Jollain tapaa tutulta kuitenkin kuulostaa. Mullahan itelläni oli varsinkin teini-iässä sellainen luulo, että kaikenmaailman "jotta joku voisi rakastaa teitä on teidän rakastettava ensin itseänne" ja "kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä" olisivat pelkkää paskaa, jonka tarkoitus oli vain kuulostaa "kannustavalta". Tuolloin kun ajattelin, että olin vaan paska/hyödytön/turha/hävettävä ihminen ja että se ei siitä muuksi muuttuisi. Mutta vasta paljon myöhemmin tajusin, että ne "liirumlaarum-kannustuspuheet" pitivätkin aika hyvin paikkansa: jos vain jaksoi uskoa itseensä ja tulevaisuuteen, olo helpottui hiljalleen ja kaikesta saattoi päästä yli.
No kerroppa mikä se pääasiallinensyy on? Ite nuorenpan miehen seurustelin alkoholi riippuvaisen 15v vanhemman naisenkans mikä jätti jonkinlaiset raumat.
Suurin syy on menettämisen pelko.
Suurin osa sinkuista elää pelkoelämää, johon liittyy pelkoja menetyksistä. Sinkut luovat itselleen suojamuurin, jonka sisällä he ovat turvassa, eivätkä päästä ketään kovin lähelle - heillä on turvaväli kaikkiin ihmisiin. He kyllä deittailevat, käyvät tapaamassa ystäviä ja voivat viettää sosiaalista elämää, mutta parisuhde ajattelu ahdistaa heitä, koska eivät ole varmoja siitä mitä tahtovat ja siksi pelkäävät sitoutua. Jokainen rikkimennyt suhde luo uutta epävarmuutta, pelkoa ja tietoa siitä, että sinkkuihminen ei lopultakaan osaa sanoa mitä haluaa. Epävarmuus ja epätietoisuus omista tarpeista ja haluista luo pelkoja, joiden kautta ei haluta ottaa riskiä toisen ihmisen kanssa yhdessäolosta ja suhteen pieleenmenemisestä.
Osui ja uppos. En mie sitä tahallani tee. Ei varmaan tosin ainoa syy, mutta tunnistan itseni tuosta.
Pääsyytä on vaikea sanoa, kun olisikin vain yksi syy.
- traumat, jotka yhä läpikäymättä
- traumoista syntyneet sekundaariset syyt:
- luottamus mennyt ihmisiin, erityisesti miehiin
- huono itsetunto
- psyykkiset sairaudet
- kehokompleksi
- erilaiset pelot (joita riittää vaikka muille jakaa)
Eli täysin suhdekelvoton ihminen.
Oletko avohoitopotilas?
Kuulostaa siltä että hyötyisit terapiasta. :) Ootko jo sellaisessa? Entä kokeillut?
Jep.
Terapiaa on ehdotettu useastikin ja nyt, että hakisin Kelan korvausta syksyllä ja terapia alkaisi ensi vuonna, mutta nyt olen mennyt takapakkia äkillisen elämänmuutoksen seurauksena, enkä jaksa tässä kunnossa edes hakea korvausta. Tuskin Kela edes suostuisi korvaamaan, koska vaatii osoitusta aktiivisuudesta eli jonkinlaista päivätoimintaa, koulutusta ym.
Eli terapia siirtyy taas varmaan vuodella ellei useammallakin. Ellen vedä itseäni jojoon ennen sitä :-D :-D Hirtehishuumoria :-D
rumuus, lihavuus, ujous
Kasvot, kaikki lähtee kasvoista.
Mun kaverilla on hyvät kasvot ja hänet haluaa aika monet naiset. Itse taas olen ikisinkku ja kasvojani ei ole koskaan kehuttu.
Naisten vaatimukset ajaa.
- en ole tavannu ketään kiinnostavaa miestä, todella harvassa ovat ne miehet josta kiinnostus.
Minäki pidän sinkkuudest. Voi tulla ja mennä mitesattuu eikä kuukaan ole kiukuttelemas vieres muutako kissa. Kaks poikamiest toine vaa leikattu.
- Sijainti. Tarpeeksi syrjässä kun asuu mahdollisuudet tavata ketään potentiaalista kumppania on aika pienet.
- Hyvä itsetunto. Kuka itseään arvostava ihminen alkaisi tieten tahtoen huonoon suhteeseen? Ei kukaan!
- Ei koe sinkkuutta ongelmana. Sinkkuna olemisessa on omat hyvätkin puolensa joten mikä tässä mikään kiire olisi parisuhdetta hakemalla hakea.
Mies kuoli eikä myöhemmin enää löytynyt hyvää.
Sinkkuuteen synnytään ja suhteisiin ajaudutaan.
Runsaat panoringit.
Minulla ehkä tietynlainen "kohtaloajattelu" torppaa mitään aktiivista suhteen etsimistä. Ajattelen, että parisuhde löytyy sitten kun sen aika on.
Oikeasti kyse taitaa olla siitä, etten tiedä mitä haluan ja olen myös liian kriitttinen: pitäisi olla heti jotain todella hienoa ettei tuntuisi siltä että tuhlaan aikaani ja varmaan joskus myöhemmin löydän jonkun paremman. Tavallaan pelkään että heti jos olen aktiivinen ja tietoisesti esim. rupean deittailemaan, niin menetän siinä samalla tilaisuuden tutustua sattumalta "siihen oikeaan" ja olen lopulta jumissa vain tyhjänpäiväisissä tapailusuhteissa.
Luulen, että tällainen ajattelutapa tarkoittaa sitten sitä, etten vain ole vielä valmis parisuhteeseen. En ole minkään vanhan trauman jäljiltä ns. sitoutumiskammoinen, ylipäänsä koko sana on minusta typerä. Jos rakastaa, niin sitoutuu automaattisesti.
Tiedän myös, että tällainen sinkkuss on pitkälti itseaiheutettua ja että on typerää tuudittautua siihen, että on vielä nuori ja kaikkea ehtii tapahtua. Mutta tällaisia nämä omat syyni nyt ovat, ja luulen että aika monella on samankaltaisia.
Monilla on suhteesta ja kumppanista täysin ylisuuret odotukset. Luetellaan kumppanilta vaadittavia ominaisuuksia niin kuin oltaisiin kaupanhyllyltä tavaraa ostamassa, uutta huonekalua tai autoa lisävarusteet lukuunottaen.
Mitään täydellisen hyvää suhdetta ei ole olemassakaan. Se pitää kahden epätäydellisen ihmisen luoda jokseenkin hyvä suhde. Kaikkea ei voi vaatia vaan jostain pilvilinnoista pitää luopua.
Sanoisin että naisilla on huono itsetunto kun eivät hyväkasy tavis miestä kumppaniksi. On naisten vaan pakko saada Vin Diecel tai Bratt pitt mieheksi.
Pittistä olenkin jo mielipiteeni sanonut, mutta vin Diesel menee omasta näkökulmastani ulkoisesti ihan samaan kastiin. Hassua miten epärealistisen yhdenmukaiseksi miehet aina naisten miesmaun kuvittelevat...
Ron Jeremy ja John Holmes vainaa.
Saanko oksennuspussin, kiitos!
naisia joka reikään;)
Tapaa harvemmin potentiaalisia ihmisiä.
Ei löydä sopivaa.
On liian kauan yksin ja sitten on vaikea aloittaa uudelleen.
Ei käy baareissa missä nyt suomalaisista suurin osa tapaa, eikä harrasta etsimällä etsimistä eli nettideittejä (tai ei koe omakseen kokeiltuaan), ja tapaa pääosin vaikka harrastuksissa tai töissä oman sukupuolen edustajia. Tai liian vanhoja/nuoria.
28-38-vuotiaissa on kaikkein vähiten sinkkuja, joten jos siihen mennessä on sinkku on vähiten mahdollisuuksia. Etenkään jos ei halua uusioperhettä.
Sen jälkeenkin on lähinnä eronneita ja lapsellisia.
Tietenkin se että viihtyy sinkkunakin ja kokee elämänsä hyväksi ilman parisuhdettakin.
Kaikki on mahdollista. Tietty moni luetelluista syistä johtavat usein myös parisuhteeseen: huono itsetunto = tyydytään mihin vaan, kunhan joku on. Pelot = pelkää olla yksin. Ulkonäkö = Pitää itseään kauniina vaan jos joku "huolii".
Itsekkyys = haluaa statuksen. Huonot ihmisuhdekokemukset = aina pitää olla joku paikkaamassa. Vaikea luonne = moni etsii kynnysmaton. Vaikea elmäntilanne = jotkut paikkaa tätä jopa avioliitolla. Ratkaisemattomat asiat = moni pakenee parisuhteeseen tai hankkii perheen kun ei tiedä mitä muutakaan tekisi.
Taloudellinen tilanne = kyllä, jotkut nai rahaa, miehet ja naiset.
Rikkoutunut sydän = Uusi otetaan laastariksi.
Tunnekoukku eksään = Tunnekoukku mihin vaan, että saa olla jonkun kanssa, läheisriippuvaisuus.
Rakkauteen kykenemätön luonne..persoonallisuushäiriö = Joilla useimmiten on muuten parisuhde, he harvoin ovat sinkkuja.
Pelot = Yksinjääminen, taloudellinen tilanne, "mitä muut sanoo", lapsettomuus ettei löydä ketään, kelpaamattomuus, itsenäisyys...
Riippuvuudet = Läheisriippuvuus.
Että mikä nyt ajaa ihmisen mihinkin. Kyllähän parisuhteessa olevat joo on kaikki rakkaudesta yhdessä, ja siitähän ne erotilastot nimenomaan johtuu, perheväkivallasta, alkoholismista puhumattakaan. Tai happamat naamat, seksittömät suhteet, parisuhdeterapia jne. jne. joo, joo, kaikki on ihan rakkautta vaan :)
En tiedä sitten, miksi se sinkkujen elämä niin ihmeellistä on, kun kuitenkin on oudompaa olla niin epätoivoinen että ottaa vaikka turpaan ja traumatisoi omat lapsensa 10 vuoden aikana, kun olla itsenäinen ja sinkkuna, terveenä ja elää 10 vuotta. Mutta näinhän se ei mene.
Miksiköhän?
Joskus se on vain oikeasti se, ettei koskaan ketään kiinnostu sinusta vaikka mitä tekisit, usko pois.
Porno, kodinkoneet ja videopelit.
Sinkkuuteen voi ajaa jo nuorella iällä naisen/naisten aiheuttama pohjaton pettymys niihin.
Ehkä yksinkertaisesti siitä syystä et ihminen ei pahoinpitelyn jälkeen luota enää muihin. Ja itselle on tullut tosi paha kompleksi siitä syystä (siis pahoinpitelyn jättämät jäljet). Vei yksinkertaisesti itsetunnon ihan täysin.. En halua edes elää.. En tiedä kumpi se sit lääkäreiden mielestä on parempi.. Se et tapan itseni sen takia vai et pääsisin leikkaukseen. Itsellä on tullut mieleen et lääkäreiden mielestä se ekaksi mainittu. Väliäkö tuolla.. Niin kai se on.
Mut se on ihan varmaa et sen ja vuosia kestäneen kiusaamisen (juuri pahoinpitelyn aiheuttamien jälkien takia) takia en kykene enää minkäänlaisiin ihmissuhteisiin, en edes ystävyyssuhteisiin samaa sukupuoltakaan olevien kanssa. Mut se siitä..
Ei hyvää huomenta eikä mitään muutakaan.
t. sinkkunainen
Sinulla on ollut todella raskas kokemus :-(
Ethän kuitenkaan pelkästään itsemurhaa pidä ainoana ratkaisuna, vaikka ymmärrän sinua kyllä, koska itsekin ajattelen sitä ainoana ratkaisuna päivittäin.
Toivotan sinulle jaksamista! :-)
Niin.. En pidä.. Minulla oli välillä jatkuvasti itsemurha-ajatuksia, ehkä noin puolen vuoden ajan. Sen jälkeen ne vähenivät.. Ja välillä niitä ei ollut ollenkaan. Toisinaan ne vielä tulevat esiin.. Lähinnä tietynlaisissa tilanteissa, esim. silloin kun olen stressaantunut ja väsynyt. Nyt on ollut kaikenlaisia kiireitä ja paineita monien asioiden suhteen. Mut ehkä se siitä..
Totta tuossa on myös se et minun luottamus muita kohtaan mureni tiettyjen tyyppien kiusaamisen takia. Se ei ole palautunut tänäkään päivänä siihen mitä se oli ennen (siis ennen pahoinpitelyä ja jatkuvaa kiusaamista). Enkä tiedä palautuuko se koskaan..
Mutta.. Nyt on hyvä fiilis, ihan sen takia et asioita on jo vähän selvinnyt. Ehkä tämä tästä.. Mukavaa päivää.. :)
Ja ehkä vähän kärjistin tuossa ekassa kommentissa asioita.. Oli sellainen fiilis..
Hyvä, että joitain asioita on mennyt parempaan suuntaan, se auttaa aina :-)
Mukavaa päivää sinulle! :-)
Ennakkoluulot. Ja naisilla niitä riittää.
Itse olen ollut teinistä asti melkein koko ajan parisuhteessa. Suhteet ovat olleet pitkiä. Nyt en oikeastaan enää edes etsi parisuhdetta. Syynä on mm. se, että en halua altistaa lapsiani sille, että heillä olisi isäpuoli. Elämä sujuu paljon paremmin yksinhuoltajana ilman miestä. Elämä on muuten mallillaan eli on oma koti, koulutusta vastaava työ, ystäviä, sukulaisia, kivat lapset, harrastuksia jne.
Ymmärrän myös sen, että monella miehellä menojalka vipattaa 40-50 vuotiaana eivätkä he halua samanikäistä yksinhuoltajaa. En minäkään huolisi miestä, jolle olisin vain hätävara tai laastari. Olen kyllä nähnyt uusioperheitä, jotka ovat onnistuneet, joten mahdontonta se ei ole, mutta useimmiten kuitenkin ne kuviot kaatuvat.
Olen asennoitunut niin, että todennäköisesti olen yksin loppuikäni. Jos kuitenkin joskus löydän miehen, joka arvostaa hyvää parisuhdetta (ystävyyttä, huumoria, hellyyttä, hyvää kodinhoitoa), niin olen tietenkin valmis suhteeseen. Nyt tällä hetkellä koen vain niin epätodennäköiseksi sellaisen, että luulenpa etsiväni miestä vasta sitten, kun lapset muuttavat kodista pois.
Kyllä se taitaa olla ensinnäkin
a) omat uskomukset. tiedostan että minlla on negatiivsiia uskomuksia; suhtete on vaikeita, kaikki pettää kuitenkin, kukaan ei halua sitoutua, on liian vaikeaa löytää hyvää ja kestävää suhdetta.
toisaalta uskomus, että on parempi olla yksin kuin missä tahansa suhteessa, koska se suhteessakin olo luo mahd kärsimystä. paljonkin,
sitten
b) pelot. hylkäämisen, petetyksi tulemise jne pelot, eli ei kaikki orastava houkuta koska tiedostaa mten helposti voi käydä köpelösti.
Jos ei olisi negatiivisia usomuksia eikä pelkoja, olisi varmaan jo suhteessa.