Ollaan oltu melkein vuoden verran "etäsuhteessa", nainen on n.50v., minä itse vähän nuorempi.
Olemme viihtyneet hyvin yhdessä, tulleet läheisiksi, seksielämä ollut suurenmoista.
Suhdettamme on leimannut koko ajan se, että minä olen ollut aktiivinen osapuoli, nainen jotenkin hitaasti lämpeävä ja passiivinen.
Nyt olen alkanut väsymään siihen, että vain minä yritän ja yritän koko ajan viedä suhdetta eteenpäin ja sopia tapaamisia.
Niinpä ajattelin kokeilla välillä passiivisena osapuolena olemista ja jättää seuraavasta tapaamisesta ehdottamisen naisen vastuulle.
Soittelemme n. pari kertaa viikossa.
Mikä mielestänne olisi näin kevään kynnyksellä sellainen aika, mikä mun kannattaisi odottaa ehdotusta, ennenkuin alkaisin luovuttamaan ja hyväksymään sen, että ei nainen sitten oikeasti tainnut musta niin kiinnostunut ollakaan.
Olemme viihtyneet hyvin yhdessä, tulleet läheisiksi, seksielämä ollut suurenmoista.
Suhdettamme on leimannut koko ajan se, että minä olen ollut aktiivinen osapuoli, nainen jotenkin hitaasti lämpeävä ja passiivinen.
Nyt olen alkanut väsymään siihen, että vain minä yritän ja yritän koko ajan viedä suhdetta eteenpäin ja sopia tapaamisia.
Niinpä ajattelin kokeilla välillä passiivisena osapuolena olemista ja jättää seuraavasta tapaamisesta ehdottamisen naisen vastuulle.
Soittelemme n. pari kertaa viikossa.
Mikä mielestänne olisi näin kevään kynnyksellä sellainen aika, mikä mun kannattaisi odottaa ehdotusta, ennenkuin alkaisin luovuttamaan ja hyväksymään sen, että ei nainen sitten oikeasti tainnut musta niin kiinnostunut ollakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni voit keskustella hänen kanssaan kasvokkain, että kiinnostaisiko kunnon suhde ja mitä hän ajattelee tulevaisuudesta. Jos et saa vastausta koskaan, ei ole kiinnostunut varmaan. Muuten hän sanoo "kyllä" tai "ei". Ja onko toiveet teillä samanlaiset jatkoon vai eroaako radikaalisti? Ja miten sovitte yhteydenpidon näkemiset, tarkemmin. On hienoa että mies on aktviivinen, ehkä toinen ei uskalla olla vaan..?
Näyttääkö hän rakastuneelta? Onko hän rakastunut? Kyllä vai ei. Hän voi siihenkin vastata. Eikä leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa vai onko tosiaan ettei kiinnosta? Sano että joudut miettimään kiinnostaako häntä vai ei ja olisit kiitollinen rehellisistä vastauksista ja teoista. Ja saako etäsuhteen lähemmäs. Toisaalta jos häntä ei kiinnosta riittävästi, etsittekö muualta seuraa sitten.. Kuulostaa kyllä ettei häntä kiinnosta??
"saa kysyä"
On keskulteltu asioista paljonkin. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ei halua suunnitella asioita. Esim. yhteenmuuttamisesta puhuminen on kuin punainen vaate. Hän sanoo haluavansa säilyttää oman rauhansa, yksityisyytensä, jne. Mutta teot puhuvat vallan muuta. Väliin useamman yön hänen luona ollessani, hän ei mitenkään vihjaile, että olisko jo aika lähteä, melkeinpä päinvastoin.
Ja tuo minun aktiivisuuteni on herättänyt hänessä vastarintaa, ikäänkuin yrittäisin ohjailla hänen elämäänsä liikaa ja veisin hänen omaa aikaansa pois.
Siksi ajattelinkin kokeilla, että muuttuisiko hän aktiivisemmaksi, jos minä en tyrkyttäisi itseäni liikaa. Tähän saakka olemme tapailleet 2-4 viikon välein.
Hän aloitti jo onnettoman avioliittonsa loppuvuosina voimakkaan itselle omistautumisen. Liittyi harrastusporukoihin, hankki lisää töitä, alkoi viettämään paljon aikaa naisystäviensä kanssa, jne.
Nyt kun erosta on kulunut muutama vuosi, niin minä olen ensimmäinen miesystävä, joka on näinkin kauan jaksanut "roikkua" hänen mukanaan, vaikka hän koko ajan antaa ymmärtää, että yksinkin on ihan hyvä olla.
Kaikesta hänen käyttäytymisestään ja tunteistaan voisin päätellä, että hän on rakastunut/rakastumassa minuun. Mutta hän tekee kaikkensa sen eteen, että ei näyttäisi sitä. Koska jos hän sen näyttäisi tai sanoisi, niin silloin samalla hän ikäänkuin sitoutuisi luopumaan tuosta luomastaan "sinkku-vapaus-riippumaton-elämäntyylistään"
Koska olen ollut aktiivinen ja antanut hänen samaan aikaan ylläpitää tuota vanhaa elämäntapaansa, niin hänelle ei ole tullut tarvetta tehdä valintaa, että haluaako muuttaa elämäänsä sellaiseksi, että siinä löytyisi toisellekin enemmän tilaa.
Itse olen tullut siihen pisteeseen, että en enää jaksa "olla toisen viihdykkeenä" silloin kun hän tarvitsee ja hänelle sopii.
Olemmekin keskusteleet asiasta. Mutta hän on ihminen joka ei osaa analysoida tunteitaan tai ennustaa niitä etukäteen. Vaan minun on odotettava, että millaisia tunteita hänelle tulee, kun muutun passiiviseksi.
Siksi pohdinkin, että miten paljon aikaa minun pitäisi hänelle antaa?