Minua on aina rieponut meidän ihmisten pahansuopaisuus ja suorastaan vihamielisyys toisiamme kohtaan. Työmarkkinoilla se näkyy ihmisten pelokkuutena menettää oma työpaikkansa. Jos nyt tulisikin joku vaikka työharjoittelija niin pelätään että hän tuo mukanaan vaihtuvuutta muidenkin töihin. Melkein jokainen pelkää että juuri häneen kohdistuisi jotain negatiivista. Ihmisten pahuus ja se oma itte korostuu varsinkin miesvaltaisilla työpaikoilla. Miesvaltaiset alat eivät ole pehmoja varten vaan lähinnä koviksia varten. Ihmis elämän raadollisuus pelkistyy työpaikoilla. On paljon niinsanottuja pehmomiehiä jotka osaisivat ja haluaisivatkin mennä töihin mutta arkirealismi on monelle liikaa. Ollaan vaan ennen työttömänä kuin olla joidenkin vittuiltavana. Varsinkin jos joutuu jatkuvan pahansuopaisuuden kohteeksi. Työelämän arkitodellisuus on realisminen asia. Monelle on tärkeämpää säilyttää oma henkinen mielenterveytensä kuin riskeerata se töissä.
tällaistakin
ei ole pakko uskoa.
0152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.