Onko monella niin, että oma mies ei ole ulkoisesti ihan sitä mitä unelmakumppanilta haluaisi ja oletteko "tyytyneet" ihan ok versioon? Oma miesystäväni on luonteeltaan aivan ihana, en oikein osaa kuvitella että löytäisin ketään kenen kanssa olisi niin helppo ja kiva olla, mutta ulkoinen olemus välillä häiritsee. Hänessä ei ole mitään vikaa, mutta olen ennen haaveillut pitkästä ja isosta miehestä, ei mikään liian lihaskimppu mutta sellainen roteva. Olen itse pitkä nainen ja joitakin korkkareita pitäessäni mies jää hivenen lyhyemmäksi, tai samanpituiseksi. Hän ei ole myöskään mitenkään harteikas eikä haluaisi olla isompi. Puhuu nytkin että pitäisi vähän katsoa syömisiä ettei pääse maha kasvamaan, vaikka on hoikka, kiloja saisi tulla lisääkin eikä haittaisi yhtään.. Varmaan kuulostaa tosi pinnalliselta, mutta välillä tulee mietittyä tätä. Pitääkö oman miehen olla unelmamies kaikinpuolin.
Oma mies ei ulkoisesti ihannemies?
ätsiuh
16666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Veikkaan, että harvan mies on Hollywood-tähti. Kerro sille miehellesi, että sulla on sellanen läskifetissi. Ehkä se suostuu vähän lihoamaan.
Mies vastaa...
Harvoin se kumppani täysin unelmamiestä/naista edustaa, mutta kyllä toinen täytyy kokea (hyvinkin) viehättäväksi. Itse ainakin olen sitä mieltä. Pitkän päälle asia heijastuu läheisyyteen, seksielämään jne. ja parisuhde arkistuu liikaa, pahimmillaan johtaa "vieraisiin pöytiin katseluun", jopa pettämiseen. Ja vaikka ei käytännössä siihen menisikään, niin ei se ole hyvä jos toinen haaveilee mielessään jostain muusta.
Tilanne nyt vaikuttaa vaivaavan sinua jo aika paljonkin, aikaa myöten "kaipuusi" tuskin vähenee. Ehkä voit rohkaista miestäsi vähän haluamaasi suuntaan. Jos se sanoo syömisistä, niin flirttaat sille, ettei se nyt haittaa vaikka tulis vähän mistä ottaa kiinni, se olis itse asiassa ihan kivaa jne. tai ehdotat yhteistä saliharrastusta ja jos pääsette alkuun, rupeet ihailemaan tuloksia, niin saattaa miehelläsi mieli muuttua ja alkaa nähdä asioita eri kantilta. Valtavaa muutosta sun on kuitenkin turha odottaa, eikä se kohtuullista olisikaan sellaista edellyttää. Mieti millaisena olet valmis miehesi hyväksymään ja onko sen saavuttaminen realistista.
Kyllähän se lähtökohtaisesti on aika huono tilanne, jos kipinä puuttuu. Seuraa sydäntäsi, mitä muuta tässä voi kakia?
Mun mies on fyysisesti 100% unelmamieheni. Seksuaalinen vetovoima on tärkein asia parisuhteessa, kuulostaa vähän siltä, että ap:n tapauksessa heillä ei ole sitä vaan kyseessä on enemmän kaverisuhde.
kuulostaa todella pieneltä ongelmalta. monet naiset haikailevat parisuhteessa ollessaan jotakin uusia kipinöitä (olen miehenä huomannut kun olen varattuihin naisiin törmännyt) ja alkavat kaivaa esiin miehestään joitakin negatiivisia puolia. sitten saattavat yrittää tehdä muuveja uusien miesten suuntaan kuvitellen että sieltä tulisi jotakin erikoista, mutta todellisuudessa ajattelen heidän touhuistaan että pysyisivät nyt hyvän miehensä kanssa, ei kannata minkään kikkailun takia jättää hyvää miestä. muut kommentoijat eivät ilmeisesti tiedä pitkistä parisuhteista yhtään mitään. eikä muuten alkuperäinen kirjoittaja edes maininnut kipinöistä yhtään mitään, seksielämä ilmeisesti toimii, vai lisäkiihotukseenko hän rotevuutta haluaa?
Nuorempana "listasin" unelmamieheni olevan pitkä, hoikka, tumma ja hiljainen "nörttityyppi". Ja kyllähän nämä kriteerit täyttäviä seurustelukumppaneita löytyi, mutta jotenkin vain ei se kipinä syttynyt... Nykyisen mieheni tapasin aloittaessani uudessa työpaikassa ; hulvattoman hauska tyyppi! Pitkä, juu. Hoikka, ei. Tumma, ehdottomasti ei. Hiljainen ei missään nimessä. Ei siis ulospäin sellainen mies, jonka viereen olisin hivuttautunut esim baaritiskillä "sillä mielellä".
Mutta se kipinä, se syttyi jo parin viikon tuntemisen jälkeen eikä ole hiipunut, yhteisiä vuosia on jo yli 10 takana ja mies on edelleen mielettömän ihana!
No, kaukana siitä. Tunnen itseni pinnalliseksi, mutta ajoittain mua etoo koko ukko. Joskus asia ei haittaa, mutta epäilen "etovuuden" johtuvan osittain siitä, kun harvoin sillä nykyään on enää hymynaamaa.... :( Aina on naama norsun*****.
Aikoo laihduttaa, muttei tee asian eteen mitään. Päivät pitkät lojuis koneella ja sohvalla....
täähän kuulostaa TODELLA TUTULTA OMALLAKIN KOHDALLA... Mieheni on myös alkanut haisemaan oudolle, ei sytytä enää seksuaalisesti. Kaunko olette olleet yhdessä? Itse olen 4 vuotta kestäneessä suhteessa ja nyt mieli kaipaisi jotain muuta jo...
Noin 9 kk. Kesällä tavattiin ja muutti mun vanhempien luo. Uskon, että oli liian aikaista (syksyllä siis muutto). Mieli kaipaa muuta, mutta uskollinen takuulla olen. Joskus en usko yht. tulevaan ja joskus joo. Mieli haikailee ajoittain sinkkuaikaan...
- always-wrong-woman (ei jaksa kirjautua)
Mulla on taas käynyt päinvastoin. Tavatessamme mies oli hoikka. Vyötärö oli varmaan 10 cm kapeampi leveydeltään, vatsa oli kiinteä ja tiukka. Nykyään mies syö vain pizzaa ja lösöttää sohvalla :(. Itse syön terveellisesti ja liikun, joten vähän vaivaa tämä asia. Sama ihana mies se tietysti on, mutta oli se ennen vähän haluttavampi ja sängyssäkin vähän aktiivisempi.
Ottaa sut itsestään selvyytenä, eikä ajattele asiaa sinun/suhteen kannalta. Puhu sille.
Minulla kävi tuuri ja ihannemies tupsahti eteiseeni täysin yllättäen.parin mutkan kautta.
Ihastuin heti tähän tuntemattomaan hurmaavaan mieheen.
Pitkä 182cm. Parrakas,raamikas,silmät olivat ilkikuriset ja sädehtivät.
Monien mutkien kautta hänestä tuli aviomieheni.
Olimme 20 vuotta yhdessä.
Aina kun aamulla kahvipöydässä katselin miestäni, ajattelin, hän vain paranee vanhetessaan. Olen syvästi kiitollinen niistä vuosista. Hän nukkui pois Syys 2013
Kaunis tarina, surullinen loppu. Olen pahoillani. Mutta noin ne pitkät kipinät palaa kun toinen pystyy ihastumaan ja rakastumaan aina vaan ja uudestaan.
Kyllä mun oma mies vastaa hyvin pitkälti ulkoisesti sellaista mistä pidän, pitkä mies, siistit hiukset, solakka mutta lihaksikas, luonne kuitenkin.. aijai.. maailman ihanin, ja se on tärkeintä.
Minunkin mieheni vastaa aika pitkälti omaa ihannetta, joskaan tämä asia ei koskaan ollut itselleni kriteeri vaan seurstelin hyvin monennäköisten miesten kanssa. Parrakas, pitkätukkainen, rotevahko, ruskeasilmäinen. Persoona se oli kuitenkin mikä vei jalat alta. Jos tuonnäköisiä miehiä on nähnyt, mutta olemuksesta aistinut asioita, mistä ei pidä, niin ei sitä ulkonäöllä ole pystynyt kompensoimaan.
Harvoinpa se oma kumppani on ulkonäöltään omien fantasioiden tasolla, eikä pidäkään siksihän fantasioita on.