Oletteko nähneet markkina-arvoja hyvin kuvaavan vanhan suomalaisen elokuvan nimeltä "Juha"? Filmi on tehty joskus 50-luvulla. Juoni on seuraava: Eletään 1800-luvun Suomessa. Nuori ja kaunis, mutta köyhä orpotyttö Marja on joutunut vastoin tahtoaan naimisiin itseään lähes kolmekymmentä vuotta vanhemman talonpojan Juhan kanssa. Juha rakastaa ja palvoo Marjaa yli kaiken, mutta Marja ei kovin paljoa välitä miehestä, joka olisi kyllin vanha hänen isäkseen. Pian seudulle saapuu nuori ja komea kulkukauppias Shemeikka. Marja rakastuu tulisesti Shemeikkaan, jättää Juhan ja karkaa kulkukauppiaan matkaan. Myöhemmin he saavat lapsen. Vähitellen Marjalle paljastuu, että Shemeikka onkin naistenmies ja pettää häntä muiden naisten kanssa. Loukkaantunut Marja päättää palata takaisin vanhan ja uskollisen Juhan luokse ja valehtelee hänelle, että Shemeikka vei hänet mukaansa väkivalloin ja raiskasi hänet. Näin Marja yrittää selittää, miksi hänellä on lapsi Shemeikan kanssa. Juha uskoo Marjaa ja yhdessä he lähtevät hakemaan lasta Shemeikan talosta. Siellä Juha tempaa Shemeikkaa turpiin, mutta hakattu Shemeikka paljastaa, että Marja lähti hänen mukaansa omasta vapaasta tahdostaan ja oli rakastunut häneen. Lopulta Marjakin tunnustaa tehneensä niin. Petetty ja huijattu Juha hukuttautuu elokuvan lopussa koskeen.
Hyvä kuvaus markkina-arvoista. Ne ymmärrettiin jo 50-luvulla.
Hyvä kuvaus markkina-arvoista. Ne ymmärrettiin jo 50-luvulla.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ja kun asiaa hieman tarkemmin ajattelee, sehän oli ihan oikein sille munansa perässä juoksevalle aisurille. Mies joka antaa munansa hallita järkeään, joutaakin hypätä kuohuvaan koskeen.
Tarinan opetus on, että nainen on valehteleva kyykäärme joka pettää.
Ymmärtää toisaalta nuorta vaimoakin. Jos on pakottamalla pakotettu naimisiin vanhan ukkelin kanssa, niin ymmärrettävästi veri vetää vieraisiin...
No todellakin. Aivan oikein nainen teki.
Olis mies hurmannut naisen eikä pakottanut, niin ei olisi tarvinnut petetyksi joutua.
Semmoisia ne naiset on, petollisia. Tuossa yläpalkissakinhan on tuo ketju jossa joku ikääntynyt horo kehuu kuinka pettää miestään ja on liitossa vain lasten takia:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12151719
Luuulen että todellisuudessa akka on tuossa liitossa ihan itsensä takia kun se kunnon mies tuo taloon rahaa eikä se salasuhdeukko varmaan edes huolisi elätiksi niin kuin nykyinen ukko.
Luuulen että todellisuudessa akka on tuossa liitossa ihan itsensä takia kun se kunnon mies tuo taloon rahaa eikä se salasuhdeukko varmaan edes huolisi elätiksi niin kuin nykyinen ukko.
Miten niin muka kunnon mies? Se "kunnon" mieshän petti ensin ja nainen alkoi pettämään kostoksi, mutta sitten tilanne lipesi käsistä. Ihan oikein sille, että vaimo pettää. Saa ukko maistaa vaan omaa lääkettään. Kyllä minäkin pettäisin pettäjää.
"Ne ymmärrettiin jo 50-luvulla."
Kuten myös vuonna 1911...
Olisiko Marja sitten ollut hyvä nainen, jos olisi alistunut osaansa vanhan miehen vaimona, vaikka ei rakastanut miestä? Olisi siis tyytynyt osaansa, ja elellyt turvallista elämää vanhan aviomiehensä rahoilla?
Luulisi, että ainakin IkisinkkuM:stä sellainenkin vaihtoehto kismittäisi.
Marja haki molemminpuolista rakkautta, mutta ei saanutkaan vastarakkautta Uhtuan Shemeikalta. Joutui siis pettymään.
Ottakaapa huomioon myös sellainen seikka, että filmissä kuvattuun aikaan nainen ei voinut omistaa itse mitään. Nainen oli oman isänsä omaisuutta siihen saakka, kunnes meni naimisiin. Silloin naisesta tuli aviomiehensä omaisuutta. Marjan ja lapsen tilanne oli epätoivoinen.
Minun mielestäni elokuvan opetus on se, että ei pitäisi järjestää avioliittoja, ainakaan kovin epäsuhtaisten parien kesken. Jos ei ole mitään tunnetta toista kohtaan, on vain ajan kysymys milloin ihastuu/rakastuu ja pettää puolisoaan. Syyllinen tragediaan on oikeastaan Marjan oma isä: mitäs antoi oman tyttärensä pappaikäisen vaimoksi. (Lapsi muuten toimii elokuvassa myös vertauskuvana avioliiton epäonnistumiselle: vanhan miehen kanssa ei lasta tullut.)
Ja toisaalta, jos haluaisin palstan naisvihaajien tapaan katsella elokuvasta opetuksia, olisi se miesvihaajan näkökulmasta se, että miehet eivät osaa rakastaa, vaan haluavat omistaa. Ja rakkauttaan vannova mies on pelkkä valehteleva siittiösäkki.
"Olisiko Marja sitten ollut hyvä nainen, jos olisi alistunut osaansa vanhan miehen vaimona, vaikka ei rakastanut miestä? Olisi siis tyytynyt osaansa, ja elellyt turvallista elämää vanhan aviomiehensä rahoilla?
Luulisi, että ainakin IkisinkkuM:stä sellainenkin vaihtoehto kismittäisi."
No en minä näkisi siinä mitään ongelmaa jos olisi hyvä vaimo eikä pettäisi, molemminpuolinen win-win tilanne jossa toinen saa hyvän vaimon ja toinen hyvän elintason on ihan ok varmaan. Petoshan se on joa satuttaa, oli petetty sitten mies tai nainen.
"Luuulen että todellisuudessa akka on tuossa liitossa ihan itsensä takia kun se kunnon mies tuo taloon rahaa eikä se salasuhdeukko varmaan edes huolisi elätiksi niin kuin nykyinen ukko."
Teema joka toistuu usein kirjoituksissasi, on se, että naiset pyrkivät hyötymään taloudellisesti miehestä. Et toki ole ainoa, joka asiaa tällä palstalla vatvoo.
Jos se leffan nainen oli juonen mukaan naitettu sille Juhalle vasten tahtoaan, niin olihan äijässäkin syytä kun oli väkisin ottanut vaimon joka ei olisi halunnut häntä vaan mielummin jonkun toisen.
ehkä se toistuu siksi kun se (valitettavasti) niin usein on totta. suomalainen nainen on kovin kärkäs odottamaan pyyteettömiä rakkaudentekoja mieheltä mutta harvoin on vastineeksi valmis samaan. Näkeehän sen tällä palstallakin kuinka kaikki miesten toivomukset ulkonäköön, pullan leipomiseen yms. tylysti heti tyrmätään mahdottomina ja nykynaisen arvolle sopimatomina.
Kun en ole katsonut leffaa niin en tuohon oikein voi ottaa kantaa, luulisi että olisi kieltäytynyt jos oli niin vastentahtoista se vaimoksi meno. ainakin tuo ylemmäksi linkittämäni yläpalkkiketju oli sellainen että nainen selvästi itsekkäästi hakee vain hyödyt ja pettää tietoisesti miestään sekä sen itsekin myöntää.
Joo, mutta jos leffa kertoi 1800-luvusta niin silloin naisen asema oli paljon heikompi eikä nainen usein saanut valita miestään vaan naitettiin sille kenet vanhemmat valitsi ja jos oli köyhä, niin ei paljoa sanavaltaa asioissa ollut. Ei voi mitenkään verrata nykyaikaan.
Niin no ei ehkä täysin ja itsekin olen sitä mieltä että kyllä naiset on olleet ennen paljon parempia kuin nykyään :)
Aatelisia kai naitettiin yleisemmin ilman naitettavan omaa tahtoa kuin keskiluokkaisia? Keskiluokkaiset naisetkaan eivät olleet oikeustoimikelpoisia, mutta eikös heillä ollut useinkin jokin elannonhankkimiskeino, joten pakko ei ollut sitä kaikkein kamalinta naimavalintaa ottaa. Köyhät olivat tietenkin kaikkein pahimmassa asemassa.
Avioliitto oli taloudellinen sopimus kaikiss yhteiskuntaluokissa, ylimmissä luokissa usein myös poliittinen. Vastentahtoisia liittoja ei välttämättä ollut niin paljon kuin myöhempi romanttinen kirjallisuus on antanut ymmärtää, sillä ihmiset olivat realisteja ja ottivat tosiasiat tosiasioina.
Ihanko totta kukaan ei tiedä kyseessä olevan yhden suomalaisen kirjallisuuden peruspilareista, Juhani Ahon teos Juha vuodelta 1911?
Teoksesta on tehty lukuisia elokuvia, näyttämösovituksia ja ooppera.
Kyllä sen varmasti ainakin osa tietää. Mutta ketjussa on käsittääkseni nyt kyse kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta tai yhdestä niistä eikä kirjasta tai kirjailijasta.
Ajattelin vain, kun teemaa käsitellään jotenkin 50-lukulaisena, vaikka teos on vanhempi, ja sekin pohjautuu osin ikivanhaan kansantarinaan.
Kyllä tiedettiin.
Eikö yllättävämpää olisi, jos nämä aloituksia iltalehtien ja muiden hömppämedioiden jutuista suoltavat wt-miehet tuntisivat kirjallisuuden klassikoita?
Ei 50-lukulaisena sinänsä, vaan miten kirjaa 50-luvulla tulkittiin. Aki Kaurismäkihän teki kirjasta vielä oman 90-luvun version.
Aika yllättävää on jo se, että joku on nähnyt 50-luvun elokuvan. On varmaankin joutunut seuraamaan dementiakodissa lattioita luututessaan :D
50-luvulla tehtiin paljon hyviä elokuvia ja monista niistä on tullut klassikkoja ja menevät ohi monen nykyelokuvan.
Tissejä ja panemista niissä ei kuitenkaan paljon näe ja tussupöheiköt rehottavat sheivaamatta, jos niitä pääsee näkemään.
50-luvun elokuvissa erotiikka oli vihjailevaa eikä suoraviivaista kuten nykyään. Sen ajan elokuvissa mies ja nainen katsoivat kiihkeästi toisiinsa ja sitten nainen juoksi heinälatoon ja mies juoksi perässä ja sulki ladon oven ja jätettiin katsojan mielikuvituksen varaan, mitä siellä tapahtui sen jälkeen.
Tietysti pelasivat canastaa, mitä sinä arvelit?
Ilman muuta minunkin mielestäni vanhat klassikot ovat tasokkaita, ylätykseni koski vain sitä, miten tasoton palsta-aines ylipäätään tietää niistä mitään.
Tarinassa on hieman yhtäläisyyksiä erääseen tunnettuun kansallistarinaan, jossa vanha tietäjä iänikuinen rakastuu nuoreen impeen ja tahtoo naimisiin tämän kanssa. Nuori impi on sitten se, joka hukuttautuu välttääkseen avioliiton.
Näköjään on ollut teema kautta aikojen, että miehen kuuluu saada nuori ja kaunis neitsyt, vaikka itse olisikin jo elämänehtoon puolella iänsä puolesta. Naiset ovat miesten omaisuutta ja heillä itsellään ei ole sananvaltaa tai toteuttaa elämää mieltymyksiensä mukaan. Se on heti moraalisesti väärin. :-)