On se niin vaikeaa pitää lupauksia... Mieheni tekee pikku "virheitä" nykyään jatkuvasti. Ja vaikka huomaa, että en tykkää, niin ei tee toisinkaan. Kaikki pienetkin lupaukset menee rikkomaan. Onneksin pystyn kuitenkin siinä luottamaan ettei käy vieraissa. Mutta kai nyt muutkin lupaukset on yhtä tärkeitä. Minulle ainakin, koska itse pidän kaikki lupaukseni ja muut sovitut asiat. Semmoset pikkujutut kuten tulen kotiin niin pian kuin pääsen.... jaa taidankin mennä vielä sinne, suututko? Ja mitä sitten vaikka suutunkin, menee se silti. Mun mielestä nyt on ollut vähän nihkeää meillä, mutta miehen mielestä ei mitään hätää. Niin ei kai sillä. Mutta mua vituttaa se, että se tekee noita asioitaan, vaikka tietää et mulle tulee paha mieli. Niimpä sitten musta tuntuukin ettei se välitä musta yhtään. Olen siitäkin maininnut, ja vastaus on aina että välittää ja rakastaa niin paljon etten tiedäkään. No en kai vittu tiedä kun teot on aina toista mitä sanat. Olen tuostakin maininnut, ja sitten tulee vastaus että otan asiat liian vakavasti. No kai ne pitää vähän ottaakin kun ollaan kihloissa ja on kuitenkin toinenkin ihminen tässä, eikä se ole yksin. Mä ainakin ymmärrän yhdessäolon niin että pitää ottaa toinenkin huomioon erinäisissä asioissa. Sitä mä odotan myös toiselta. Pitääkö mun muutua tunteettomaksi paskaksi, joka ei välitä toisen jutuista mitään ja tekee vaan omiaan.? Olla niinkuin yksin suhteessa.? Yksin kaksin.
rasittaa
susu
6892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tiedän hyvin mistä puhut. on niin vaikea ymmärtää että toinen laittaa muut asiat etusijalle, kun itse on valmis antamaan kaiken ja pyrkii siihen, että suhde onnistuisi. vaikeaa sitä on käsittää juuri silloin, kun sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään. kumpia sitten uskoo...?? kyllähän järjellä ajateltuna ne on ne teot mitkä merkitsee. mutta miksi mies sitten "jauhaa paskaa"? itse tiedän, että mieheni minusta välittää jne, mutta se ei taida oikeesti ymmärtää mistä on kysymys. ehkä kyse on miesten ja naisten välisestä pitkästä sillasta.. olemme niin erilaisia.
sun miehesi (niin kuin munkin) ei taida ymmärtää, että suhteen eteen on tehtävä töitä. eihän kastelematon kukkakaan kuki. mutta tao se sitten miehes päähän... huh. et ole yksin! välillä turhauttaa ihan täysillä eikä tahtois olla se nalkuttava akka, mutta siihenhän se monesti menee. haluis vaan että se ymmärtäis miten kovasti osaa pahoittaa toisen mielen.
Aivan. Mä en enää edes viitsi "nalkuttaa", koska ne on ne samat asiat, enkä jaksa toistaa. Jos ei mene päähän niin minkäs minä sille voin. Tuntuis vaan tyhmältä annattaa samat jutut, jotka jo pari päivää sitten sanoin...Hermot vaan kohta menee. Toisaalta. äsken kun odottelin sitä kotiin ja tulikin viesti et menen peliin, suututko?, niin en edes jaksanut vastata. Sitten se soitti että miksin mä vastaa ja sanoin että mitä turhia, meetsä kuitenkin vaik suuttuisinkin. Sit alko taas tulemaan "enkö mä saisi peliin mennä".... Kyllä rasittaa
itse antais paljon enemmän kuin toinen. ei oo reilua. vituttaa monesti ihan älyttömästi. pitäis varmaan sanoa miehelle, että on niitä muita miehiä jotka osaa arvostaa.. kun mehän kuitenkin ollaan arvostuksen arvoisia!! ei pidä sietää tollasta, siihen tulokseen oon tullu. täytyy vissiin sitten ite häippästä omille menoille jos ei miestä kuulu. tehdä kaikki tyynen rauhallisesti ja coolisti. niin ettö se ei tajua mistö on kyse, kunnes ymmärtää että töitä on tehtävä suhteen eteen.. jos edes ymmärtää. herätys kuin kylmään veteen heitettynä. jos edes se ei herätä miestä tajuamaan realiteetteja, se in sen miehen menoa.. vaikka ei se helppoa olekaan. mitta täynnä.
Muuten osaa olla ja onkin niin hyvä ja ihana, etten varmaan parempaa löytäiskään, mutta sitten tuollainen vika pitää olla. Mä luulen että olen nyt itsestään selvyys hänelle, kun mentiin kihloihin. Tosin siitäkin on jo kolme kuukautta, että ei sekään välttämättä merkkaa. Mutta aionpas testata! Teen itse samat jutut niin katsotaan miten menee. Taidan nyt olla vähän ilkeä, mutta ei se mitään
minulla ja kihlatullani on juuri samoja ongelmia..olen myös niistä sanonut,joka ei ole auttanut yhtään...muutaman päivän ajan se on kiltisti tekemättä tolleen, mutta sitten se taas alkaa..olen myös miettinyt samaa..että auttaisiko jos tekisin samallalailla..voi olla että auttaa..jos mies siitä sitte alkaa huutamaan..niin sanoo vaan tyynesti, että ninhän sinäkin aina teet koita tottua..luulis että sillon oikeesti ymmärtää miltä tuollainen tuntuu kun on se tarpeeksi monta kertaa miehelle tehnyt!
..huomata että maailma on pullollaan samassa tilanteessa eläviä naisihmisiä :) Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen muuttunut näkymättömäksi miehelleni. Yhtä hyvin voisin asua yksin omassa asunnossa, koska miehestäni on tullut minulle lähinnä kämppäkaveri. Rakastan häntä paljon, mutta tosiasia on, että hän ei huomioi minua. En enää millään jaksa kerjätä huomiota. Omat huomionosoitukseni hänelle tuntuvat nekin siltä kuin heittäisi helmiä sialle. Huomaisikohan hän, jos palkkaisin kotiimme kodinhoitajan ja huoran ja muuttaisin itse pois :) Mutta jospa huomenna mieli kirkastuisi, eikä enää vituttaisikaan niin kovasti kuin tänään ;)