Rautaa en koskaan painonnostopenkissä ole nostellut, mutta muovia männä viikolla kumminkin. Saattaa kuitenkin olla, etten toiste niihinkään enää kajoa.
Kävi nimittäin niin, että 15 v. poikani innostui lajista ja hankimme himaamme tuollaisen muovipunnuksilla varustetun setin. Pakettiin sisältyi 50 kg vinyylisiä puntteja ja kaksi tankoa, pitkä ja lyhyt, sekä kompaktin oloinen punnerruspenkki. Ei kun kokeilemaan.
Tohkeissamme kokoilimme penkin. Ilmassa väreili voimailun kiihkeä odotus. Paikalle oli saapunut myös muutama kundin kaveri voimiaan mittelemään. Puheet pojilla olivat rehvakkaita, he yhteen ääneen väheksyivät settimme painomäärää, mutta todistelin heille, jotta toistot ne miehen mittaa eikä totaalikilot – näin olin lajia harrastamattomana jostain lukenut.
Tuli aika heittäytyä painonnoston kiehtovaan maailmaan. Poika oli lähes yhtä innoissaan kuin isänsä. Tunsin itseni väkeväksi kuin pihlajanmarja. Annoin pienen sukumme ainoan poikalapsen kuitenkin itseoikeutettuna avata pelin.
Sujutimme pikkutankoon neljän kilon limput kumpaisempaankin päähän. Tavoitteena oli koukistella käsivartta koukkuun ja suoraksi tuon painon rasittamana. Annettu tehtävä onnistui jonkin kerran. Nyökyttelin päätäni rohkaisevasti.
Seuraavaksi ladoimme siihen pitkään tankoon kyytipojaksi jonkin pienemmän kiekon edellisten lisäksi. Poitsu nosteli taakan muutaman kerran ylös alas ja asetti tangon sille varattuun haarukkaan. Nostin peukun, voimatta kuitenkaan olla kuulematta kaverusten halveksuvaa tuhahtelua tangon painosta. Alkoi jo himppasen vituttaa nuo itsetietoisesti ilkkuvat lökäpöksyt. Päätin nöyryyttää heidät omalla panoksellani.
Lopsautin ne isoimmat kahdeksan kilon jöllikät siihen käsiputkeen ja ryhdyin koukistelemaan oikeallani. Aluksi ne tuntuivat raskailta, mutta toistojen myötä veri ikään kuin kohisi hauikseeni saaden sen pullistelemaan komeasti. Homma alkoi sujua. Jänteet ja verisuonet piirtyivät uljaasti kuultavan ihon lävitse kuin Arskalla aikoinaan. Syrjäkarein ihailin ponnistelevaa hauistani seinän kokovartalopeilistä. Silkkaa poikakalenterikamaa, mietin. Lopetin kymmeneen, vaikka olisin kenties vielä yhden kyennyt pusertamaan, mutta uupumusta ei passannut näyttää tässä vaiheessa vaienneille murkuille.
Lupasin toistaa saman vasemmallani, joten akseli kouraan ja voimaa suoritukseen. Tunsin heti punnusten venyttävän pahaenteisesti vasuriani kuin pastaa. Käsi tuntui yllättävän voimattomalta edelliseen verraten. Kouristelin raajaa koukkuun pakkoliikkeen omaisesti viitisen kertaa, kun jokin jänne alkoi kinnaamaan kyynärvarressani. Sattui. Kipristelin käteni olkaani vielä pari kertaa kehoni kiellon päälle, mutta sitten oli luovutettava. Ei noussut enää. Tirskuvalle nuorisolle perustelin keskeytystä pakottavalla virtsaamisen tarpeellani. Vessaan mennessäni kehoitin heidät vaientaakseni lataamaan pitkään tankoon KAIKKI löytyvät punnukset. Aioin näyttää heille mistä puusta Rööri oli veistetty.
Yritin herutella rakostani muutaman noron virtsaa veteen, jotta tehdystä hädästäni kuuluisi edes lorina. Ravistelin vasenta kättäni ja sipaisin siihen reilun kerroksen Mobilaattia. Ammensin jopa pyykkikorista vaimoni käytetyt kalsarit nuuhkaillen niitä silmät nurinpäin hakien mörjän kerrostamista nimettömistä uutta energiaa lopulliseen koitokseen. Tunsin oitis elpyväni.
Kävi nimittäin niin, että 15 v. poikani innostui lajista ja hankimme himaamme tuollaisen muovipunnuksilla varustetun setin. Pakettiin sisältyi 50 kg vinyylisiä puntteja ja kaksi tankoa, pitkä ja lyhyt, sekä kompaktin oloinen punnerruspenkki. Ei kun kokeilemaan.
Tohkeissamme kokoilimme penkin. Ilmassa väreili voimailun kiihkeä odotus. Paikalle oli saapunut myös muutama kundin kaveri voimiaan mittelemään. Puheet pojilla olivat rehvakkaita, he yhteen ääneen väheksyivät settimme painomäärää, mutta todistelin heille, jotta toistot ne miehen mittaa eikä totaalikilot – näin olin lajia harrastamattomana jostain lukenut.
Tuli aika heittäytyä painonnoston kiehtovaan maailmaan. Poika oli lähes yhtä innoissaan kuin isänsä. Tunsin itseni väkeväksi kuin pihlajanmarja. Annoin pienen sukumme ainoan poikalapsen kuitenkin itseoikeutettuna avata pelin.
Sujutimme pikkutankoon neljän kilon limput kumpaisempaankin päähän. Tavoitteena oli koukistella käsivartta koukkuun ja suoraksi tuon painon rasittamana. Annettu tehtävä onnistui jonkin kerran. Nyökyttelin päätäni rohkaisevasti.
Seuraavaksi ladoimme siihen pitkään tankoon kyytipojaksi jonkin pienemmän kiekon edellisten lisäksi. Poitsu nosteli taakan muutaman kerran ylös alas ja asetti tangon sille varattuun haarukkaan. Nostin peukun, voimatta kuitenkaan olla kuulematta kaverusten halveksuvaa tuhahtelua tangon painosta. Alkoi jo himppasen vituttaa nuo itsetietoisesti ilkkuvat lökäpöksyt. Päätin nöyryyttää heidät omalla panoksellani.
Lopsautin ne isoimmat kahdeksan kilon jöllikät siihen käsiputkeen ja ryhdyin koukistelemaan oikeallani. Aluksi ne tuntuivat raskailta, mutta toistojen myötä veri ikään kuin kohisi hauikseeni saaden sen pullistelemaan komeasti. Homma alkoi sujua. Jänteet ja verisuonet piirtyivät uljaasti kuultavan ihon lävitse kuin Arskalla aikoinaan. Syrjäkarein ihailin ponnistelevaa hauistani seinän kokovartalopeilistä. Silkkaa poikakalenterikamaa, mietin. Lopetin kymmeneen, vaikka olisin kenties vielä yhden kyennyt pusertamaan, mutta uupumusta ei passannut näyttää tässä vaiheessa vaienneille murkuille.
Lupasin toistaa saman vasemmallani, joten akseli kouraan ja voimaa suoritukseen. Tunsin heti punnusten venyttävän pahaenteisesti vasuriani kuin pastaa. Käsi tuntui yllättävän voimattomalta edelliseen verraten. Kouristelin raajaa koukkuun pakkoliikkeen omaisesti viitisen kertaa, kun jokin jänne alkoi kinnaamaan kyynärvarressani. Sattui. Kipristelin käteni olkaani vielä pari kertaa kehoni kiellon päälle, mutta sitten oli luovutettava. Ei noussut enää. Tirskuvalle nuorisolle perustelin keskeytystä pakottavalla virtsaamisen tarpeellani. Vessaan mennessäni kehoitin heidät vaientaakseni lataamaan pitkään tankoon KAIKKI löytyvät punnukset. Aioin näyttää heille mistä puusta Rööri oli veistetty.
Yritin herutella rakostani muutaman noron virtsaa veteen, jotta tehdystä hädästäni kuuluisi edes lorina. Ravistelin vasenta kättäni ja sipaisin siihen reilun kerroksen Mobilaattia. Ammensin jopa pyykkikorista vaimoni käytetyt kalsarit nuuhkaillen niitä silmät nurinpäin hakien mörjän kerrostamista nimettömistä uutta energiaa lopulliseen koitokseen. Tunsin oitis elpyväni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaapuin takaisin suorituspaikalle kädet sulkumerkkeinä. Tankoon oli pyynnöstäni ahdettu koko setin punnuspyramidi, 50 kg. Käskin keskenkasvuiset loitommalle. Kiersin puoliympyrää penkin ympärillä äsähdellen ja julmistellen punteille – kuten olin olympialaisissa nähnyt oikeiden painonnostajien tekevän. Leiskautin itseni rivakoin liikkein selälleni penkille. Tartuin riskisti tankoon ja nitkautin kyynärpäitäni mutkaan ja oikoiseksi. Katsomosta huudettiin, että rinnalle asti. Tein työtä käskettyä. Vasen jäi oitis jälkeen. Ilman ruuvattavia stoppareita vasemmanpuoleiset levyt olisivat oitis juosseet permantoon. Pakotin nuppi tutisten vasurin yhteistyöhön. Yhteistyötä kesti kuuden työnnön verran, sitten jäin puristuksiin tangon ja penkin väliin - taas sattui.
Nuoriso ei riemultaan kyennyt auttamaan pulaan ajautunutta vanhusta, vaan läiskivät käsiään vuoroin reisiinsä ja taas toisten kera ilmassa yhteen. Rienasivat. Tuossa kiipelissä mankeloin tangolla kroppani aina lonkkaluihin asti, mihin se jumittui, kunnes vesissä silmin hohottava pizza-naama päästi minut pinteestä. Suivaannuin huonosta käytöksestä ja lupasin sen enempiä ajattelematta vapahtajalleni 50 eskoa, jos tämä kykenee parempaan.
Noh, ulkoisesti hintelän oloinen kaveri asetti puntit tankoineen keveän oloisesti haarukkaan ja laskeutui penkille. Ojensi purkan suustaan vapisevalle kämmenelleni ja pumppasi verkkaisesti ilmeitään vekkulisti muunnellen kuusi kertaa tankoa ylös alas. Piti merkitsevän tauon, ja sitten kymmenen kertaa lisää, kasvot sen kummemmin punehtumatta. Poistuin lyötynä lompakolleni, hävetti.
Tuskaani ei liennä se, että tämä huonosti kasvatettu nulikka on jossain äitinsä työpaikan punttiksella ”treenannut” lajia, ei. Kuusitoistavuotias spermapyjama ei saa nöyryyttää minua poikani nähden. Teidän arvon kehonrakentajat ja räjähtämäisillään olevat testosteroinipurkit on tehtävä jotain ratkaisevaa, jolla juotan jo ensi suvena tappion katkeran kalkin tuolle kukkopojalle. Olen valmis suuriinkin satsauksiin. Lupaan jopa pinnistellä kaljatta kaksikin kertaa viikossa salillanne, jos vain lupaatte 15:ta toistoa noilla painoilla vuoden rupeamasta.. Miten on?
Nyt kyllä tarttee jotain, ja pian!
ps. Juosten nöyryyttämisestä tuonnempana
Kiitos koskettavasta tarinasta tosielämästä ja osaanottoni. Joillain laihoilla juipeilla voi olla piilovoimia kun niillä ei muuta olekaan kuin lihakset jotka näyttävät pieniltä, kun taas miehillä lihasten päällä on kuohkea rasvakerros ja lihakset siellä ikäänkuin piilossa. Kaljankittaaminen pienentää lihaksia, sille ei mitään voi. Mitä jos ottaisit personal trainerin ja asettaisitte realistisen tavoitteen, vaikka tuo 15 * 50kg penkkipunnerruksessa mikä on jo hieno saavutus aikuiselle miehelle eikä kukaan ainakaan sen enempää voimaa tarvitse.
Kiitos jutustasi ap. Hauska juttu. Piristi aamua mukavasti.
Onnea ja menestystä valitsemallesi lajillesi.