Kuten tiedetään, suomen armeijassa oli sodan aikana sekä venäjällä että saksassa sotaoppinsa saaneita upseereita ja muutama ranskassakin opiskellut upseeri oli.
Kumman sotaopit olivat paremmat suomen armeijalle, saksan vaiko venäjän? Mannerheimhan ei varsinaisiin operaatioiden suunnitteluun edes osallistunut. Nenonen taas toi tykistöoppinsa venäjältä.
Kumman sotaopit olivat paremmat suomen armeijalle, saksan vaiko venäjän? Mannerheimhan ei varsinaisiin operaatioiden suunnitteluun edes osallistunut. Nenonen taas toi tykistöoppinsa venäjältä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kummaltakin puolelta tuli käyttökelpoisia mutta myös huonoja oppeja. Käyttökelpoisimmat eli maastoa hyväksi käyttäneet olivat omaa kehitystyötä. Esimerkiksi Talvelan hyökkäys Tolvajärvellä -39 perustui hänen sotakorkeakoulunsa lopputyöhön. Talvela oli myös testannut hyökkäystä talvioloissa, mitä pidettiin lähes mahdottomana. Toisaalta Lagus omi jatkosodan aikana saksalaisen suoraviivaisen hyökkäystyylin. Tämä taas ei lainkaan toiminut vastahyökkäyksessä Kannaksella -44. Sotskorkeakouluissa oli opiskeltu myös Ruotsissa 20-luvulla, joten kaikki opit eivät olleet suurvalloista.
Sodankäynnin taidon perusjuttuja on tämä:
Jos et tunne itseäsi etkä vihollistasi, häviät kaikki tastelusi.
Jos tunnet itsesi mutta et vihollistasi, voitat puolet taisteluistasi.
Jos tunnet itsesi ja vihollisesi, voitat kaikki taistelusi.
Myöskin Italiassa opiskeltiin.
sotaopit. Ne kehittyivät myös sodan aikana.
"Mannerheimhan ei varsinaisiin operaatioiden suunnitteluun edes osallistunut. Nenonen taas toi tykistöoppinsa venäjältä. "
Mannerheim teki päätökset kaikista operaatioista ja meni niiden johtamisessa joskus liiankin pieniin yksityiskohtiin.
Nenonen yhdisti venäläiset, saksalaiset ja ranskalaiset tykistöopit suomalaiseksi maailman kehittyneimmäksi järjestelmäksi.
"Saksan vai venäjän sotaopit parempia?"
Sivuseikka. Maailmalle olisi ollut suuri onni, jos viimeinen natsi ja viimeinen kommunisti olisivat tappaneet toisensa.
Mitäpä, jos tuo Putin menisi itse rintamalle, rivissä ensimmäisenä. Kun siellä kuitenkin tulee kipeä ja nolo, niin olisi itse ottamassa niitä vastaan. Aika lailla helpompi komentaa jostain pääkonttorista.
Meinaan semmoista uhoa päällä siellä nyt.
Saksan.
Saksan sotaoppi menestyi "salamasodan" tekniikalla sodan alussa, mutta kun sodankäynnin aika piteni niin alkoi tulla huolto-ongelmia Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan alueilla. Ja kun otetaan huomioon vielä Saksan teollisuuteen ja logistiikkaan kohdistetut pommi-iskut Saksan sotamenestys hiipui ja edessä oli vain tappio.
Pitkäkestoinen totaalinen sodankäynti vaatii vahvoja resursseja ja tätä Saksan sodanjohto ei ymmärtänyt. Oikeastaan tämä sama fakta koskee Suomeakin, paljon puhutaan itsenäisestä puolustuksesta, mutta paljoakaan EI puhuta siitä kuinka pitkän sodan Suomi voisi kestää. On muistettava myös se, että maailman vahvin sotavaltio USA hävisi Vietanamin sodan vaikka kylvi sodan käytiin miljardeja dollareita. Näin suurilla valloillakaan ei aina ole mahdollisuuksia jatkaa pitkäkestoista sotaa. Nykyaikainen sodankäynti on varsin kallista puuhaa jossa tulee vastaan talouden ja teolisuuden resurssit.
Lyhytkestoisella ja pitkäkestoisella sodalla on huomattavan suuri ero.
Suomi ei nykysodassa luultavasti voi kestää kovin pitkään. Siksi puolustuksen painopisteen pitääkin olla ennaltaehkäisyssä.
Tärkein ennaltaehkäisytekijä on tietysti, ettei muodosta uhkaa. Jos Suomi kuuluu johonkin liittoutumaan, vastapuolelle Suomi edustaa uhkaa. Jos Suomi kuuluu Natoon, Suomi olisi idän ja lännen konfliktissa idälle sivustauhka. Ja Naton jäsenenä tietysti teoreettisesti ydinasevalta, jolloin kynnys käyttää ydinaseita myös Suomea vastaan laskee.
Toinen ehkäisytekijä on se, että sota voidaan tehdä kalliiksi. Ei ole todennäköistä, että vain Suomea uhattaisiin. Vaan kysymys olisi luultavimmin isommasta konfliktista. Ja sellaisessa osapuolten resurssit ovat tiukoilla. Jos hyökkäys Suomeen tulisi kalliiksi ja sitoisi voimia pitkäksi aikaa, ammattilainen sodanjohto jättää Suomen rauhaan. Kun voimia tarvittaisiin tähdellisempäänkin.
Ja siinäpä ne Suomen mahdollisuudet selviytyä: ennaltaehkäisy ja kallis lasku hyökkääjälle.
"Pitkäkestoinen totaalinen sodankäynti vaatii vahvoja resursseja ja tätä Saksan sodanjohto ei ymmärtänyt." paitsi että tämän Saksa oli sisäistänyt jo 1870- luvulla. Siihen koko salamasota perustuikin.
Oletko lainkaan tutustunut Saksan varusteluteollisuuden ongelmiin 2. maailmansodan loppuvaiheissa. Jo panssarivaunuissa oli suunnitteluvirhe eli ne telaketjut olivat kapeamia kuin venäläisten panssarivaunuissa. Eli niiden maastokelpoisuus oli heikompi. Ja niiden talven sietoisuus oli heikompi, jotta ne olisi saatu edes käyntiin pakkasyön jälkeen ne oli oikeastaan pakko pitää käynnissä yön yli ja tämä taas vaikutti polttoainehuoltoon.
Neuvostoliiton ja Saksan rautatien raidelevyes oli erilainen ja tämä aiheutti lisää työtä logistiikassa (purkausta, siirtoja ja lastausta) joten rintamakuljetukset alkoivat takkuilla. Ja liittoutuneet pommittivat niitä synteettisen polttoaineen tehtaat raunioksi ja tämä vaikutti armeijalle ja ilmavoimille polttoainepulaa. Lopulta Göringin ilmavoimat eivät edes saaneet kaikkia lentokoneita ilmaan.
Yksinkertaisesti Saksan sodanjohto ei ollut riittävästi varautunut huolto-ongelmien pitkäkestoiseen ratkaisuun. Johto oletti, että sodasta tulee varsin lyhyt eli muutama viikko tai kuuaksi. Mutta sitten tulikin se suuri yllätys "kova talvi" ja ne "kurakelit" joissa mikään ei oikein kulkenut. Eihän Saksan maa-armeijalla Wehrmachilla ollut edes kunnon talvivarusteita antaa jokaiselle sotamiehelle. Tämäkin oli virhe. Voi sanoa suoraan, että saksan joukot jäätyivät paikalleen. Surkea johto ansaitsikin surkean lopun (häviön).
Jokaisella maalla on vahvuutensa ja heikkoutensa, jokainen pyrkii myös hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja toisen heikkouksia.
Tehtävätaktiikan olemus :
tehtävätaktiikan muodostuminen preussilais-saksalaisessa sotataidossa vuosina 1806-1945
http://www.doria.fi/handle/10024/74224
"Toinen ehkäisytekijä on se, että sota voidaan tehdä kalliiksi. Ei ole todennäköistä, että vain Suomea uhattaisiin."
Tämä on hyvinkin totta, ja annoin kirjoittajalle "plussan". Itse asiassa kumminkin kyseessä on doktriini, mitä mm. varusmiehille on kerrottu 60-luvulta alkaen. Tästä lähdetään, ja tähän riittää ämneet.
Sitten on kumminkin mahdollisuus, että muutoin aina rauhallinen ja rehti naapurisuurvalta, kutsuttakoon sitä vaikka nimellä Togo, hyökkääkin yksin tein naapurivaltioihin, joita kutsuttakoon vaikka nimillä Moldova, Georgia ja Ukraina. Eli poimii ne yksi kerrallaan, niin vähällä älämölöllä kuin on mahdollista, ettei edes länsivallat ehdi kissaa sanoa.
Meillähän viitataan puolustusdoktriinissa liittoutumattomuuteen ja alueelliseen maanpuolustukseen. Koko maata pitää puolustaa asevelvollisuusarmeijalla, halvalla, ja sitoutumatta. Mutta entäs jos Togo napsaisee meiltä vaikka Lapin pois, sotaa julistamatta kuten Ukrainassa, tosta vaan? Viittaa puolustelussaan mm. togolaisten oikeuksien polkemiseen "rikollisessa Lapin maassa".
Kuinkas silloin suu pannaan? Vai voiko mitenkään silloin suuta panna? Hm?
että suomen armeijan sotaopissa on käytetty Tapani löfingin siisioppeja suomen sodan ajoilta. Niitä sissejähän kutsuttiin kivekkäiksi.
paljoakaan harrastettu ennen sotia.
Ensimmäiset viritykset tehtiin Talvisodan aikana. Jatkosodassa sissitoimintaa harjoittivat lähinnä kaukopartiot. Lisäksi sitä harjoitettiin itärajan laajoilla alueilla.
Laajamittainen sissitoiminta rintamataistelujen tueksi kehitettiin vasta 60-luvulla alueellisen puolustusdoktriinin yhteydessä.
Ensinnäkin kyse on oikeasti ranskalaisesta ja saksalaisesta näkemyksestä. Toiseksi Stalin teki ratkaisevia parannuksia venäläisten sotataitoon poistamalla iltapäivänokoset ja käskemällä musikat kulkemaan metsiä pitkin taisteluun.
En tiedä sotaoppien paremmuudesta mutta Saksa antautui ehdoitta Neuvostoliitolle ja sen liittolaisille.
liittoutuneiden ainakin seitsenkertaisesta ylivoimasta ja Hitlerin strategisista virheistä, ei niinkään sotaopeista. Niissä sakut kyllä pärjäsivät.
Bolsevikkien sotaopit perustuivat parin tykin ammuttamiseen. Hrustsev varoitteli innostumasta liikaa ennen sotia.
Puna-armeijan sotaopit olivat hyvin ajanmukaisia.
Ne perustuivat suuriin mies- ja materiaalimassoihin sekä ilmavoimien tehokkaaseen käyttöön.
Tärkeää oli aina koota strategisia reservejä, joilla operaatiot ratkaistiin.
Antautuminen on edessä kun tietää oman häviönsä. Oivallisesta sotaopista huolimatta voi myös hävitä. USA maailman suurimpana sotilasvaltiona hävisi Vietnamin sodan. Britit, neuvostoliittolaiset ja nyt lännen liittokunta ovat yrittäneet voittaa Afganistanin sotaa mutta näyttää siltä, että voittoa ei vaan tule.
Jos Saksan sotaopeissa ei ole mitään väliä vaikka sotisi koko muuta maailmaa vastaan niin opit eivät ole kovin hyviä.
ovat vastakkain asevoimat. Silloin on sotaopeilla väliä. Suuri ylivoima johtaa useimmin lopulta voittoon, on sotaopit millaiset tahansa. Hyvillä opeilla heikompi pärjää pitkään, vaikka ei voittaisikaan.
sotaoppia on koota ylivoimainen sotajoukko strategisia kohtia vastaan, vaikka ei ylivoimaa olisikaan muuten.
Taas on idiootti Koroljev usealla nimimerkillä äänessä. Saksan ja Neuvostoliiton koulut opettivat yleisen sodankäynnin oppeja. Guderian, Tuhatsevski ja Manstein kehittivät jotakin oppeja, mutta siihen se jäi. Guderian ja Tuhatsevski esimerkiksi uskoivat tankkien esittävän merkittävää roolia seuraavassa sodassa. Saksalaiset ja venäläiset olivat myös ensimmäisiä jotka uskoivat ilmapommituksen olevan tärkeä sodankäynnin työkalu.