Olen kolmikymppinen eronnut nainen ja suomi24.n treffipalstan kautta käynyt treffeillä, sekä tavannut miehiä myös ravintoloissa. Olen tavannut paljon kivoja miehiä ja ihastunut tämän vuoden puolella ainakin neljästi. Pari kertaa suunnitellut jopa yhteistä tulevaisuutta ja luullut tunteen olevan rakkautta, kunnes tulee päivä, jolloin huomaan miehen jättävän kylmäksi ja viehättävänä pitämäni piirteet lähinnä ärsyttävät.
Olen aina ollut helposti ihastuvaa tyyppiä, mutta ihastus on myös ollut kestävää laatua. Tämä kaikki on minulle uutta ja pelottavaa. Tällä hetkellä tapailen kahta miestä, joista toinen tietää, että haluan tapailla muitakin ja toinen ei. Tällä tavalla olen mennyt jo kuukausia, vaikka aiemmin eri miesten kanssa. Mies, jonka kanssa mieluiten olisin, asuu kaukana ja työnsä vuoksi emme voi tavata tarpeeksi usein. Turhautumiseeni tarvitsen sitten tätä toista miestä, joka vie minua elokuviin ja ravintolaan. Mainittakoon, että vain tämän kaukosuhde-miehen kanssa minulla on seksiä! Pidän tästä toisesta miehestä kovasti, mutta en tunne häneen seksuaalista vetoa. Hän olettaa, että haluan vain odottaa.
Näiden kahden lisäksi suunnittelen treffejä kahden eri miehen kanssa. En tiedä, miksi käyttäydyn näin, miksi minusta on tullut huono nainen? Voiko tämä olla huomionhakua? Jäin vuosikausia vailla huomiota pitkässä avioliitossani, sekö minut tähän on ajanut?
Minulla on sinkkuystäviä, jotka harrastavat yhdenillan juttuja ja pitävät omaa käytöstään normaalina ja minun outona. He hokevat jatkuvasti, että minun tulee valita vain yksi mies, mutta eiväthän hekään tyydy vain yhteen, vaan vaihtavat joka viikko.
Joka tapauksessa tilanteeni häiritsee ja hävettää minua. Valitsisin yhden miehen, mutta hän ei anna minulle tarpeeksi. En halua istua kotona yksin iltoja odotellen hänen soittoaan ja tavata vain viikonloppusin. Viikonloput ovat ihania ja niiden jälkeen olen aina valmis hylkäämään muut. Mutta parin päivän päästä ikävä häntä kohtaan on niin sietämätön, että alan etsiä taas lohtua muualta.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä?
Haluan tulevaisuudessa kuitenkin normaalin, toimivan parisuhteen!
Olen aina ollut helposti ihastuvaa tyyppiä, mutta ihastus on myös ollut kestävää laatua. Tämä kaikki on minulle uutta ja pelottavaa. Tällä hetkellä tapailen kahta miestä, joista toinen tietää, että haluan tapailla muitakin ja toinen ei. Tällä tavalla olen mennyt jo kuukausia, vaikka aiemmin eri miesten kanssa. Mies, jonka kanssa mieluiten olisin, asuu kaukana ja työnsä vuoksi emme voi tavata tarpeeksi usein. Turhautumiseeni tarvitsen sitten tätä toista miestä, joka vie minua elokuviin ja ravintolaan. Mainittakoon, että vain tämän kaukosuhde-miehen kanssa minulla on seksiä! Pidän tästä toisesta miehestä kovasti, mutta en tunne häneen seksuaalista vetoa. Hän olettaa, että haluan vain odottaa.
Näiden kahden lisäksi suunnittelen treffejä kahden eri miehen kanssa. En tiedä, miksi käyttäydyn näin, miksi minusta on tullut huono nainen? Voiko tämä olla huomionhakua? Jäin vuosikausia vailla huomiota pitkässä avioliitossani, sekö minut tähän on ajanut?
Minulla on sinkkuystäviä, jotka harrastavat yhdenillan juttuja ja pitävät omaa käytöstään normaalina ja minun outona. He hokevat jatkuvasti, että minun tulee valita vain yksi mies, mutta eiväthän hekään tyydy vain yhteen, vaan vaihtavat joka viikko.
Joka tapauksessa tilanteeni häiritsee ja hävettää minua. Valitsisin yhden miehen, mutta hän ei anna minulle tarpeeksi. En halua istua kotona yksin iltoja odotellen hänen soittoaan ja tavata vain viikonloppusin. Viikonloput ovat ihania ja niiden jälkeen olen aina valmis hylkäämään muut. Mutta parin päivän päästä ikävä häntä kohtaan on niin sietämätön, että alan etsiä taas lohtua muualta.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä?
Haluan tulevaisuudessa kuitenkin normaalin, toimivan parisuhteen!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oot siis pelinainen. Monenko miehen käyttämä olet ja missä asut jotta voin vältellä sinua?
Mikset sen sijaan yritä päästä sänkyyn, sullekin riittäis, teille kiimaa olla pukkinaisille helpot naiset antaa sitä mitä oikeasti haluttekin.
Nainen tarvitsee runsaasti panorinkeleita, vakipanoja ja irtosuhteita, kun etsii sitä oikeaa, tosimiestä. Eihän sitä ilman kokeilua tiedä mitä saa..
http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/seksi/petra_32_olen_ollut_sangyssa_130_miehen_kanssa
130 on vasta-alottelevan ystävällisanoesti lutkan panomäärä.
Tuollainen nainen ei ikinä löydä muuta kuin seksi seuraa. Pitääkö miestä testata antamalla sille pil.lua heti . Ja tuon naisen tärkein kriteeri on varmasti ulkonäkö ja munan koko. Mies siis saa olla vaikka tyhmä ja rikollinen niin Petra antaa pillua kunm ies voi vaan esittää mukavaa jotta pääsee panemaan.
Ei tyhmä mies voi uskottavasti esittää mukavaa... Ainakaan niin etteikö kukaan järkevä nainen näkisi läpi todellista tarkoitusta. Aika hemmetin moni komeampikin pelimies näyttäisi vielä olevan säälittävän surkuhupaisa "esityksessään" että ovat varmaan "päässeet" pelimiehiksi vain, koska naiset ovat itsekin oikeasti halunneet vain seksiä mutta näytelleet uskovansa sen surkean teatterin.
Varmaan kaikki eron kokeneet tietävät että jonkin aikaa sitä on ihan sekaisin, kunnes pikkuhiljaa entinen järki alkaa palata päähän, hieman nolona luvattoman poistumisensa takia. Jos siitä tilanteesta jotain hyvää haluaa etsiä, niin onhan se mahdollisuus löytää jotain uutta. Ei välttämättä niinkään parisuhdetta, vaan uutta itsestään.
”...pikkuhiljaa entinen järki alkaa palata päähän, hieman nolona luvattoman poistumisensa takia.”
Hienosti sanottu!
Tämä on tätä nykyaikaa.
Olet todellakin se pelimiehen naispuolinen vastine.
Jos oma kantti kestää sen, niin jatka pois vaan. Varmasti särjet matkalla miesten sydämiä, jos valehtelet tai annat kuvan että olet tosissaan vaikka oikeasti vain pelaat heidän tunteillaan.
Yhden yön suhteita harrastavat henkilöt ovat ok, koska silloin yleensä molemmat osapuolet tietävät pelin hengen. Sinä taas luultavasti valehtelet tai ainakin tahallasi annat epäsuorasti väärää mielikuvaa kumppaneillesi. Ystäviesi toiminta on normaalia, kun taas sinun toimintasi on moraalitonta.
Jos haluat jatkaa tielläsi ilman että olet paska tyyppi, sinun tulisi vähintään rehellisesti kertoa niille miehille missä mennään. Luultavasti osa (tai kaikki) katoavat kun sen teet. Mutta sen jälkeen voit jatkaa hyvällä omallatunnolla jos eivät katoa. Tai sitten vaan suoraan valitset sen yhden jonka eniten haluat, ja päästät muut jatkamaan elämäänsä ennen kuin pilaat ne pahemmin.
Treffailet siis muita jotta jaksaisit odottaa milloin seksimaestrolle taas sopii tapaaminen. Onkos se ihan reilua niitä muita kohtaan, jos he etsivät kuitenkin ihan tosissaan kumppania? Miksi et etsi toista jörnijää josta olisi vastusta tälle toiselle?
En jaksanut lukea kokonaan mutta otsikon kysymykseen "miksi käyttäydyn kevytkenkäisesti??" lyhyt ja selkeä vastaus: Olet jakarihoro, lopun kysymyksiin "Mitä ihmettä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä?" Mitäpä jos jjakelisit niille kaikille niin saavat sentään vähän vastinetta ja "Haluan tulevaisuudessa kuitenkin normaalin, toimivan parisuhteen!" Ikävä kyllä joku hölmö sen sinulle vielä antaa onnellisen tietämättömänä ympäriinsä paneskeluistasi
Kolmansilla treffeillä pannaan. Pihtaus on kusetusta.
Kiitos että sentään osa vastauksista oli asiallisia.
Moni kuitenkin jätti huomioimatta, ettei minulla ole seksiä näiden tapailemieni miesten kanssa. Minulla on ollut seksiä tämän vuoden puolella vain yhden miehen kanssa ja häntä näen liian harvoin ja ikävä on kova.
Ja olen kyllä yrittänyt etsiä miestä, joka korvaisi hänet, niin että yksi riittäisi. Vielä ei ole tullut vastaan.
Kuka on keksinyt säännöt, millaista sinkkuelämän pitää olla? Miksi kaikkien kanssa makaaminen ja ns. yhden illan jutut ovat moraalisesti ok, mutta useiden kanssa deittailu ilman seksiäkin on moraalitonta? Onkohan tämä tosiaan ihan yleinen mielipide?
Ei ole olemassa mitään sääntöjä sinkkuelämälle, tai elämälle ylipäätään (lakeja lukuun ottamatta tietysti). Meistä jokaisen pitää oma tiemme löytää ja omat sääntömme määrittää.
Kuten tuossa edellä todettiinkin, on varsin normaalia eron jälkeen olla sekaisin ja hakea itseään. Jokainen tekee varmaan senkin tavallaan. Jossain vaiheessa vaan sitten pitää löytää tie takaisin siihen tasaisempaan, ”omaan” olemiseen. Mikä siihen on oikea reitti tai keino? Vain sinä tiedät sen.
Vaikka saamasi miesten huomio varmasti jotakin tarvetta tyydyttää (kuten itsekin toteat), niin olettaisin kirjoittamasi perusteella ettei sekään sinua kuitenkaan syvällisemmin tyydytä? Ehkä se on vain ns. balsamia haavoihin? Ovatko kaikki miehet, joita tapaat vielä ns. laastareita? Siihen on kovin inhimillistä (eron jälkeen) sortua, eikä sitä siinä tilanteessa välttämättä itse huomaa - vaan ehkä vasta jonkin ajan kuluttua ns. pölyn laskeuduttua.
Kuulostaa siltä, että tuo yksi kaukana asuva mies olisi sinulle mieleinen ja nykyinen tilanne sinua hajottaa? Jos näin on, sinun pitää tehdä valintoja. Jatkatko samaan malliin kuin tällä hetkellä? Mitkä ovat tilanteen hyvät ja huonot puolet? Jos nykyinen tilanne ei sinua tyydytä, mitkä ovat vaihtoehdot? Pystytkö näkemään kaukana asuvaa miestä enemmän? Jos et, tyydyttääkö suhde sinua pidemmällä aikavälillä? Olisiko parasta katkaista suhde kaukana asuvaan mieheen kokonaan kuin elää suhteessa, joka ei sitten kuitenkaan sinua tyydytä? Jos olet kovin tykästynyt kaukana asuvaan mieheen, on suhteen katkaiseminen tietenkin kivuliasta - mutta jos suhde ei nykyisellään sinua tyydytä, eikä ole mahdollista teidän muuttaa suhdetta tyydyttävämpään suuntaan (niin, että enemmän näkisitte) - niin sitten on ehkä kuitenkin parasta suhde katkaista? Entä onko sydämessäsi tilaa kenellekään muulle niin kauan kuin teidän suhteenne jatkuu? Mutta jos nämä eri ”viritelmät” toimivat ok, niin sitten sinulla ei varmaankaan ongelmaa ole?
Sanot myös että ”Olen aina ollut helposti ihastuvaa tyyppiä, mutta ihastus on myös ollut kestävää laatua.” Minusta tuossa on iso ristiriita, etenkin kun sanot, että ” olen luullut tunteen olevan rakkautta, kunnes tulee päivä, jolloin huomaan miehen jättävän kylmäksi ja viehättävänä pitämäni piirteet lähinnä ärsyttävät.” Haluatko siis uutta suhdetta niin kipeästi että haluat sen suhteen jo hyvin aikaisessa vaiheessa nähdä (ts. kuvittelet sen ja ihastut kuvitelmaasi)? Oletko ihastunut ja rakastunut enemmän ajatukseen ihastumisesta ja rakastumisesta kuin ko. henkilöistä? Silloin kun toivomme jotain kipeästi, meillä on taipumus nähdä/kokea se toivomamme asia..
Ja vielä lopuksi tärkeä pointti: Kirjoitat: ”Turhautumiseeni tarvitsen sitten tätä toista miestä, joka vie minua elokuviin ja ravintolaan. Mainittakoon, että vain tämän kaukosuhde-miehen kanssa minulla on seksiä! Pidän tästä toisesta miehestä kovasti, mutta en tunne häneen seksuaalista vetoa. Hän olettaa, että haluan vain odottaa.”
Tämä on mielestäni ihan selkeää toisella ihmisellä pelailua. Onko se reilua? Minusta ei. Reilua se on sitten jos sanot miehelle, ettei meistä koskaan voi tulla mitään mutta mies siitä huolimatta haluaa sinua ystävänä tavata. Nyt tuo kuulostaa hyväksikäytöltä. Mieti tilanne toisinpäin? Miltä sinusta tuntuisi tuossa tilanteessa? Olisiko ok sinulle jos joku tarvitsisi sinua vain omaan turhautumiseensa?
Mutta kuten sanottu, vain sinä tiedät ratkaisun näihin asioihin. Ei ole olemassa sääntöjä ja kai tuollainen sarjadeittailu tai suhdeviritelmät ovat aika yleisiä nykyään. Teoriassa se voi kuulostaa helpolta, mutta ihmisten ja ihmistunteiden kyseessä ollessa, se harvoin helppoa käytännössä on. Jos siihen kykenet, niin miksipä ei, mutta senkin voi tehdä hienotunteisesti (ja avoimin kortein) ketään loukkaamatta ja ketään löyhässä hirressä roikuttamatta.
kiitos asiallisesta vastauksestasi! :)
Se toi paljon ajattelemisen aihetta ja itse asiassa tänään laitoinkin viestiä tälle miehelle, joka vie minua syömään ja elokuviin, etten voi antaa hänelle sitä, mitä hän ansaitsisi, sillä vaikka tykkäänkin hänestä kovasti, en usko tunteen koskaan syvenevän niin kuin miehen ja naisen välille kuuluu. Hän ei vastannut viestiin, enkä oikeastaan sitä odottanutkaan. Toivon, että hän pysyy ystävänäni, mutta valinta on hänen.
Tämän kaukana asuvan miehen suhteen en osaa tehdä mitään päätöstä. Toivon ajan auttavan. tai että jo pääsiäisenä tapaan jonkun, joka saa minut unohtamaan kaikki muut.
Tilanteeseen on pakko tulla joku muutos, koska itselläni ei ole hyvä olla. Olin ennen aina todella kiltti tyttö, enkä koskaan ole käyttänyt ketään hyväkseni.