Ero ilman avioehtoa?

Kyllä ositus lähtökohtaisesti tapahtuu siten, että nettovarallisuus puolitetaan. Kun et esitä perusteita, minkä tähden jaossa pitäisi tuosta puolittamisperiaatteesta poiketa, niin ei voi muuta todeta kuin että puolittamiseksi se menee.

Helpommalla pääsette kun jaatte omaisuuden prosenttiosuuksien mukaan ja se siitä.
Jos toinen ei sustu siihen niin avioehto ennne erohakemuksen laittamsta niin helpottaa hommaa jos toinen haluaa ruveta hankalaksi.

Kannattaa neuvotella sen toisen osakkaan kanssa, koska sovussa olette pystyneet omaisuuden tuolla prosenttiosuudella hankkimaan niin sovun löytyessä sen voi samoilla perusteilla kaiketi jakaakin. Sinun kannaltasi olisi hyvä asia, jos olisi dokumentteja esittää noista prosenttiosuuksista ettei ole vain sana sanaa vastaan.

Mutta eihän asia niin yksinkertainen tietenkään ole. Ositukseen voi vaikuttaa avioliiton kesto, testamentilla saatu omaisuus ym. Koettakaa välttää isompia riitoja ja käräjöintejä.

On monta syytä siihen, että toisella on prosenttiosuus eli vähemmän kuin puolet ja toisella siten enemmän omistussuhde.

Sillä ei ole kovin suurta merkitystä jos osuudet ovat 49% ja 51 %,

Mutta jos on esim 40 % ja 60 %, siihen on todella syynä usein, että toinen on osallistunut suuremmalla rahoitukseen suuremmalla osuudella. Ne voivat olla omia varoja tai on saanut vanhemmiltaan varoja asunnon ostoon.

Tuskin ne vanhemmat ovat tarkoittaneet, että eron tullessa heidän varansa joutuu ositettaviksi, kyllä sen varmasti ymmärtää vähemmällä osuudella oleva, että asia kannattaa sopia ja tyytyä osuuteensa, eikä yrittää "rahastaa" erotessa.

Aina jos saa vanhemmiltaan varoja, tulisi laatia jonkinlainen asiakirja, jos on lahja, siinä voi olla lauseke, että ei ole avio-oikeutta, ei nykyisellä eikä tulevilla puolisoilla , tästä kuitenkin on täytynyt maksaa lahjavero.
Toinen tapa on laatia velkakirja, siihen tarvitaan kohtuullinen laina-aika, merkintä koron maksamisesta, välttämättä korkoa ei tarvitse maksaa, joten voi olla 0 prosenttia.

Näihin kannattaa aina käyttää asiantuntijaa, kun laaditaan papereita, mutta juuri näiden erojen koittaessa niitä tarvittaisiin.

En tosin näe korrektina, että toinen vaatii puolikasta itselleen, sillä varmasti tietää, että sellainen osuus ei hänelle kuulu.

Näitä papereita monelta puuttuu, sillä eihän sitä eroa kenellekään soisi ainakaan omat vanhemmat.
Itsekin olen tähän ansaan astunut, eli lapsemme perheen rakentamiseen annoimme lautatavaraa, joitakin asioita maksoimme sekä työpanos, jonka teimme oli kirvesmiehen työt lähes kokonaan, joten sitä samaa ei toisen puolison puolelta tullut.
Kuitenkin heidän erotessa, olivat tuon lapsemme puolison vanhemmat vaatimassa suurinta osaa sekä määrittämässä arvoja tänä päivänä. Voin sanoa, että lapsemme puoliso sai osan meidän lahjoituksista, onneksemme emme ehtineet siirtää omaisuutta heidän nimelleen, joka oli suunnitelmissa.
Oma lapsemme joutui todella koville tuossa erossa, sen lisäksi että puoliso oli unohtanut hänet jo vuosia ja vietti elämäänsä ihan muiden seurassa.
Eron jälkeen jouduin lastani pelastamaan rahallisesti eteenpäin, niin tyhjäksi ilkesi tuo entinen puoliso vetää ja juuri sen vuoksi, että kaikista ei ollut näyttöä.

Tämän kaiken estäisi sillä että jokainen tekee avioehdon ja kaikesta muusta saannosta tehdään asialliset paperit.
Jos jotakin tuo avioehto paperi niin riepoo, että ei sitä allekirjoita, ei silloin pidä solmia avioliittoa ja avoliitossakin pitää varat ihan erillään ja ilman yhteisiä hankintoja.
Uusperheellisille avioliiton solmivilla pitäisi suorastaan olla pakko tehdä avioehto ja lisäksi vielä testamentit, että lapset tulee huomioitua joka tapauksessa oikein.

Ei voi olla niin, että uusi puoliso saa omaisuutta, joka on tullut osituksessa entisen puolison kanssa.

Kyllä se raha näyttää kelpaavan.
Yhdessäkin erossa, vaimon isä oli kuollut ja tämän jäämistö oli jätetty perikunnan omistukseen, tämä vävy yritti erotilanteessa päästä kaikin tavoin kiinni myös tuohon perikunnan omaisuuteen, ei rahastamaan hänelle kuulumatonta.

Mites ne kumpaisenkin velat? Niitä ei kannata jättää huomiotta

Minulla ei ollut avioehtoa mieheni kanssa ja lähtökohta oli, että olin todella kovalla työllä hankkinut omaisuuteni yksinhuoltajana. Mies oli varaton ennen avioliittoa, mutta vanhemmat hyvin varakkaita. Omistin 80% asunnosta ja onnettomasta suhteesta, kun erosin, mies ja vanhemmat vaativat puolet omaisuudesta eli varaton, saamaton "taiteiljamies" sai lottopotin eli 260000 euroa menetin erossa. Minun loppuelämäni on pilalla, vaikka ymmärrän, että raha ei ole kaikki kaikessa. Olen miettinyt paljon miehen ja hänen vanhempiensa moraalia ja toteutuuko heidän kohdallaan karman laki. Tuskin, mitään omantunnintuskia ei siellä päässä podeta. Ainut mistä olen onnellinen on se, että oma moraalini ei olisi moiseen ikinä taipunut.