Mutta vaaditaan paljon olla hyvä kasvattaja
Minun äiti lähettää minulle vain sellaisia tavaroita, joita ei itse raski heittää menemään. Joululahjoina on bingosta voitettuja tavaroita. Kerran hän tuli appivanhempien mökille ja osti "työmiehille" leipää... sanoin kyllä että olin itsekin puita pilkkonut, mutta minä en saanut kuin laastin saumojen kulma värkin jonka heitin itkien tuleen, koska äiti luuli" että se oli ompeluvehe (eurolla jostain). Kaikista eniten äiti tykkää käydä ostoksilla minun kanssa kun minulla ei ole varaa ostaa mitään ja nauraa, sille. Äiti rakastaa ottaa kuvia minusta missä näytän lihavalta tai muuten vaan tyhmältä, useasti hän tykkää ottaa ne esille ja vakavasti haukkuu minua kun pilasin hyvän kuvan.
Joskus minusta tuntuu että äiti on keskenkasvuinen kun hän ei tiedä etten ole mustasukkainen veljen lapsille, vaan tokaisee että voi kun lapsesi oli mustis veljesi lapselle kun se sai kalan. Jos lapseni on hyvin koulussa menestynyt niin hän ei ole missään nimessä tullut minuun, koska olin surkea. Kun löysin ihanan miehen niin hän kyllä kahden vuoden jälkeen tunnusti että hän oli täydellinen, KUN JAKSAA MINUAKIN. En saanut lapsuutta, äiti joi sen
Äiti piti hyvät välit minuun niin kauan kun sotaveteraani ukkini kuoli, sen jälkeen olen ollut ilmaa hän kävi veljen kanssa keräämässä sieltä tavaraa ja oli oikein iloinen kun oli kaiken maailman vanhaa tavaraa mitkä oli arvokkaita. Nyt näyttää mielistelevän puolisoani ja hänen sukuaan, mutta heiltä hän ei saa latin latia pidän siitä huolen. En saanut kuin kortin valmistujaislahjaksi ja kun sain lapsen hän usutti hommaamaan kierukan ettei vaan tule toista ja valitti ettei hän ole valmis mummoksi.. KIITTI! Minun oma isä kuoli kun tappoi itsensä ja isäpuoli oli ainoa isähahmo, ukin lisäksi, äiti erosi hänestä niin ettei varmana ollu mahdollisuutta sanoa edes hyvästejä, piti vielä salata hänen suhde isäpuolelta, se oli kamalan raskasta, varsinkin kun uusi isäpuoli inhosi minua eikä ole ikinä toivottanut tervetulleeksi, pikemminkin tervemenneeksi!
Äiti siis oli narsisti ja veljeä on kohdeltu hellästi eikä ymmärrä minun kaunaa äidilleni. Isoveli on kauhea huutamaan ja saan hänestä stressioireita... Sain lopulta tarpeeksi ja katkaisin välit kumpaankin. Mitä minä äidiltäni enää odotan hän kasvatti minut huonoksi ja aikoo viedä itsetunnon vielä vanhempanakin. Voin olla tyhmä mutten niin tyhmä että jatkan niin että annan hänen sanoa minulle kuka minä olen kun hän ei edes tunne minua
Äiti vastaappas näihin
Mikä on minun lempi väri?
Mikä on minun lempiruoka?
Mitä tykkään kalastaa?
Mikä on minun lempikala ruokana?
Kuka on minulle tärkein ihminen?
Mikä on minulle tärkeintä maailmassa?
Mitä pelkään eniten?
Sinä et osaa vastata näihin vaikka luulet että tunnet minut koska et oo koskaan ollu paikalla.
Minun äiti lähettää minulle vain sellaisia tavaroita, joita ei itse raski heittää menemään. Joululahjoina on bingosta voitettuja tavaroita. Kerran hän tuli appivanhempien mökille ja osti "työmiehille" leipää... sanoin kyllä että olin itsekin puita pilkkonut, mutta minä en saanut kuin laastin saumojen kulma värkin jonka heitin itkien tuleen, koska äiti luuli" että se oli ompeluvehe (eurolla jostain). Kaikista eniten äiti tykkää käydä ostoksilla minun kanssa kun minulla ei ole varaa ostaa mitään ja nauraa, sille. Äiti rakastaa ottaa kuvia minusta missä näytän lihavalta tai muuten vaan tyhmältä, useasti hän tykkää ottaa ne esille ja vakavasti haukkuu minua kun pilasin hyvän kuvan.
Joskus minusta tuntuu että äiti on keskenkasvuinen kun hän ei tiedä etten ole mustasukkainen veljen lapsille, vaan tokaisee että voi kun lapsesi oli mustis veljesi lapselle kun se sai kalan. Jos lapseni on hyvin koulussa menestynyt niin hän ei ole missään nimessä tullut minuun, koska olin surkea. Kun löysin ihanan miehen niin hän kyllä kahden vuoden jälkeen tunnusti että hän oli täydellinen, KUN JAKSAA MINUAKIN. En saanut lapsuutta, äiti joi sen
Äiti piti hyvät välit minuun niin kauan kun sotaveteraani ukkini kuoli, sen jälkeen olen ollut ilmaa hän kävi veljen kanssa keräämässä sieltä tavaraa ja oli oikein iloinen kun oli kaiken maailman vanhaa tavaraa mitkä oli arvokkaita. Nyt näyttää mielistelevän puolisoani ja hänen sukuaan, mutta heiltä hän ei saa latin latia pidän siitä huolen. En saanut kuin kortin valmistujaislahjaksi ja kun sain lapsen hän usutti hommaamaan kierukan ettei vaan tule toista ja valitti ettei hän ole valmis mummoksi.. KIITTI! Minun oma isä kuoli kun tappoi itsensä ja isäpuoli oli ainoa isähahmo, ukin lisäksi, äiti erosi hänestä niin ettei varmana ollu mahdollisuutta sanoa edes hyvästejä, piti vielä salata hänen suhde isäpuolelta, se oli kamalan raskasta, varsinkin kun uusi isäpuoli inhosi minua eikä ole ikinä toivottanut tervetulleeksi, pikemminkin tervemenneeksi!
Äiti siis oli narsisti ja veljeä on kohdeltu hellästi eikä ymmärrä minun kaunaa äidilleni. Isoveli on kauhea huutamaan ja saan hänestä stressioireita... Sain lopulta tarpeeksi ja katkaisin välit kumpaankin. Mitä minä äidiltäni enää odotan hän kasvatti minut huonoksi ja aikoo viedä itsetunnon vielä vanhempanakin. Voin olla tyhmä mutten niin tyhmä että jatkan niin että annan hänen sanoa minulle kuka minä olen kun hän ei edes tunne minua
Äiti vastaappas näihin
Mikä on minun lempi väri?
Mikä on minun lempiruoka?
Mitä tykkään kalastaa?
Mikä on minun lempikala ruokana?
Kuka on minulle tärkein ihminen?
Mikä on minulle tärkeintä maailmassa?
Mitä pelkään eniten?
Sinä et osaa vastata näihin vaikka luulet että tunnet minut koska et oo koskaan ollu paikalla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miten ikävää että äitisi on noin ala-arvoinen ameeba! Tuo ymmärrettävästi on sattunut sielun syvinpään osaan.
Kuitenkin sinä olet nyt oman itsesi valtias, äitisi on historiaa. Hyvä että otit kuulo- ja näkoetäisyyttä ilkeään ja pahaa tarkoittavaan perheeseesi.
Elä nyt täysin rinnoin omaa elämääsi, nauti lapsestasi ja miehestäsi: he ovat kaikkein tärkeimmät. Aina kun äitisi pulpahtaa mieleesi, sano itsellesi että hän saa olla aivan omissa oloissaan. Sinä olet saanut jo aivan tarpeeksesi hänestä. Ja pakota heti ajatuksesi kauniiseen ja hyvään.
Sinulla on loppujenlopuksi niin paljon hyvää, oma -sinun itsesi valitsema- perhe, oma koti, terveys ja nuoruus.
Olen purkanut tuntojani kirjeitse lähettämättä niitä kuitenkaan ja kirjoitin tänne kun minua loukkasi ja uskon että minun pitää käydä tämä jotenkin läpi... Tämä prosessi loppuu jossakin vaiheessa enkä ole enää katkera. Löysin miehen jonka kanssa olen jotakin ja olen onnellinen lukuunottamatta sitä että minulla ei ole äitiä... Minä elän valintojeni kanssa ja toivon että minusta löytyy vielä kerran se ihminen joka olen ilman katkeruutta.
Kiitos vastanneille kannustavista sanoista tarvitsen niitä :-) haluan tietää että en ole hullu ja että en ole väärässä. Niille jotka painivat samanlaisten asioiden kanssa, en toivo että kukaan katkaisee välejä kuin hyvin pitkän harkinnan jälkeen. OIkeasti! Minulle tulee huono olo äitini läsnäollessa ja tein ratkaisun monen vuoden harkinnan jälkeen
Kun vanhempi tulee "vanhaksi". Hän alkaa antamaan lehtitilausten ilmaislahjoja lahjaksi sukulaisilleen. Ja toivoo varmasti, että saaja ei huomaa "valittujen palojen" logoa saamassaan lahjassa. Hän itse kehuu "lahjan" olevan tosi kallis ja hieno. Todistaakseen sen "hienoutta/arvoa".
Minun vanhempi on vaan yksinkertaisesti niin sairaan saita. Hän juuri syyllistyy tähän "lahjontaan" ja myös siihen, että kassajonossakin hän livahtaa hakemaan vielä "jotain" (löytämättä) ja jättää ostoksensa siihen minun eteen, maksettavaksi.
Ja hän todella luulee olevansa niin ovela, että kukaan ei huomaa mitään. Mutta, kun tämä käytös toistuu jatkuvasti. Se alkaa jo ottamaan päähän.
Minä totuin aikoinaan palautettuihin joululahjoihin, kun eivät olleet mieleisiä. Kait niistä puuttui se kuuluisa "logo", kun eivät kelvanneet.
Tai ehkä sillä vanhalla on vain niin pieni eläke ja suuret lääkekulut ettei ole oikeasti varaa kalliisiin ylellisyyslahjuksiin.
Jos eläke on n500 e kuussa ja siitä maksat kaikki kulut, eipä siitä enää lahjuksia ostella.
Hinnat nousee koko ajan mutta eläkkeet ei.
Voi teitä tavaralla kaiken mittaavia :,(
Eiköhän tuo nyt vain ollut yksi esimerkki eikä koko kuva niin kuin tunnut luulevan.
Jos ei ole varaa ostaa "kunnollista" lahjaa niin on toki parempi antaa vain kortti tai vaikka virkata/kutoa shaali tms. Että lahjassa olisi jotain henkilökohtaista. Lahjan ei saisi aiheuttaa tunnetta että saaja on mitätön henkilö, jonka vuoksi ei viitsitä nähdä vaivaa.
Kyseinen äiti on myös minunkin äitini ja voin vakuuttaa ettei hänellä ole pientä eläkettä. Akka on töissä ja narsisti ukko eläkkeellä. Saan myös typeriä/hyödyttömiä lahjoja/lahjuksia joilla ei tee mitään muuta kuin heittää menemään.
Hirveästi kävi minunkin miestä ja hänen perhettä mielistelemään ja lahjomaan vaikkei tunne saatikka ole nähnyt, mutta pilasi ne välit tahtomalla että eroan kyseisestä ihmisestä.
Olen yrittänyt pysyä kaikkien sukulaisieni kanssa väleissä mutta tää äiti niminen hahmo vaan jotenkin onnistuu aina tuomaan itsestään lisää huonoa esille. En jaksa itsekään sitä pelleilyä katella!
Onneksi isä oli isä ja paras isä olikin meille lapsille.
tuota nuukuutta omaa lasta kohtaan, en ole koskaan ymmärtänyt..
Mutta, jos tämä sairaaloinen nuukuus jo menee niin, että ostokset ja muut kulut makatetaan "toisen" eläkeläisen pussista. Maksaa se ruoka meille nuoremmillekin eläkeläisille ihan samalla tavalla. Ja meillä on myös omat kulut maksettavina :) Joita ei tulisi mieleenkään, maksattaa omilla lapsillani.
Oma vanhempi kyllä kehuskelee, kuinka hän ostaa hienoja ja kalliita lahjoja tuttavien lapsenlapsille. Mutta omalle ensimmäiselle lapsenlapsenlapselle sai riittää kastelahjaksi "valittuje palojen" paperipalikat kolme vuotiaille.
Minäkin mietin välillä että äiti koettaa opettaa elämää varten mutta se jotenkin ei päde enää 30-vuotiaaseen eihän? Minä itse ostan vihoviimeisillä rahoilla omalle lapselle vaatteet ja kaikki, koska rakastan häntä ja haluan että hänellä on mukava olla, mutta oma äitini antoi kulkea ryysyissä tai kuolleen mummoni kengissä... Nyt aikuisena nuo asiat loukkaavat syvästi, koska olin kiusattu. Äitini aina kehui kuinka hän oli hyvätuloinen... Kai se raha meni tupakkaan ja viinaan, muuta selitystä en löydä.
Kerran säästin rahaa ja olin ostamassa itselleni vaatteita, ostin liian isot kengät ja liikuntavaatteet kun en osannut katsoa itselleni kokoa, sain hirveän vihaisen katseen kun en ollut ostanut itselle hautajaisvaatteita ja menin hautajaisiin t-paita päällä. Ei ollut oikein mitään päälle pantavaa.
Hyvä että katkasit välit häneen, kenenkään ei tartte sietää tollasta paskaa ja vielä vuosien jälkeenkin. Mut jos voit antaa anteeks oman ittes takia se parantaa sut! siunausta!
Kyllä tiedän että anteeksi antaminen olisi vapauttava, mutta nyt tuntuu että saan happea viimein kun pysyn kaukana hänestä ja hän on sen verran jääräpäinen että ei ikinä soita ja myönnä että on missään tehnyt väärin joten se laiva meni.
Kun hän on kännissä hän on erittäin loukkaava... hän ei muista mitään, eikä tunnusta että tekisi mitään väärin siksi sovinto on jotain mitä en koskaan saa hänen kanssaan ennemmin teen rauhan omassa mielessäni ja jätän hänet taakse.
Kun minulla on oma tytär, tunnen suurta vastuuta hänestä ja päivä päivältä enemmän haluan hänelle parasta... minulla ei ole töitä mutta silti ostan hänelle vaatteet ja teen hienoja mekkoja.. Kai se työtä tekevä ihminen on vaan niin kiireinen juhlimaan viikonloppuja ettei voi... Hänelle oli varmaan oikeutettua toimia näin koska oli tuonut leivän pöytään. Olen vuosien saatossa huomannut että hän harvoin tuntee mitään... siis oikeasti.... ei osaa olla surullinen tai puhua mistään.
Katson 30-kymppisenä elämää kirjona taakse. Vastauksia alkaa jo löytyä, nyt pitää elää eteenpäin eikä taakse, se on hankalaa
Näinhän se on, että menneeseen et voi mitenkään vaikuttaa. Mutta loppuelämän voit tehdä juuri sellaiseksi, kun itse haluat. Ja "aikuistenoikeesti", meillä on mahdollisuus valita ne ihmiset ympärillemme. Kenen kanssa sen teemme.
On tosiaan huono äiti, kun on lapsi oppinut arvostamaan vain materiaa.
Aikuisena sitten ymmärrät nämä asiat, varsinkin kun sinulla on lapsi.
Varmaankin tarkoitat, että aikuisena sitten ymmärtää paremmin, miksi äidin sielunelämä on / oli kuralla ja päin seiniä.
Voihan sen noinkin sanoiksi pukea... perimmäinen ajatus oli purkaa asiaa ja sain siihen vastauksia olivatpa ne mitä tahansa niin minäkin ymmärrän että monet perheet on erilaisia enkä ala niitä toisten valintoja ynnäilemään kun ei ne minulle kuulu... vastaaminen on vapaaehtoista elämä ja valinnat myös mutta jokaisella on oma taakka kannettavana sanon minä.
pointing out the obvious...
Taidat olla vielä yksi sairaiden sukupolvien jälkeläisistä. Siis sairas myöskin. Ei minunkaan äitini osaisi noihin omalla kohdallani vastata.