Mikä ekaksi kitaraksi

Epiphoneja olen nähnyt ihan asiallisia soittimia ja vintage Epiphonethan ovat vallan upeita. Harley Benton ei välttämättä samalla tavalla vakuuttanut sen yhden yksilön perusteella jonka olen nähnyt ja joka tuossa on ollut itselläni työn alla. Scuierit on edullisista myös ihan hyviä oman kokemukseni mukaan. Mieluummin kalliimman pään Scuier kuin halvimman pään Fender.

Yleissääntönä sanoisin, että varo liikaa näyttävyyttä ja härpättimiä halvoissa soittimissa. Esimerkiksi loimuvaahtera kaulassa on pienoinen riski kalliissakin soittimissa saatika sitten halvoissa. Podyn loimut ei haittaa ja halvoissa ne on yleensä koristeviiluja. Rauta on helppo korjata ja uudistaa, mutta aloittelijan ei kannata hankkia itselleen murheita kun pitäisi keskittyä soittamaan. Jätä halvimmissa kitaroissa ne floikat suosiolla sinne hyllyyn ja ota aluksi kitara jossa on ihan simppelit rakenteet. Sähköissä sama juttu eli yksinkertainen kytkentä on paras ja ne mutkikkaammat systeemit kannattaa jättää siihen kun harrastus muuttuu vakavaksi ja niihin satsaa rahaakin vähän enemmän. Yksinkertainen kytkentä tarkoittaa vähän potikoita ja nappuloita ja mikrofoneja.

Merkkejä en ala ehdottaa, koska lähes kaikilta merkeiltä (ehkä Gibsonia lukuunotamatta) löytyy halpalinjansa jonka laatu on vaihtelevampaa. Ja ne halvat kitarat tehdään siellä samoissa tehtaissa kiinassa ja koreassa. Ei kiinalainen ja Korealainen tuotanto huonoa ole kautta linjan sieltäkin tulee aivan loistavaakin laatua josta joutuu maksamaan ihan rahaakin. Itselläni on esimerkiksi 800euroa maksanut kiinalainen akustinen kitara, joka on mielestäni aivan vertaansa vailla. Asia on vaan niin, että pidä homma simppelinä ja keskity sitten soittamiseen.

Suosittelen ostamaan akustisen ensimmäiseksi soittimeksi! Sitä voit huoletta pitää mukana, opit soittamaan paremmin koska ne on yleensä aavistuksen raskaampia soittaa kuin sähkökitarat!!! Ja laatukitarassa ei oo koskaan rahat hukassa arvo vaan nousee. Muusikoiden.net löydät myös käytettyjä soittimia!

Kitaran valinta on aika henkilökohtainen juttu. Yritin joskus opetella nylon kielisellä Yamahalla. En oppinut paskaakaan, koska se ei kuulostanut rokilta. Kiinnostus lopahti jossain vaiheessa. Sitten ostin sähkökitaran. Heti ihan eri motivaatio harjoitella, kun sai kitarasta sellaisia ääniä kuin halusi.

Eli kitaran pitää olla sellainen, että se kanssa viihtyy ja on kiva harjoitella. Ihan sama onko se akustinen-, sähkö- vai höyrykitara.