Sekava suhde

En tiedä kaipaanko varsinaisesti täältä neuvoja, tukea vai pelkästään vuodattaa myrkylliset ajatukseni tänne, mutta teen sen kuitenkin.

Eli: olemme nyt n. puoli vuotta seurustelleet poikaystäväni kanssa. Heti alusta lähtien hän teki selväksi, ettei kykene yksiavioiseen parisuhteeseen, ja minä hajamielisyyttäni lähdin juttuun mukaan - en aluksi edes vakavissani. Sitten myöhemmin mies hetken aikaa väitti että hänen halunsa ulkopuolisiin suhteisiin olivat vähentyneet. Jatkuvasti kuitenkin etsimme parinvaihto- ja kolmenkimppaseuraa ja päädyimmekin kahden naisen kanssa sänkyyn. Mies kävi lisäksi itsekseen seikkailemassa yhden naisen kanssa, kun järkkäsin heille tapaamisen Treffien kautta.

Nyt tilanne on siis se, että yritän parhaani mukaan ymmärtää sen, ettei poikaystävä todellakaan voi elää tavallisessa parisuhteessa muttei halua avointa suhdetta, joka itselleni kuulostaisi helpoimmalta vaihtoehdolta. Toisaalta hän väittää että välittää minusta jne. mutta samaan aikaan kaipaa vietävästi "erilaista" naista perustellen tätä miehen vieteillä. Minun on helppo älyn tasolla asia käsittää, mutta valitettavasti tunteet ovat toista.

Esimerkiksi eilen ollessamme ulkona etsimässä naista kolmanneksi, olin voimakkaassa humalatilassa todella aggressiivinen, tönin miestä naisia päin, puhuin rumasti ("haluat taatusti upottaa kyrpäsi noiden teinien tiukkaan ja märkään vakoon") ja ihan myös varomatta sitä, kuulevatko ohikulkijat. Olin todella marttyyrimainen ja minua hävettää se, etten voi olla

a) vertailematta itseäni ulkonäöllisesti ja haluttavasti toisiin naisiin
b) hyväksyä sitä, että mies avoimesti himoitsee toisia naisia
c) hyväksyä sitä, etten tule koskaan riittämään miehelle tällaisenaan
d) välittämättä siitä valtavasta pahan olon tunteesta, jonka tilanne sisälläni aiheuttaa

Kaiken kaikkiaan mulla on aina ihan paska fiilis kun teen kaikesta tästä kauheaa draamaa ja tiedän et meidän pitäis erota. Syystä tai toisesta en kuitenkaan haluais luovuttaa, koska järjen tasolla homma kuulostaa ihan toimivalta: toteutetaan eläinten viettejä vapaasti eikä "omisteta" toista sillä tavalla. Mut ehkä mä olen sitten sielultani paljon konservatiivisempi kuin mitä haluan myöntää.