Hei,
Olen nuorehko automyyjänä aloitteleva mies, ja haluaisinkin tietää mielipiteitänne siitä että minkälainen on hyvä myyjä?
Iloinen, vitsikäs rempseä tyyppi,vai haudanvakava hiljainen tyyppi?
Kertokaa?
Tuntuu että jotkut pelästyvät kun menee reippaasti ja aktiivisesti esittelemään jotakin autoa,
ja jotkut taas katsovat pitkin nenänvarttaan kun nuorehko myyjä päättääkin kokeilla taktiikkaa "tällä kertaa en olekkaan yliaktiivinen ja innokas"...
Millainen on siis hyvä myyjä?
Olen itse ajatellut näin, että ainakin asiakkaan tulee tuntea olevansa arvostettu ja ykkönen, ja myyjän tulee olla ainakin asiallinen. Mitä muuta?
Välillä kauppatilanteet ja mahdollinen kauppojen syntyminen jännittää niin, että tuntuu kuin asiakas haistaisi hermostuneisuuteni ja jännitykseni ja olettaa minun vedättävän.. Se harmittaa..
Paras olisi varmaan olla ihan vaan oma itsensä?
Olen nuorehko automyyjänä aloitteleva mies, ja haluaisinkin tietää mielipiteitänne siitä että minkälainen on hyvä myyjä?
Iloinen, vitsikäs rempseä tyyppi,vai haudanvakava hiljainen tyyppi?
Kertokaa?
Tuntuu että jotkut pelästyvät kun menee reippaasti ja aktiivisesti esittelemään jotakin autoa,
ja jotkut taas katsovat pitkin nenänvarttaan kun nuorehko myyjä päättääkin kokeilla taktiikkaa "tällä kertaa en olekkaan yliaktiivinen ja innokas"...
Millainen on siis hyvä myyjä?
Olen itse ajatellut näin, että ainakin asiakkaan tulee tuntea olevansa arvostettu ja ykkönen, ja myyjän tulee olla ainakin asiallinen. Mitä muuta?
Välillä kauppatilanteet ja mahdollinen kauppojen syntyminen jännittää niin, että tuntuu kuin asiakas haistaisi hermostuneisuuteni ja jännitykseni ja olettaa minun vedättävän.. Se harmittaa..
Paras olisi varmaan olla ihan vaan oma itsensä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mukautuva.
Ranskalaista autoa katsomaan tulleelle ei ehkä kannata vitsailla "parhaat ranskalaiset saa grilliltä" vaan päinvastoin mainita hyviksi autoiksi, joilla aliarvostettuina vain halpa hinta.
Dieselin hinnan kalleutta päivittelevälle ei ehkä kannata tarjota diesel-autoa (vaikka se laskennallisesti ja tosiasiallisesti halvemmalla kulkisikin asiakkaan kertomassa käytössä), vaan Nissan Micra -luokan kikotinta.
Turkulaiselle ei turkulaisvitsejä, Savolaiselle yleensä hieman "vitsikkäämmin" ja antaa sen savolaisen olla pääpiruna vitsiensä kanssa... vaikka ei hauskoja olisikaan.
Lappalaiselle voi kertoa käyneensä Levillä samoilemassa ja niin on hienot maisemat että... vaikka siitä käynnistä olisikin jo vuosikymmen kulunut eikä sinne hyttysten sekaan uudelleen mieli tekisikään...
Eli asiakkaan annetaan luulla, että hänen "ehdoillaan" mennään vaikka totuus onkin toinen.
Ole hyvä.
hajusta
Kunnon myyjä ei ole huomaavinankaan asiakasta, vaan on känny korvalla tai juttelee toisten myyjien kanssa. Ylimielisyyskin on hyvästä. Asiakkaan tarjoama vaihtoauto on syytä haukkua välittömästi hirveäksi romuksi josta ei voi hyvittää kun viisisataa jos on alut ja kahdet uudet renkaat.
"Paras olisi varmaan olla ihan vaan oma itsensä? "
Periaatteessa kyllä... mutta ei välttämättä.
Joku voi tykätä kravatti kireällä nöyristelystä "kyllä herra, kyllä rouva" asiakkaan nuoleskelusta ja sellaisesta "palvelusta" että asiakas kokee olevansa suorastaan kuningas.
Toinen ei voi tätä sietää ja marssii varmasti nuoleskelijan alta pois.
Normaalijärkinen ostaja käsittää automyyjänkin ihmiseksi ja tällaiselle paras tapa lähestyä on reipas ja "normaali" käytös ja puhetapa. Ilman nuoleskelua.
Lyhyesti:
Myyminen on taitolaji, jonka joku osaa synnynnäisesti, toinen ei opi opiskelemalla eikä matkimallakaan.
Eli "olemalla oma itsensä" on joko luonnostaan hyvä myyjänä tai ei koskaan tule olemaan myyjänä hyvä. Kokeilemallahan tuo selviää ja myyntityöhön joko sopii tai ei sovi.
Niin, oletteko tottuneet oikeaan palveluun kun ei suurin osa ole oikeissa palvelukulttuureissa koskaan käynyt eikä mestarimyyjien kanssa asioinut.
- On tutkimus jossa Suomalaiselle parasta on joskus tylyys koska tuntee olonsa kotoisaksi ja tutuksi, ei vaivaudu kun ei ole muuta nähnyt koskaan eikä muusta käsitä .
Sekoitatte välirahat ja faktat, loukkaannutte tosiasioista ja mikä pahinta :
OTATTE HENKILÖKOHTAISESTI asiat jotka ovat asioita, ja sitten aletaan jauhaan myyjä siitä ja tästä, liike on sitä ja tätä kun sanoo suoraan ettei tuosta teidän autosta saakaan kymmenen vuoden jälkeen sitä tai tätä, näinkö se menee , mitä hän tä, sano??
Kun aletaan faktoja selvittään niin vika on aina yleensä peilissä ja taas selitellään.....
Hyvä myyjä on yleensä luonnostaan. Osaa tilanteen mukaan käyttäytyä ilman sen suurempaa keskittymistä. Automyyjänä on iso plussa, että tietää autoista oikeasti paljon ja osaa esitellä kunkin auton vahvuuksia ja sopivuutta kullekin asiakkaalle. Myös yleisrehellisyys on hyvästä. Sitä arvostetaan, jos haluaa saada pitkällä tähtäimellä arvostusta automyyjänä.
Ystävällinen ja uteliaan kysyvä asenne.
Ei tyrkytä vaan on tukena myyntitapahtumassa ja vastaa asiallisesti typeriinkin kysymyksiin. Ei halveksi asiakasta, eikä ole ylimielinen. Rehellisyys kannattaa aina.
Muistaa kannattaa myös vaihdokki joka yleensä on kuin perheenjäsen sen mollaaminen ja haukkuminen kannattaa jättää väliin.
Zen-munkin hermot.
Yksityisissä myyjissä on niitä jotka luulevat olevansa hyviä, mutta totuus usein toinen...
http://www.nettiauto.com/dodge/caliber/6370203
Esim. tämä. Onko veli holhouksenalainen kun ei voi itse myydä. Laillisestihan auton voi ostaa vain rekisteriin merkityltä omistajalta. Tuleehan se veli kaupoille mukaan?
Riitää, että myyjällä on valtakirja osoittaa, että on lupa myydä...
Minulle on aivan yksi lysti. Ostan auton enkä myyjää ja olen valmis sietämään epämiellyttävääkin myyjää sen tunnin, minkä kaupanteko vaatii. Lisäksi tuskin enää käyn toista kertaa samassa liikkeessä, vaikka kiillottaisit kenkäni.
Mahtaa myyjät odottaa innolla tapaamistasi, tuskin malttavat odottaa kun tulet takaisin, niin aikuismaista tekstiä, että.
Tulisitpa sitten minun tontilleni. Mulla on auto myynnissä ja ostajat pahoittavat heti mielensä kun en ala jotain avainnaarmuja heille myllyttämään. Tonnin autosta siis kyse.
"" Asiakkaan tarjoama vaihtoauto on syytä haukkua välittömästi hirveäksi romuksi ""
EI NÄIN, vaihtoautoa tulee kehaista, jopa niin että "tällaisella kyllä on ottajia, ja on haluttu värikin". Mutta ei siitä silti sen enempää tarvi hyvittää, mutta asiakas tulee hyvälle tuulelle, ja on valmiimpi tekemään kaupat.
Siinä oli hyvä vinkki.
Hieman kokeneemmalla myyjän silmällä ja korvalla, intuitiolla, pitää kyetä tunnistamaan milloin asiakas on koukutettu kuten yllä kerrottu nimimerkillä "Asiakas koukutetaan." ja tässä nyt "näin teet kaupat".
Asiakkaasta näkee, milloin hän on mielessään luopunut vanhasta autostaan ja milloin ajatus on jo kääntynyt tämän uuden omistajaksi. Silloin voi jo kääntää puheet sen vaihdossa tuotavan puutteisiin ja ostettavan etuihin. Mutta ensin neutraali kertominen myytävästä ja asiakkaan auton kehuminen.
Sama ilman vaihtoautoa; auton kehuminen (ostopäätöksen tukeminen) aloitetaan vasta kun asiakas on sen jo omakseen mieltänyt. Etukäteen liiallisella kehumisella mennään yleensä prze edellä puuhun ja kauppa jää toteutumatta.
Kuten todettua tuli jo aiemmin: Myyminen on taitolaji, jonka joku osaa synnynnäisesti, toinen ei opi opiskelemalla eikä matkimallakaan.
Luotettava ja rehellinen ..... ai niin, sitten ei voi olla automyyjä ... pahus sentään.
Käyttäydy vain asiallisesti. Ole käytettävissä. Moni auto on jäänyt ostamatta, koska myyjällä on muuta tekemistä kuin palvella asiakkaita.
Jo mainitun "mukautuva" lisäksi; kuunteleva ja sen mukaan mukautuva.
Hyvä myyjä antaa kaupan soljua "asiakkaan ehdoilla"... vaikka totuus on tottakai toinen. Asiakas ostaa mielikuvia, myyjän pitää muistaa vain euronkuvat.
Kyllähän paras myyjä on se joka antaa korkeimman hyvityshinnan omasta kotterosta !
Aika hölmö olet jos olet tosissasi!
Väliraha on tärkeämpi kuin hyvitys vanhasta romusta, mietipä uudestaan.
Vittumainen ja ylimielinen asenne on toiminut tähän asti mainiosti.
Sitä saa mitä tilaa, köyhyyden näkee jo kaukaa ja sen kehen asiakkaaseen kannattaa keskittyä, mistä se kauppa syntyy, turha kuluttaa aikaa tyhjätaskuihin jotka itkevät suoli23 palstalla
Hyvällä myyjällä on kaksi korvaa ja yksi suu, niitä pitää käyttää samassa suhteessa..
Minä kuopion toyotalla kerran törmäsi hyvään myyjään, nuori kaveri mutta osasi toimia juuri oikein eli kun huomasi että katselin hallissa autoja tuli hän tervehtimään ja ja kun kun sanoin että ihan katselen vaan se sopi hänelle eikä jäänyt tyrkyttämään vaan kertoi olevansa käytettävissä ja mistä hänet löytää jos sopivaa sattuu silmään. On muuallakin vastaavasti toimittu mutta hän jotenkin osasi sen vielä astetta paremmin niin että jäi mieleeln paikkana jossa voisi autokauppoja tehdä. Minulle ainakin asiakkaana toimii tuo, että tullaan esittäytymään mutta saa rauhassa itse katsella ja kuitenki esittäytyminen on tehty niin fiksusti että jos siellä tosiaan jotain kiinnostavaa löytyy on sitten matala kynnys lähteä kyselemään lisätietoja, koeajoa ym.
Sitten yksi seikka muuten mitä olen naistuttavilta kuullut eli he usein on siitä näreissään että jos he ovat jonkun miehen kanssa autokaupassa aina myyjät menee ensin sen miehen puheille ja myös siitä että kun selviää että se onkin nainen se ostaja niin sitten aletaan automaattisesti tarjoamaan pikkuautoja ihan nykypäivänäkin. Noihin ei kannata siis sortua kun kyllähän nykyyän naiset taitaa melkein yhtä paljon ajaa ja yhtä usein olla ostajina kuin miehetkin ja niitä tuntuu se ärsyttävän korostetusti jos kokevat jäävänsä huomiotta.
Hyvä näkemys, oli asiansa osaavan tuntuinen myyjä.
Tähän kommenttiisi lisäisin:
"Sitten yksi seikka muuten mitä olen naistuttavilta kuullut eli he usein on siitä näreissään että jos he ovat jonkun miehen kanssa autokaupassa aina myyjät menee ensin sen miehen puheille ja myös siitä että kun selviää että se onkin nainen se ostaja niin sitten aletaan automaattisesti tarjoamaan pikkuautoja ihan nykypäivänäkin."
Itse toimin hyvin useinkin tasan päinvastoin.
Jos kaupoilla on mies+nainen yhdistelmä, esittäydyn naiselle ja aloitan hänen kanssaan keskustelun ja "haarukoinnin" millaista ollaan hakemassa.
Miksi?
No tuli se auto sille naiselle itselleen tai miehelle tai yhteiseksi koko perheen käyttöön, niin nainenhan sen kuitenkin loppupeleissä päättää, mikä auto ostetaan.
Näin se vaan menee, enemmän kuin useinmiten.
Sitäpaitsi naisten kanssa on usein huomattavasti mukavampaa tehdä kauppaa. He eivät yleensä edes esitä kaikkitietävää, kuten miehillä on tapana. Mies "tietää" usein ostonkohteesta enemmän kuin myyjä osaa edes kuvitella; on "varmaa tietoa" tyyppivioista ja nehän tässä yksilössä tietenkin on jos ei heti, niin kohta rikki. On "varmaa tietoa" autoliikkeen myyntikatteista ja takuusta. Hinnassa on jotain "ilmaa" ja se on ainakin -30%, takuu on tottakai ja myyjäkin kuzettaa aina.
Eli vttuillaan ja viisastellaan niin paljon, ettei edes tee mieli myydä koko autoa tällaiselle paviaanille.
Nainen ostajana on parhaimmillaan edes jotain myyjänkin puheita uskova. Mikään ei vtuta enempää kuin se, että minua myyjänä pidetään lähtökohtaisesti jo valehtelijana. Tähän naiset harvemmin sortuvat ja heille myyminen on keskimääräistä mukavampaa. Jälkipyykeissäkin, siis jos jotain virhettä autossa kuitenkin jälkikäteen ilmenee, asiallisesti ostotilanteen hoitaneelle naiselle (toki asialliselle miehellekin) tuotteen korjaamiseen osallistuminen on automaatio. Edellä kuvatunlaiselle paviaanille ei tee mieli korvata mitään, jos ei ihan ihan ihan ihan pakko ole. Ja se "pakko" haetaan kuluttajaneuvonnan ja vaikka oikeusistuimen kautta pitkällä kaavalla. Paviaani saa paviaanin kohtelun "jälkipyykeissäkin".
Ja naistahan pitää toki jo lähtökohtaisestikin arvostaa hyvien käytöstapojen mukaisesti.
Asiallinen, rehellinen. Kuuntelee asiakasta, ei mollaa muita merkkejä tai liikkeitä.
Oma itsensä on paras. Jos yrittää muuta niin se kyllä näkyy ja tulee huomatuksi ja silloin ei ole enää hyvä juttu.
Ja jos pariskunta tulee autoliikkeeseen ja kertovat, että naiselle ovat autoa ostamassa. SIlloin puhutaan sille naiselle ja kysytään. Tai jos miehelle niin sille miehelle puhutaan.
On kokemusta, kun olemme pariskuntana menneet autoliikkeeseen ja kerrottu, että perheen naiselle autoa. Myyjä puhuu miehelleni. Ja ei ota kuuleviin korviinsa, vaikka mieheni sanoo, että puheet vaimolle, kunhälle se auto on tulossa. Tässä kohtaa onkin sitten tullut kiitos ja näkemiin. Ja toiseen autoliikkeeseen.
Ja siitä asiakkaan kuuntelemisesta. Jos asiaks ilmoittaa hakevansa 4 ovista sedania ja budjetti 25000€ niin on aivan turha alkaa tyrkyttää ja tarjota iso maasturia jossa hintalappuna sellaiset 60-70000€.
Ja älä unohda asiakasta, Tai jätä odottamaan pitkiksi ajoiksi.
Jos lupaat olla yhteyksissä tee se.
Sille lienee syynä, että meistä on tullut merkkiuskollisia ja olemme valikoituneet yhden liikkeen asiakkaiksi ja onneksemme meillä on ollut sama automyyjä kutakuin 15v ajan. Perheessä, kun on kaksi autoa ja tietty vaihtoväli niin sitä on tullut aika tutuksi. Molemmin puolin on selvää, että tuntemistaso on sitä tasoa, että tietää missä mennään ja mitä ei tarvitse tarjota,