Vittuiluako?

Olin kaksi kuukautta vanhusten pitkäaikaisosastolla tekemässä sijaisuutta.

Heti ekana päivänä huomasin, että osastonhoitajalla oli mua jotain vastaan. Sen koommin se ei edes tervehtinyt, tai jos kysyin jotain, niin se nälväisi inhottavasti. Ihmettelin, koska oon aina ollut pidetty, ahkera työntekijä. Aika hiljainen tosin olen, mutta teenkin töitä sitten pulinoita enemmän.

Vaikka olenkin hiljainen, en ole mikään tossukka. En esimerkiksi nuoleskele ketään - esimiehiäkään, vaan olen oma korrekti itseni kaikille laitoshuoltajan sijaisesta ylilääkäriin. Se varmaan otti pattiin kyseistä osastonhoitajaa, joka muuten käyttäytyi todella itsevaltiaan tavoin, ja odotti että nuoleskellaan kieli ruskeana. Ja kaikki sitä mielistelikin niin, että vieläkin yrjö nousee kurkkuun.
Jokatapauksessa hoidin työni tunnollisesti ja tervehdin asiallisesti oh:aa kun siihen sattui törmäämään.

Kun sitten viimeinen työvuoro päättyi, kutsui oh minut huoneeseensa ja istutti alas. Hän aloitti kyselemällä miten olen viihtynyt ym. Sitten kysyi, että onko minua kukaan perehdyttänyt työhöni. Vastasin, että ei (kenenköhän tehtävä se sitten olisi perehdyttää, ellei esimiehen??!!). Sitäpaitsi ei tuolla ketään sijaisia perehdytetä sen kummemmin - apinoidaan vain muita työntekijöitä, että opitaan tuntemaan paikat ja sitten saakin selvitä omin avuin. Mulla on jo tosin parin vuoden ajalta sijaiskokemusta lafkan muilta osastoilta, että mulle hommiin ryhtyminen on jo helppoa.

No mutta anyway, sitten oh rupesi läksyttämään kun mun työvuorojen päätteeksi KAIKKI potilaat uivat virtsassa; en siis vaihda vaippoja riittävän usein! Ja sitten se kysy, että tiedänkö mä mitä siitä voi seurata, kun jätetään potilaat makaamaan pissaan: ihottumaa! Ou rili??

Sitten se haukkui, kun olen niin surkea kirjaamaan potilastietoja. Siellä kun lukee minun jäljiltäni vain, että "Metalax-suppo laitettu". Olin niin hämmentynyt ja ihmeissäni, että kesti vähän aikaa edes tajuta sen ämmäkkeen sanoja. Niillä kun ei OIKEASTI OLLUT MITÄÄN POHJAA! Olin ihan ällikällä lyöty, ja vaikka tiesinkin että vika ei ollut minussa, pahoitin kovasti mieleni. Olin tehnyt niin paljon, ja extraakin päälle.
Sitten oh toivotti vain jatkoja, ja minä pääsin lähtemään kotiin.

Kyllä pisti vihaksi kotimatkalla. Oikein kaduttaa miksi en puolustautunut paremmin. Tuli jo mieleen, että pitäiskö sille vielä soittaa ja vähän kertoa missä mennään. Halusiko se pälli vaan näyttää mulle mun paikkani, vai mitä??

En kyllä kuunaan enää sille osastolle astu. Onneksi töitä riittää muuallakin.