Auttakaa. Niin sekava tilanne, mies ei suostu lähtee avioliittoneuvojan puheille hakemaan apua, ei myönnä että olisi ongelmaa, ongelma olen minä hänen mielestä.. eli mistä lähtisi kertomaan.olemme tunteneet jo 18 vuotiaista asti ja nyt sitten 2011 vuonna tapasimme uudelleen vuosien jälkeen. Alettiin tapailee pikku hiljaa, noin puoli vuotta niin muutimme yhteen. Meillä meni hyvin, kumpikaan ei juo alkoholia paljoa,muutama menee joka toine viikko tai harvemmin.seuraavana vuonna menimme kihloihin ja sitä seuraavana naimisiin. Sitten meille syntyi pieni poikavauva syksylle.. alkoi miehessä näkymään muutoksia, riitelymme loppui väkivaltaan ja mies lähti pois kotoa.. meni vähän aikaa hyvin. Uusi riita loppui taas väkivaltaan ja jäin taas yksin lapsen kanssa. Nykyään kun riidellään niin saan jo useimmin pois lähtee suoraan kuin että kävisi käsiksi... nyt on miehellä ollut töiden päälle paljon menoja eikä siihen saa yhteyttä, vastausta ei tule missä ollaan oltu ja tarpeeksi kauan kyseltyäni tulee että oli kaverilla yms.. nooh nämähän on mulle sitten aina selvinnyt ettei pidä paikkaansa, eli nyt on väkivallan lisäksi tullut valeet kuvioihin. Mitä mies puuhaa, miksei suostu apuun. Ei tätä enää keskenään selvitetä...auttakaa avutonta.. on niin ontto olo....
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi Lillikukka
Voimia sinulle.
Haluan sanoa kaksi asiaa: avioliittoneuvojan puheille voit mennä myös yksin. Se on aivan ok. Sinä itse tarvitset apua ja tukea, jotta jaksaisit olla äitinä lapsellesi. Yhdessä toisen ihmisen kanssa näet enemmän, mistä parisuhteessasi on kyse. Voihan olla, että mies tulee myöhemmin mukaan keskustelemaan?
Usein parisuhde muuttuu kun lapsi syntyy. Ollaan uudessa tilanteessa ja lapsi vaatii paljon huomiota. On siis tavallista, että ollaan kriisissä myös parisuhteessa. Väkivalta on kuitenkin aina vakava asia ja siksi kannustan sinua hakemaan apua.
Toivon sinulle voimia ja siunausta!
Päivi-pappi Hämeestä
Jätä se sika. Ei tuo mies miksikään tule muuttumaan, mutta sinulla on vielä mahdollisuus aloittaa alusta uuden suhteen myötä. Ketään ei ole tuomittu kärsimään loppuelämäänsä, oli sitten naimisissa taikka ei.
Ei kuulosta ihan täyspäiseltä tuo jätkä..... kokeilepa googletella esimerkiksi narsismia, lue ihmisten kertomuksia ja kuvauksia käytöksestä, mieti miten teillä nuo asiat menee ja jos vaikuttaa samalta touhulta, niin siinä kohtaa ainoa järjellinen ratkaisu on lähteminen. Luonnevikainen on ja pysyy luonnevikaisena, niillä on taipumus selittää kaikki kääntäen toisen syyksi ja loppujen lopuksi tuo syyllistetty osapuoli uskoo itsekin olevansa syyllinen kaikkeen, vaikka ei ymmärrä miten se on mahdollista. Sulje korvat höpötykseltä ja avaa silmät teoille....
Narsismin piirteitä on kyllä ja kovasti.. Mutta jos ne vaan on oletettavia piirteitä kun elämän tilanne on ollut hankala ja mieheni on koko ajan niin väsynyt. Eihän sitä väsyneenä osaa ajatella asioita kovin järkevästi...
Anna lapsi järkevästi ajattelevien tahojen kasvatettavaksi. Voit sitten keskittyä miehesi hyvinvointiin ja tukemiseen ihan kunnolla.
Päätin lopettaa suhteen. Mies ei ole halukas lähtemään hakemaan apua. Siitä ei ole mitään hyötyä hänen mielestä. Eli nyt minä saan keskittyä rauhassa omaan ja lapsen hyvin vointiin. Tehköön mies nyt mitä lystää...
Teit varmasti oikean päätöksen.
Nyt tuntuu pahalta, mutta voin luvata sinulle, että ajan kanssa helpottaa ja alat itsekin ihmetellä, miksi et lopettanut tuollaista suhdetta heti alkuunsa.
Voimia sinulle ja katse eteenpäin! Olet matkalla parempaan lapsesi kanssa.
Hei lillikukka.
Olet tehnyt suuren päätöksen tänä keväänä. Monenlaista varmasti pyörinyt mielessäsi ja edelleenkin. Lapsen kanssa yksi eläminen on varmaankin ainakin ajoittain raskasta. Toivottavasti sinulla on lähellä tukijoukkoja, jotka voivat olla apuna joskus. Pikkulapsivaihe on raskasta, voihan suuri elämänmuutos olla jonkinlainen syy miehesi käytökseen. Mutta vaikka olisi mikä ja millainen tilanne, toiseen ihmiseen ei saa käydä käsiksi. Koskaan. Nyt olet turvannut oman ja lapsesi arjen. Oikein hyvä juttu. Voimia ja tsemppiä uuteen vaiheeseen ja iloa pikkuisesta. Muista, että erilaisia avunlähdepaikkoja on olemassa. Meidän ei tarvitse selvitä ja pärjätä yksin...
Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi