Inhoan Anoppia..

Ehkä sun anoppi ei myöskään kaipaa kaltaistasi miniää. Siispä vaihda miestä. Mutta tarkista ensin anoppi, ennen kun pariudut uudelleen. Ja mieti, että jospa se vika olikin sinussa, eikä anopissa.

Jep. Eipä tulisi kysymykseenkään, että menisin anoppini ja appini kotiin tonkimaan heidän laatikoitaan, arvostelemaan heidän kotiaan tai heidän sisustusratkaisuja, valtaamaan olohuoneen ja määräisin mitä televisiosta katsotaan, röyhtäilemään ja piereskelemään kovaäänisesti, pesemään hammaskaluastuani heidän keittiönsä lavuaariin.

Kunnioitus pitäisi käsittääkseni toimia molempiin suuntaan, mutta meidän suhteessa näin ei vain mene. Mutta kun "hyvää ne vaan tarkottaa", ja "ne on niin vanhoja".

Rakkaastani en halua eroon. Jos joihinkin teen pesäeroa, niin anoppiini ja appiini. Vaikka vituttaahan tuollainen vanhemmilleen alistettu lapatossu aika ajoin.

Niin se on, että sitä kuvittelee menevänsä naimisiin miehen kanssa, mutta itse asiassa puoliso onkin anoppi. Mies katoaa varjoihin, anoppi astuu esiin, ja elämä on anopin käskyjen varassa.
Niin se on ollut, ja niin se on aina oleva, sanoi Sinuhekin.

Turhaan te täällä ruikutatte, miksi menette naimisiin, kun kuitenkin tiedätte, että oma tahtonne on vastaisuudessa anopin taskussa.
Pitää vaan päästä papin eteen, vaikka etukäteistiedusteluissakin varmasti tulevan anopin pirullisuus näkyy heti ulko-ovella. Kierosti hymyilee, kaksinaamaisesti sanoo "tervetuloa" - kukahan senkin ikinä uskoo - ja kahvia tarjoo, muka hyvää merkkiä, vaikka voi ihan maistaa sikurin maun. Pullakin on varmaan kioskista ostettu, vaikka sanoo itse leiponeensa. Niin kiero.

Ja mies vaan nöyräilee. Äitiä palvoo, peräkammarin poika.

Ehkä sun pitäs laittaa se ukkos kuriin, niin anoppi ei tietäis teidän asioista.

Sellaista kuria ei ole olemassa meillä, että anoppini ei saisi mieheltäni ongittua tietoonsa asioitamme.. olen kieltänyt puhumasta mitään eli sanaakaan meidän asioista taikka itsestäni enempää mitään.. Muuten puhukoon keskenään ihan mitä tykkää.. Mies on siis kaksinaamainen, puhuu yhtä anopille ja toista minulle.. Anoppini on todella kova juoruamaan ja levittämään ympäri kyliä kaiken kuulemansa etten luota tällaiseen ihmiseen missään asiassa. Mies kuvittelee ettei anoppi puhu meidän asioita eteenpäin, mutta kiinni on siitä jäänyt pariin kertaan.
Kyseessä on olleet täysin henkilökohtaiset ja miehelle luottamuksellisesti puhumat asiani, joista anoppi on ottanut asiakseen olla "huolissaan" ..

no niin löytyihän täältä toinenkin anopin nutistama naisihminen.. varmaan enemmänkin löytyy... Milloin ei hyväksytä sitäsun tätä ja milloin mieheni mukana koetetaan pistää "sanaa" minulle miehen mukana. Sanokoon vaan ihan itse, jos on jotakin asiaa.

Tullut tulokseen että anoppiini en ikinä enää ole yhteydessä. Mieskin nyt alkanut miettiä äitinsä kotkotuksia ja käskytyksiä paljon tarkemmin. Eli ei ole asioistamme sinne enää juorunnut. Onneksi asutaan eri paikkakunnalla.. Suunta saattaa olla hyvinkin paljon kauemmas tulevaisuudessa..

Suosittelen myös pitkää välimatkaa niille joiden anopit ovat ihan mahdottomia. Omalleni ei kelpaa mikään, eli on ns kermaperseanoppi joka kyllä osaa halkoa pilkkuja! Ja tässä sentään ollaan jo keski-iässä..eli mummo voisi kerrankin ja viimeinkin vaan pysyä hiljaa.

Kyllä sitä löytyy syitä miniöissäkin.Vaikka kuinka passaat ja pidät hyvänä ,niin mikään ei riitä.ei ole mitään kunnioitusta vanhempaa kohtaan ,Näin se vaan on ,meitä on moneksi".Niin metsä vastaa ,kuin sinne huutaa" kyllä monen kohdalla voi pitää paikkansa,Kyllä tänäpäivänä ei ole mitään kunnioitusta vanhempia kohtaan kellään,Mistähän ne lapsetkin oppivat ruman kielen käytön ja yleensä käytöksen ,eipä kannata arvailla !

Minä olen keski-ikäinen ja käsitän kunnoituksen sellaisena että se on käytöksellä ansaittava. Jos itseäni vanhempi nainen solvaa ja arvostelee minua vuosia, en ole yhteyksissä. Olkoon anoppi tai kuka muu tahansa. 'anopin kanssa tosin yritin, mutta katson että anoppi ei yritä. Ai että oikein "passaa" miniää?.. olisikin passannut. Taisi mennä sekin homma toisinpäin eli anoppi oli passattavana.