Kumpaa elamaa suosittelet?
Rakastaa vai olla rakastettu?
kumpi onkaan parempi
8518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen nyt jälkimmäisessä tilanteessa. Kummassakin tilanteessa on puolensa.
Kun rakastaa, on haavoittuva, mutta elää täysin tuntein.
Kun on rakastettu, on turvallinen olo, mutta samalla tyhjä ja tarkkailee uusia mahdollisuuksia. Toisaalta haavoittumisen riskiä ei ole.
Parasta olisi tila, jossa sekä rakastaa että on rakastettu. Se vaatii rohkeutta.
olin tilanteessa jossa rakastin mutta pidemmän päälle se kävi liian raskaaksi joten tein ainoan oikean liikkeen itseni kannalta ja otin sydän surut & ikävän.
jos ajautuisin tilanteeseen jossa olisin rakastettu pitäisin itseäni kusipäänä toisen elämän tuhlaajana kun tiedän mitä se on ja mitä siitä seuraa.
joten nyt jatkan yksin elämää toivon että joku päivä vastaan tulee se mulle ainoa oikea tilanne: rakastaa ja olla rakastettu - samassa paketissa.
Luulin, etta on helppoa olla rakastettu vaan ei se pitemman paalle kay
Onpa omituinen kymysys. Tietysti on onnellisempaa ihmiselle, jos voi, saa ja osaa rakastaa, kaikkia ja kaikkea. Rakastettuna oleminenkin on hienoa, mutta sillä ei ole mitään arvoa, jos et itse rakasta eikä varsinkaan silloin, jos / kun rakkauden saaminen ei ole pyyteetöntä.
Nyt on kyse parisuhderakkaudesta. Hyvin tavallinen on sellainen tilanne, että toinen rakastaa tuntuvasti enemmän tai jopa niin että vain toinen rakastaa. Olen itse ollut juuri tuollaisessa tilanteessa. Olen koettanut rakastaa miestä, vaikka mies ei ole rakastanut. Se on jatkuvaa epävarmuutta, turvattomuutta, jopa hyväksynnän hakemista jne. Rakastettunakin olen ollut. Se on tavallaan helppoa. Olo on hyväksytty ja turvallinen. Hankaluutena siinä on mm. se, että ei pysty antamaan toiselle sitä rakkautta, joka hänelle kuuluisi.
No "vaikeat" näyttää olevan. Miten sellainen osaa, pystyy, kykenee ... rakastamaan parisuhteessakaan, joka ei käsitä muustakaan rakkaudesta yhtään mitään?
Vastarakkaus on varmasti vaikea laji, jos kuvittelee, että rakkaus pitää jotenkin maksaa takaisin.
Omasta rakkaudestaan voi olla aika lailla varma, mutta toisen rakkaudesta ei ainakaan periaatteessa voi tietää. Siinä mielessä on parempi rakastaa itse.
Rakastaa itse, ehdottomasti. Kumpikaan ei taida kyllä riittää kovin pitkälle. Toisella osapuolella voi olla (ja usein onkin) vahvemmat tunteet kuin toisella, mutta mitä pienempi erotus sitä parempi.
Olen myös törmännyt tilanteisiin, joissa rakastetaan eri tavoin. Esimerkiksi eräs mies väitti rakastavansa ja tavallaan lienee ollut rehellinenkin, mutta ei halunnut kanssani seksiä juuri koskaan, jolloin kyse ei ollut hänen puoleltaan eroottisesta rakkaudesta vaan pikemminkin kaverirakkaudesta. Ei sellainenkaan asetelma toimi.