Vastavuoroisuuden puute

Samantapaisia kokemuksia on, ja ainoat ratkaisut ovat suorat ohjeet ja rohkaisut tyyliin "seuraavan kerran on sinun vuorosi ehdottaa jotakin". Muutoin ihmissuhteissa voi helposti olla rooleina se aktiivinen järjestäjä ja se toinen on osallistuja. Itsekään en aina uskaltanut häiritä pelkän seuran vuoksi, odotin siis että sillä toisella olisi joku juttu jota hän ehdottaa.

Testaaminen milloin yhteydenotto tulee ei ole järkevää, monasti se jää tulematta. En tiedä kuka on jäänyt odottamaan yhteydenottoani ja kuka ei edes huomannut että en ole enää käynyt.

Sama täällä... Joidenkin "ystävien" kanssa en ole ollut tekemisissä moneen kuukauteen kun olen niin kyllästynyt aina järjestämään kaiken.. Tässä se nähtiin, en järjestänyt mitään niin heistä ei ole kuulunut mitään.. Ei edes viestiä facebookissa!! Näitä tapauksia on useampikin.
Tuntuu niin typerälle, ei ne voi olla kaikkia kohtaan tällaisia! Ja miksi eivät ota mitään yhteyttä vaikka yleensä on ollut hauskaa? En osaa ku vain ihmetellä :D tästä ei varmasti ollut muille apua mutta tuntuu hyvälle kirjoittaa tämä kun ei oikein ole ketään kenelle puhua.

Ikävä sanoa, mutta ilmeisesti tuollaiset ystävät eivät oikeastaaan halua kaveerata kanssanne. Kyllä he ottaisivat itse yhteyttä, jos kaipaisivat seuraanne.

Kuulostaa tutulta. Meille kyllä tullaan kyläilemään pyydettäessä ja mukavaa on ollut, mutta vastakutsua ei koskaan tule. Muutenkin saa itse olla ottamassa yhteyttä, jos jotain kontaktia haluaa. Epäilen vahvasti, etteivät kyseiset henkilöt ole kiinnostuneet seurastani aidosti, joten olen päättänyt antaa olla.

Oma lukunsa on myös pari kaveria, jotka muistavat olemassa oloni aina, kun täällä päin on joku heitä kiinnostava tapahtuma. Kuukausi-pari ennen alkaa viestittely ja kuulumisien kysely, jota seuraa pyyntö päästä yökylään tapahtuman ajaksi. Tapahtuman jälkeen onkin sitten taas hiljaista. Koska olen itsekin käynyt samoissa tapahtumissa, en ole nähnyt syytä kieltäytyä, mutta kieltämättä hieman nyppii olla majoitus- ja ruokapalvelu ilmaiseksi, parhaassa tapauksessa kyytikin meiltä tapahtumapaikalle ja takaisin. Ehkä pitäisi seuraavalla kerralla käskeä hotelliin ja ehdottaa tapaamista tapahtumapaikalle. Varmaankaan eivät edes kerkeäisi näkemään.

Surettaa vain se, että nykyisin tuntuvat kaikki "kaverit" olevan passiivisia suhteeni. Olen pikku hiljaa vähentänyt ja vähentänyt yhteydenottoja, koska ei tunnu mielekkäältä aina itse olla aktiivinen. Toisaalta asiasta pitäisi varmaan kyseisille henkilöille sanoa, mutta en pidä ajatuksesta, että joku saattaisi sitten syyllisyydestä / velvollisuudesta alkaa pitää minuun yhteyttä. Mieluummin niin, että itse haluavat niin toimia.

Olen yrittänyt uusia kavereitakin etsiskellä, mutta sekin on yllättävän vaikeaa x)

Pahoitteluni, tästä vastauksesta ei varmaan ollut sinulle suurta hyötyä. Lähinnä halusin kertoa, että kohtalotovereita on.

Sama juttu mullakin. Sama käsikirjoitus!

Tuttu minulle juttu.Et ole ainoa ja eikä heitä myös ,mutta olin itse yrittänyt kaikkea ja tuloksetta.Olin koko ajan facebookissa heidän kanssa chattaa mut en jaksa jatkuvaan näin koneella.Minulla ei ole heidän puhelinnumeroita kun eivät antaneet vaikka kysyisin.En minä ymmärtänyt mikä oikein vikaan.Huomasin myös ,että hehän selvästi pinnalliset kaverit eikä mitään todelliset olemaan.Olen jo pitkään yksinäisyyteen ja liikaa yksinoloja mut olkoon niin.Tuntuukin ,että ihmissuhteita mulle vaikeita.Ehkä joutuisi asiasta ,että tunnemme vuosia ja he vaikka kolme kaveria jotka toisistaan tunne niin olen sille yhä "uusi" heille.Joskus tuntuukin myös ,että he eivät kai välittäisi tai kiinnostaisi minusta/seurastani.Ei sitä koskaan selvä.Toki en pidä joskus ihmisistä johonkin en sovi joukkoon tai en halua kaveerata mutta suurin osiin ihmisistä toimeen kyllä.Minulta ehkä taitaa menettänyt luottamusta ihmisten takia.Voi olla minulla mennä kestää pitkään,että takaisin luottamusta.Ihmettelin itse myös,että kaverit eivät koskaan pyytänyt tai kysynyt minulta "lähdetäänkö kahville,leffaan,shoppailuun tai kävelylle" jotta voisin vastakutsua takaisin.Siksi hengailen yksikseni liikaa kuin tapaan vain silloin tällöin perheeeni.Tosiystävä yleensä mielellään tulla ja viettää seurassa varsinkin kavereista ei sitä tiedä.Eivät koskaan mulle kyläilemässä kuin perheeni ja sisarukseni käyvät.Semmoista elämä on.En kai usko ,että yrittäisin taas uudelleen joko etsii kavereita koska ei tapahtunut.En usko sitä ,että kommunikoinnin takia esteenä koska pärjään kyllä yleensä kuin vähän ongelmia.
Olen jo 32- vuotias nuorekas nainen ,mutta viis ihmisistä.Keskityn opiskeluun,työhön tai omia juttujani kun en jaksa miettiä ihmisistä.