Olemme tunteneet "parhaan" ystäväni kanssa pienestä pitäen. Meillä on aina hauskaa yhdessä ja ajatusmaailmamme ovat saman kaltaiset. Tuemme toisiamme ja olen parhaani mukaan yrittänyt olla mahdollisimman hyvä ystävä ja laittanut hänet etusijalle kaikessa.
Toisinaan ystäväni heittäytyy kuitenkin vihamieliseksi ja etäiseksi ilman mitään syytä. (Tai ainakaan sitä syytä ei koskaan kerrota minulle, vaikka kysyisinkin.) Hän "hylkää" minut kuukaudeksi tai pariksi, ei vastaa yhteydenottoihin ollenkaan ja aistin että hänellä on jotain hampaankolossa. Jonkin aikaa sitten sain myös kuulla eräältä ihmiseltä, ettei ystäväni kuulemma halua olla kanssani väleissä. (Oli ilmeisesti sanonut sen silloin kun oli menossa taas sellainen välttely-kausi.)
Joudun jatkuvasti pelätä koska hän seuraavaksi "pimahtaa". Stressaan tätä asiaa jatkuvasti ja nytkin on paha olla, kun huomaan että sellainen ilkeämielinen kausi on taas hänen osaltaan avattu. Mitä minun pitäisi tehdä? En halua katkaista välejämme, koska meillä on pitkä yhteinen historia ja hän on niitä ainoita ihmisiä kenen kanssa viihdyn, mutta toisaalta en kestä tätä stressiä ja pahaa mieltä enää.
Toisinaan ystäväni heittäytyy kuitenkin vihamieliseksi ja etäiseksi ilman mitään syytä. (Tai ainakaan sitä syytä ei koskaan kerrota minulle, vaikka kysyisinkin.) Hän "hylkää" minut kuukaudeksi tai pariksi, ei vastaa yhteydenottoihin ollenkaan ja aistin että hänellä on jotain hampaankolossa. Jonkin aikaa sitten sain myös kuulla eräältä ihmiseltä, ettei ystäväni kuulemma halua olla kanssani väleissä. (Oli ilmeisesti sanonut sen silloin kun oli menossa taas sellainen välttely-kausi.)
Joudun jatkuvasti pelätä koska hän seuraavaksi "pimahtaa". Stressaan tätä asiaa jatkuvasti ja nytkin on paha olla, kun huomaan että sellainen ilkeämielinen kausi on taas hänen osaltaan avattu. Mitä minun pitäisi tehdä? En halua katkaista välejämme, koska meillä on pitkä yhteinen historia ja hän on niitä ainoita ihmisiä kenen kanssa viihdyn, mutta toisaalta en kestä tätä stressiä ja pahaa mieltä enää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli joskus samanlainen "ystävä", helpommalla selvisin kun laitoin välit kokonaan poikki. Myöhemmin siitä paljastui muitakin ikäviä asioita.
Mulla oli kans. Mä pidin tosi outona tuona"välttelykautena"kun kysyin tekstivierstitse häneltä, et hei kuule oletko suuttunut jostakin. Hän ei ollut saavinaan sitä viestiä, sit taas tuli seuraavana päivänä ihan normiviestiä. Noh, sittemmin mulle on kerrottu et se ihminen ei pysty avautuun mistään asiasta, möksähtelee vähän kaikille,mutta kun näkee naamatusten on niin ylitsepursuavan ystävällinen että.Ilmeisesti jotain persoonallisuushäiriötä, ei muuten mee mun jakeluun.Kyllä 29veen pitää jo osata puhua asioista kuin asioista ,ei elämää voi näytellä naamari päällä läpi elämän.(tai ehkä hänen mielestä voi)
taidan lukeutua sitten persollisuushäiriöisiin mutta on minullakin muitakin tunteita. vaikka niitä aina päästäkkään seurassasi koska ajattelet vain itseäsi "minäminäminä"- puheessasi ja tekemisissäsi.olet täydellinen "thirty and free now", omaat varmasti paljon ystäviä kun et itsestäsi jälleen kerro mitään.........