Mitenkä toiselle puoliskolle kertoisin kaikkein "pehmeiten" omista mieltymyksistäni? Itselläni kun on muutamia fetismejä, mutta pelkään, että kun niistä edes alkaisin puhua olisi silloin suhde jo tuhoontuomittu? Ainakin sellaisen käsityksen olen saanut kun olen huomannut, että oikeastaan toisella osapuolella ei ole ainakaan samanlaisia mieltymyksiä tai en edes ole huomannut, että hänellä olisi jonkin sortin fetismiä johonkin. Onkos joillakin samanlaisia ongelmia? Ja jos on ollut miten niistä olette päässeet yli ja miten olette onnistuneet toiselle osapuolelle siitä kertomaan niin ettei suhde ole siitä kärsinyt? Jään odottelemaan vastauksia ja hyviä vinkkejä asian tiimoilta
Fetismi
secu
3534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Edellytyksenä lienee vilpitön, molemminpuolinen halu tuottaa kumppanille mielihyvää samalla kunnioittaen hänen omia rajojaan.
Ennen nettiaikaa toin kotiin muutaman, fetissiäni käsittelevän lehden joiden kanssa aloitin varovaisesti, kautta rantain keskustelun.
Ei siitä syntynyt keskustelua mutta mieltymykseni tulivat kuitenkin esille.
Jonkin ajan kuluttua tein aloitteen ja saatuani hiljaisen hyväksynnän, aloitin varovaisen kokeilun.
Sen jälkeen pitkähkö tauko jonka aikana vain "konventionaalista" seksiä eri muodoissaan.
Varoin fetissini tyrkyttämistä liian usein mutta hiljalleen vahvistaen sen toteutusmuotoja.
Tässä vaiheessa "oikkuni" selkeästi kiihoitti vaimoanikin ja hänen rajansa alkoivat selkenemään myös verbaalisesti.
Jo vuosikausia seksielämämme on toiminut fetissini puitteissa myös sen käänteismuodossaan.
Halu, kunnioitus, kärsivällisyys, kumppanin reaktioiden seuranta ja tulkinta.
Oma itsekkyys ei saa jyrätä kumppanin rajojen yli ja kumppanin on myös saatava fetissistä jotain itselleen!
En minä osaa muuta sanoa.
Ps. Missään vaiheessa suhteemme sopuisuus ei ollut uhattuna!
Miten sinä voit "huomata" ettei kumppanillasi ole fetissejä jos hänkään ei tiedä omistasi ? Ehkä hänelläkin on jonkin asteen fetissi, muttei kerro eikä ole näyttänyt merkkejä siitä. Oma reaktioni jos mieheni kertoisi fetissistään riippuisi todella pitkälti siitä, millainen fetissi on sekä missä vaiheessa suhteemme on. Jotkin fetissit nyt vain tuntuvat inhottavimmelta kuin toiset, esim jotain ulostefetissiä en kyllä lähtisi toteuttamaan, ja voi olla että ukkokin menisi vaihtoon (valitettavasti), mutta jos kyse olisi esim nahkafetissistä tai varvasfetissistä tai muusta ainakin käsittääkseni suht yleisestä fetissistä voisi "leikki" olla kiihottavaakin, kun näkisi miten mies nauttii ;) mutta tosiaan ei itselläni ole fetissejä eikä miehetkään paljastaneet omaavansa tällaisia, mutta kyllä vain ottaisin asian puheeksi ja suoraan kertoisin fetissistäni. Puoliso itse sitten päättää onko asia "hyväksyttävä" vai kaatuuko suhde sitten siihen. Jälkimmäisen asian tapahtuessa voit olla kyllä melkein iloinen, sillä ei hän silloin ollut sinulle oikea :) tsemppiä ja ois ollu kiva tietää mitkä fetissit kyseessä!
Tee niin et pidät suus vaa tiukasti kii sun mieltymyksistä ku ne taitaa olla niin järkyttäviä ku et uskaltanu tähänkää sanoo niitä....sorsa oli järvellä monen muun kanssa muttaku metsästäjä tuli sorsa lähti yksin karkuun eikä sanonut muille mitään...tiäks mitä meinaan?