Ero vai ei

Jos lopult miehes jättää ni älä aattele ettei se sua rakasta vaa aattele et se rakastaa nii paljo ettei halua enää tuhlata sun aikaas turhiin vaikeuksiin ja päästää sut siks menee

Jätän nyt pallon hänelle, ainakin ensiviikkoon jos vain pystyn. Näemme varmaan liian usein, ehkä siksi taukomme ei myöskään toimi.

Olemme nähneet pikaisesti ja keskustelleet. Hän toivoo ettei häntä painosteta. Tuntuu että ensi kertaa ymmärsin asioita sillä tavalla mitä hän on yrittänyt selittää. Tämä helpotti hänenkin oloaan ja hän ymmärsi minua paremmin.

Oloni on hyvä mutta tuntuu että menen hirveää tunteiden vuoristorataa. Olen alkanut keskustella ihmisille joiden kanssa en ole aikoihin kunnolla jutellut. Yksi henkilö mietityttää, olkn vuosia sitten häneen ihastunut. Riskeeraanko asiat jos tapaan häntä? Keskustellessa ei mitöän tunteita ole ollut ja poikaystävääni rakastan pakahduttavan vahvasti ja järkkymättömästi. Kannattaako kuitenkin pitää töhön kaveriin etäisyyttä ihan varmuuden vuoksi kun se kuitenkin mietityttää. Minulla ei ole paljoa ystäviä (liian vähän) ja tämä kaveri kuitenkin on minun kanssa samalla aaltopituudella. Tuntuu että ihmisille juttelu pitää minut hengissä kun elämä on tosiaan nyt niin epävakaata. Välillä on niin raskasta, työni on erittäin vaativaa ja kuormittavaa.

Nyt päivät kuluvat, välillä on helpompaa ja välillä surkeaa. Välillä on ihan hyväkin olla. Pelkään että sattuu ja toivon liikaa. Olemem nyt olleet päiviä ottamatta toisiimme yhteyttä. Onko se hyvä vai huono asia tilanteessamme?

Asiat ovat muuttuneet parempaan. En enää ole huolissani. Myös poikaystäväni sanoi että suunta on parempi. Hän on taas käynyt luonani ja tunnelma on ollut ihan erilaista kuin kuukauteen - välitöntä, rakastavaa ja läheistä. Tuntuu että energiaa on taas. Toivotaan että suunta jatkuu tälläisenä. Keskustelumme on avointa kuten on kyllä ollut tähänkin asti. Hän selkeästi tahtoo pitää minusta huolta.

Olen nyt viettänyt enemmän aikaa kavereiden kanssa. Eli oman arkeni hallinta on parempaa.

Se mikö minulle on selkeytynyt on, että tahdon tämän ihmisen kanssa jakaa elämäni. Kuitenkaan en voi sitä yksin päättää. Suurin ongelmani luonteessani on minun herkkyyteni ja poikaystäväni pelkää joskus loukkaavansa minua. Miten voisin tulla vähemmän herkäksi? Vai onko se vain ominaisuus minussa joka ikinä ei muutu. En sanoisi itseöni yliherkäksi, mutta herkäksi kuitenkin. Ja myös se on selkiytynyt että joka tapauksessa elämä jatkuu. Olen nuori, kiltti ja fiksu. Vaikka olen valmis viettämään tämän ihmisen kanssa lopun elämääni, ei se välttämättä toteudu. Mikään ei elämässä ole varmas. Kuitenkin siitä pääsee lopulta yli.

Tällä hetkellä tuntuu että suhteessamme on jopa enemmän läheisyyttä kuin ennen taukoa. Ehkäpä arjen rikkoutuminen teki ihan hyvää. Tuskin palaamme yhteiseen asuntoon vielä aikoihin, jopa vuosiin, mutta sen kestän. Toivotaan että tässä kävi nyt niin että odottaminen palkittiin. Ehkä pahin vaihe alkaa nyt olla takana.

Parisuhteessa intohimovaihe kestää 6 - 24 kk. Teillä on tuo 2 vuoden aikaraja mennyt umpeen. Silloin voi luulla, ettei enää rakasta toista, vaikka se vain tarkoittaa, että se alun kiihkeä huuma, intohimo, on alkanut vähetä. Moni eroaa 0,5 - 2 v. päästä. Tässä vaiheessa pitäisi päättää, että haluaa rakastaa toista ja että haluaa tehdä parhaansa, että kummallakin on suhteessa hyvä olla.

Jos olet herkkä, niin se on ookoo. Kannattaa kuitenkin yrittää opetella sellaiselle linjalle, että miehelläkin on oikeus sanoa omat mielipiteensä eikä niistä pidä heti ottaa nokkiinsa ja pitää mykkäkoulua vain siksi, että mies ei ole osannut asettaa sanojaan oikein. Tämä asia helpottaa kyllä ajan myötä. Naiset yleensä etsii piilomerkityksiä miehen sanomisista, vaikka mies on sanonut asiansa ihan suoraan.

Kannattaa tavata omia kavereitakn. Suhde voi paremmin, kun ehditte ikävöidä välillä toisianne. Sen sijaan toisia miehiä ei kannata alkaa vilkuilemaan. Sitä pitää olla vain yhdessä suhteessa kerrallaan. Jos jostakin syystä tulisi ero, niin sitten erotaan ja surraan, mutta vasta sen jälkeen etsitään uutta kumppania.

Hirmu usein käy niin, että ensimmäinen rakas ei ole se loppuelämän kumppani. Kuitenkin ekassa/ekoissa suhteissa oppii niitä parisuhteen alkeita. Jatkakaa vain juttelemista, koska ongelmien selvittäminen puhumalla on ainoa tapa tutustua toiseen, saada selvyyttä hänen arvoista ja nähdä, että onko tästä ihmisestä loppuelämän kumppaniksi.

Onnea teille!

Kiitos viestistäsi! Lämmitti mieltä. Tuntuu että asiat menevät oikeaan suuntaan. Vaikeaa on vain hänen rahan käyttönsä, mutta ehkä siihen saadaan muutosta kunhan tilanne normalisoituu.

Nyt on tuntunut arki asettuvan. Yhtenä iltana hän oli kyllä sitä mieltä että ero tulee mutta sai ajteltua asioita ja on luottavaisempi asioiden suhteen.

Nyt on töissä kauhean rankkaa.. Tuntuu että ei jaksa. Tätä ei ole ollut kauaa. Noh, kohta on viikonloppu