Minä, joka olen ollut maailman moraalisin ihminen, olen tilanteessa jossa olen toinen nainen. Ollut jo useamman kuukauden.
Millä ihmeellä pääsen tästä tilanteesta? Päätän aina että nyt tämä oli tässä ja olen miehellekin siitä sanonut. Mutta aikaiseksi en vaan eroa saa. Taas olen pian hänen käsivarsillaan...
Ketään joka osaisi auttaa miten tilanteesta pääsee pois? Mies on aika sitkeä...
Kestän haukkujakin. Mutta enemmän kaipaisin niitä neuvoja.
Millä ihmeellä pääsen tästä tilanteesta? Päätän aina että nyt tämä oli tässä ja olen miehellekin siitä sanonut. Mutta aikaiseksi en vaan eroa saa. Taas olen pian hänen käsivarsillaan...
Ketään joka osaisi auttaa miten tilanteesta pääsee pois? Mies on aika sitkeä...
Kestän haukkujakin. Mutta enemmän kaipaisin niitä neuvoja.
Vastaukset 117
Vanhimmat
Tuota...oletko siis aikuinen nainen? Ja et siis oikeasti tiedä, miten tuosta tilanteesta "pääsee irti"
Kuvaa hyvin kakkosiksi "ajautuivien" ajatusmaailmaa. Voin sen verran valottaa sinulle, että näillä asioilla tuppaa olemaan jokin ihmeellinen "sitä saa mitä tilaa" kierto eli jossain vaiheessa sinä olet petetty. Muista sitten ymmärtää sitä pettäjää ja kakkosta, onhan tilanteesta pääseminen niin vaikeaa.
Voi teitä rassukoita!
Haukkuja tulet saamaan mutta älä niistä välitä.
Sellainen ihminen joka ei ole kokenut rakastumista josta ei kykene irtaantumaan, ei voi sitä ymmärtää.
Itse olen kokenut ja tiedän mitä se voi olla. Kahdeksan vuotta meni ennenkuin kykenin irtaantumaan lopullisesti. Vuosiin mahtuu kymmenittäin päätöksiä joita en kuitenkaan kyennyt pitämään. Kuukausienkin eroja välillä.
Miten se sitten onnistui? Välttämällä näkemisiä, välttämällä yhteydenottoja, miettimällä kaikkea nagatiivisia asioita toisesta. Haastamalla riitaa pienistäkin asioista että toinen suuttuisi jne.
En ollut kakkosnainen vaan suhteessa täysin minulle sopimattoman miehen kanssa. Järki käski pysyä erossa mutta tunteet olivat voimakkaampia. Onneksi hän asui kaukana ettei koko ajan ollut läsnä. Sai välillä etäisyyttä.
Itseni rikoi ja nyt korjaan. Positiivisia päiviä on jo useita putkeenkin, välillä ikävä ja masennus iskee sellaisella voimalla ettei kykene kuin makaamaan sängyssä.
En vieläkään ymmärrä miten toinen sai minut niin sekaisin, itsenäisen onnellisen naisen joka ei edes miestä kaivannut tai etsinyt. Minä vain katosin ja joku omituinen saamaton, päättämätön nainen asui minussa vuosikaudet.
Kun kerran tekee/kokee kauhean eron, pystyy jatkossa aina helpommin eroamaan. Tuntuu hyvältä.
Minä tiedän, miten paljon täysin sopimatonta miestä voi rakastaa.
Siinä se ongelma onkin, en tiedä kummalla tavalla olisin onneton. Joko hänen kanssaan, kun hän kohtelee minua huonosti. Vai yksin, kun kaipaan häntä jatkuvasti.
"Sellainen ihminen joka ei ole kokenut rakastumista josta ei kykene irtaantumaan, ei voi sitä ymmärtää."
Ei niin - koska sellaista ei ole. On vain ihmisiä, joilla ei ole selkärankaa tehdä oikein. Rakastamista tai rakastumista ei pidä sotkea tähän lainkaan.
Voit toki olla rakastunut ja voit rakastaa (jotka ovat kaksi eri asiaa nekin, eikä niiden mittaaminen tai vertaaminen ylipäätään ole mahdollista), niin tässä ei ole kysymys rakkauden määrästä vaan siitä, että osaako silti toimia oikein - eli vastuuntunnon määrästä.
Tämän voi aivan mainiosti rinnastaa huumeiden käyttöön.
Ensinnäkin useimmille ihmisille huumausaineen käyttö tuottaisi samanlaisen "hyvän", mutta useimmat eivät silti niitä käytä, koska tietävät, että se olisi pitkässä juoksussa huono juttu ja he tekevät päätöksen olla päästämättä elämäänsä alamäkeen. Sitten ovat ne, jotka ovat kokeileet ja "antaneet pirulle pikkusormen", mutta tehneet silti päätöksen olla menemättä piemmälle. Vain narkari, selkärangaton luuseri ei hallitse ttseään, vaan jatkaa ja antaa elämänsä mennä....
Puhut selvästi asiasta, josta sinulla ei ole mitään käsitystä. Jos olisi, et kommentoisi tuolla tavoin.
Itse ajattelin ennen juuri kuten sinäkin. En alkuunkaan voinut käsittää näitä "väärissä" rakkaudessaan ja tuskissaan huokailevia naisia. Miten ihmeessä he sietävät tuollaista käytöstä toiselta. Miten saamattomia naisia.
Siksi sanonkin ettei sitä voi ymmärtää ennenkuin sen kokee. Ikipäivänä en olisi uskonut itseäni löytävän tilanteesta jossa tuntuu olevan toisen ihmisen mielenkäänteiden vankina ja kohteena kuin mikäkin räsynukke.
Entinen minä osasi olla päättäväinen ja sitkeä. Mutta se koko entinen minäni katosi jonnekin. Vähän niinkuin olisi sairastunut ja joku uusi outo nainen olisi minut vallannut. Vertaisin tilannetta ennemmin juuri sairastumiseen kuin mihinkään huumeiden käyttöön. Huumeidenkäytössä tekee tietoisen valinnan kun kokeilee. Rakastumista ei mitenkään päättänyt etukäteen. Tuskin etukäteen valitsee "sairastumisen". Sillä siltä se tosiaankin monasti tuntuu. Parantuminen kestää uskoakseni monta vuotta ja täysin ehjää tuskin enää koskaan tulee.
Kysy mieheltä mitä haluaa sinusta. Ei mitään? Tai soita vaimolle ja puhu asiallisesti niin pääsee kerralla eroon. Mies otti riskin kun pettää. Toki teet kuin itse haluat, yksi ehdotus vaan. Itse soitin vahingossa tavallaan ja kannatti. Varo ettei mies kosta, sitten ei kannata juuri nähdä.
Mies ei ole niin komea, nuori, mielenkiintoinen, hymyilevä ja "upea sielu" mielestäsi ehkä 10-15 vuoden päästä ja voi edelleen pettää. Voi vaikuttaa heikolta, lihoneelta ja vastuuta kaihtavalta. Käyttää vaan hyväks?
Sinun on tehtävä päätös nyt ja pysyttävä siinä. Muutaman kuukauden suhteen päättäminen onnistuu tahdonvoimalla. Et sinä oikeasti voi halua olla kakkosnainen, alempiarvoinen seksiobjekti joka ei kelpaa elämänkumppaniksi. Miten voit rakastaa yksipuolisesti miestä, jolle et kelpaa vaimoksi?
Itse olen sinkkunainen, jota on yritetty vedättää kakkosnaiseksi. Muutaman tapaamisen (ei tietenkään seksiä) tai viestejä olen lähettänyt tilanteessa etten tiennyt olevani kakkonen. Heti kun miehen siviilisääty selviää lopetan kaiken kanssakäymisen miehen kanssa. Pelkkä ajatus kakkosena olosta oksettaa niin suuresti etten ikinä haluaisi alentua rakkaudettomaan hyväksikäytöön, siitä on aina kyse. Kakkonen ei merkitse miehelle mitään, muista tämä. Rakastamaansa ihmistä ei koskaan roikota kakkosena, ei kiusaa eikä käytä hyväksi.
Itse olen ollut kakkosena jo yli kolme vuotta. Kaikki lähti tilanteessa, jossa olin itse eronnut pitkästä suhteesta, ja tämän miehen kanssa toteutuivat ja löytyivät kaikki ne asiat, joita avioliitossani ei ollut, joiden vuoksi erosin. Pidin kuitenkin "tiukkaa linjaa", koska mies oli naimisissa. Hän kuitenkin alkoi tosi nopsaan puhumaan, miten itse on ollut jo vuosia tyytymätön ja nyt minut kohdattuaan tajusi, että hänen pitää muuttaa elämänsä ja hän haluaa olla kanssani. Uskoin. Rakastuin. Ja nyt olen niin syvällä, että vaikka tuntuu, ettei musta ole enää mitään jäljellä, en pysty sanomaan, että tämä oli tässä.
Niin voi käydä vahvalle ja itsenäiselle naiselle, kun sopiva mies sattuu kohdalle, ja osin tosissaan, osin kusettaen, vie ja pitää otteessaan.
En tiedä, miten tässä lopulta käy, mutta peloissani olen. Pelkään, etten tämän kaiken kokemani jälkeen, pysty enää koskaan antamaan mitään kenellekään.
Se käy ihmeellisen usein juuri eronneelle, vaikka olisi itsekin ollut miehensä kautta satutettu ja petetty!
Miksi? Miksi?
Selitys täytyy olla siinä, että nainen on herkimmillään ja itsetunto poljettuna valmis vaikka mihin! Viemään toiselta naiselta puolison, mutta mitäs siitä saihan hän itsekin kärsiä.
Missä on petetyn ja/tai eronneen naisen omatunto? Eikä yhtään koskaan hävetä olla se parjattu perheenrikkoja?
Hävettää ja satuttaa - ihan jokainen päivä. Mutta kun samalla rakastaa tätä miestä, jonka kanssa on hyvä olla ja joka on luvannut sinulle yhteistä tulevaisuutta. Ja kun se itsetunto on tosiaan poljettu sinne maanrakoon, alkaa jopa ajatella, että ehkä en sitten kelpaa muuhun kuin toiseksi naiseksi...
Pissikset rakastavat ja hokevat, kun kukaan sellainen joka ei ole ollut noin rakastunut ei voi sitä ymmärtää! Kun ei voi pettäjästä laskea irti suuren rakkauden vuoksi..
Pakko kertoa näille uhoajille, että jokainen meistä on ollut rakastunut, mutta ainoastaan pieni osa on ollut varattuun mieheen rakastuneita!
Minä häpeäisin tunnustaa, että suuri rakkauteni on toisen puoliso. Se olisi rakkauden irvikuva!
Ei sellaista ole kuin rakkauden irvikuva. Toista voi rakastaa syvästi ja ehdoitta, vaikka hän olisi kenen puoliso. Se ei tee rakkaudesta yhtään huonompaa tai epäaidompaa, jos rakastaa varattua.
Vahva ja itsenäinen....mutta missä hyvyys ja viisaus? Toisen naisen mieheen EI KOSKETA ja piste!!!
Itse eronnut vaimo,enkä ikinä tule koskemaan varattuun.en alentuisi
"Se ei tee rakkaudesta yhtään huonompaa tai epäaidompaa, jos rakastaa varattua. "
Kyllä tekee.
Ei se kyllä tee. Rakkaus on rakkautta, eikä se katso aikaa, paikkaa, ikää tai olosuhteita. Rakkaus on rakkautta, tuntee sitä sitten ketä kohtaan hyvänsä. Kukaan ei voi tulla minulle sanomaan, että en rakasta aidosti tai rakkauteni on pahaa, koska rakastan varattua miestä.
Jos sinä määrittelet rakkauden sellaiseksi hallitsemattomaksi tunteeksi, joka voi syntyä ilman "perustetta"; esimerkiksi, että voit rakastua mielikuvitusolentoon tai valokuvan esittämään ihmiseen, jota et tunne etkä ole koskaan tavannutkaan, niin sitten varmaan voit "rakastaa" ketä ja mitä hyvänsä.
Me aikuiset ja ajattelevat ihmiset tarkoitamme rakkaudella aivan jotain muuta. Sen syntymisen ja kehittymisen edellytys on paljon syvempi. Rakkauden kohteella on persoona ja tämän persoonan "ominaisuudet" ovat niitä elementtejä, jotka synnyttävät kiinnostuksen, ihastumista, rakastumisen ja lopulta rakkauden tunteen.
Ja tässä on ydin: normaali, vastuuntuntoinen ja terve ihminen, siis aikuinen, ei yksinkertaisesti anna edellä kuvatun prosessin edes käynnistyä. Eikä siinä ole kysymys erityisen tietoisesta ”tunteiden torjumisesta” – jo itsesuojeluvaisto hoitaa asian, mutta viime kädessä on myös niin, että kun ihastuminen nostaa päätään, niin on aika pistää jäitä hattuun ja ottaa etäisyyttä.
Siinä ei ole kysymys yhtään sen kummallisemmasta asiasta kuin älytä, että jotain asioita ei kannata tehdä - voisi olla huima tunne hypätä kallion kielekkeeltä ja kokea se painottomuuden tunne perhoset vatsassa, mutta me emme tee niin, koska siinä käy huonosti. Se tunne ei sitenkään ole seurausten arvoinen. Ihminen tuntee, haluaa ja tekee silti tietoisia valintoja.
No, kolikon surullinen toinen puoli on se, että osa ihmisistä on vastuuttomia, itsekkäitä, piittaamattomia ja kaiken kukkuraksi vähän tyhmiä. Siitä sitä surua ja murhetta sitten syntyykin. Sinä olet naivien ajatustesi kanssa ennemmin tai myöhemmin korviasi myöden kusessa - ilmeisesti jo nyt, koska täällä kirjoittelet ja mielipiteesi ovat mitä ovat.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, samoin kuin minulla.
On totta, että rakkauteen sisältyy paljon, ja se kasvaa ajan kanssa. Minä en puhu mielikuvitusolennosta, vaan aikuisten välisestä rakkaudesta, jolle on haluttu tietoisesti antaa tilaa kasvaa. Kun tutustuimme ja ihastuimme, mietimme molemmat tykönämme, että tämä tulee muuttamaan elämämme, jos annamme tälle tilaa. Ja kumpikin tykönämme teimme sen valinnan. Halusimme ja tarvitsimme sitä - muutosta.
Vuosien varrella rakkautemme on vahvistunut ja syventynyt, koska olemme sitä vaalineet ja rakentaneet tietoisilla valinnoilla suhdettamme eteenpäin. Aivan, kuten missä tahansa rakkaussuhteessa. Meillä vain on se tilanne, että mies on edelleen naimisissa toisen kanssa.
Vuosien varrella mies on vain edelleen naimisissa toisen kanssa.
Voi elämän kevät ja Vappu kyllä oot tyhmä, se vaan on naimisissa toisen kanssa.
Kyllä rakkautesi on todella pahaa sen tulet vielä huomaamaan, rakkautesi on vain sinun miehellä ei ole rakkautta sinulle.
Salli mun todella nauraa sinulle ja naiveille jutuillesi, mene ja hanki edes elämä, lapsi.
Hmmmmmmmmmmmm.
Kyllähän rakastaa aina voi, ja se on hyvä. Ihan eri juttu sitten mitä sillä rakkaudella tekee, miten toimii, jos rakastuu varattuun. Haluaako hänelle (lisää?) vaikeuksia kotona puolisonsa kanssa. Haluaako jakaa rakkautensa mieheen tämän vaimon kanssa haluaako rakastaa miestä, joka rakastaa myös vaimoaan? Niin, kyllä rakastaa vaimoaan, ellei eroa tästä. Mitä haluaa suhteelta varattuun? Entä jos varattu eroasi n-y-t -mitä sitten? Riittääkö rakkaus uusperhekuvioihin? Häiritsisikö arki rakastamista?
Niin, ja se mitä rakkaus katsoo suoraan silmiin, on todellisuus. Suhde varattuun ei ole koskaan realistisella pohjalla niin kauan kuin varattu jatkaa liittoaan.
Itselleni kävi juuri noin. Kärsin hirveesti moraalini heikkoudesta. Yöunet meni, laihduin 10 kg...samalla olin onnellisin nainen ikinä. Halusin lopettaa monet kerrat ja nyt emme ole 1.5 vuoteen olleet tekemisissä lainkaan. Vältän paikkoja missä voisin törmätä häneen. Tavallaan toteutamme sanatonta sopimusta ja pidämme perheemme koossa. Teemmekö ns oikein vai ei, senkin aika vaan näyttää.
Mutta kun kunnon kolaus osuu, kauan vie toipuminen. Se on varmaa se.
Siinäpä se on se iso kysymys; pystyykö elämään marttyyrina oman onnensa uhraten, saaden tyydytyksen siitä, ettei ole loukannut läheisiään, vai katuuko loppuelämän sitä ettei ollut rehellinen itselleen?
Haluaako joku oikeasti, että oma puoliso, isä tai äiti, jäisi onnettomana liittoonsa vain siksi, että ei loukkaisi muita? Minä ainakin toivon onnea ja rakkautta läheisilleni :)
Jos se rakkaus ja onni tulee toisen kärsimyksen kautta, niin se ei ole sitä, mitä ainakaan minä haluan omaisilleni?
Pettämisellä alkanut onni on liattu ja leimattu onni!
Jos rakastuu toiseen, ei se lähtökohtaisesti tarkoita sitä että haluaisi vanhalle kumppanilleen mitään pahaa.
Joopa joo, Smuur, ja hallelujaa - onko hippikommuuneja vielä olemassa vai mistä kirjoittelet?
Minä ainakin pelkään enemmän kuin mitään muuta, että luovun onnestani ja kyvystä koskaan enää antaa mitään kenellekään, jos luovun mahdollisuudesta saada joskus yhteinen elämä sen miehen kanssa, joka ainakin toistaiseksi on naimisissa toisen naisen kanssa. Tiedän katkeroituvani ja masentuvani syvästi. Kun on löytänyt ihmisen, jonka kanssa on todella hyvä olla, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni, en usko, että voisin koskaan enää kokea samaa kenenkään toisen kanssa. Enkä edes halua.
Täällä sama juttu - ihastuin varattuun mieheen ihan vahingossa. Omassa liitossani todella huono kausi menossa ja siihen oli hyvä "tilaus". En ole kokonaan päässyt irti tuosta ihastuksesta, käyn melkoista Jaakobin painia juurikin samasta asiasta: jäädäkö liittoon velvollisuudesta vai tavoitellako onnea ja rakkautta? Ihastus ei ole valmis eromaan liitostaan, mutta voisin saada onnen jostain muualta.
Koen, että tämä oli minulle eräänlainen herätys. Se mitä tällä silmienavauksella teen, on toinen tarina.
Niin kävi minulle. Ihastuin, rakastuin varattuun mieheen. Hänkin kertoi liitossaan menevän huonosti, ja vähitellen, että haluaa meistä enemmän. Minä koin sen silmien aukeamisen, että oikeasti voisin olla onnellinen, enkä vain joutua tyytymään työntämään itseäni aina sivuun. Erosin. Vielä kolmen vuoden jälkeen tämä mies on edelleen naimisissa ja meidän suhteemme on jatkunut erittäin tiiviinä nämä vuodet.
En halua olla toinen nainen. Haluan olla ainoa. Mutta haluan olla sitä tälle miehelle. En tiedä toteutuuko se koskaan. Tiedän vain, että tunnen itseni maailman yksinäisimmäksi ja arvottomimmaksi ihmiseksi.
Eikös se kysymys kuulu "tahdotko sinä...?" ja tuo kysymys kannattaa esittää myös nyt. Vastaus on jokaisessa itsessään ja kun sen tiedostaa päätös on yllättävän helppo. Arvosta ITSEÄSI.
Rikotulle, olen samassa tilanteessa, sillä erotuksella että suhdetta varattuun mieheen on kestänyt jo neljä vuotta. Tiedän miltä sinusta tuntuu ja sjattelen juuri samoin. En koskaan ajatellut olevani toinen nainen, en vain ole pystynyt irrottautumaan miehestä. Rakastan häntä syvästi, en ole koskaan kokenut mitään lähellekään. Ja olen keski-ikäinen eronnut äiti, hyvässä ammatissa ja minulle usein sanotaan, että sinähän saisit kenet vain. Tuo ei lohduta, koska haluan vain tuon miehen.
Ehkä hetki vielä koittaa kun turhaudun ja katkeroidun, jolloin pystyn katkaisemasn välit häneen, vaikka tekemällä jotain rumaa, jotain josta hän suuttuu minulle pysyvästi. Tiedän, että hänkin rakastaa minua, ainakin jollain tavalla, mutta hänellä vaakakupissa painavat perhe ja kouluikäiset lapset.
"Tiedän vain, että tunnen itseni maailman yksinäisimmäksi ja arvottomimmaksi ihmiseksi. "
Niin, siksi olet toinen nainen, vaikket oikeasti halua olla. Tuollainen suhde syö pahimmassa tapauksessa loputkin itsetunnostasi. Ja ellet itse arvosta itseäsi, on turha kuvitella muiden arvostavan sinua, silleen aikuisten oikeasti.
Teillä kakkosilla on yksi yhteinen tekijä ja se on pakkomielle varattuun mieheen!
Pakkomielle, kun ei pääse irti vaikka ottaisi järjen käteensä.
Ei se noin ole, ei minulla ole pakkomiellettä mihinkään. Rakastan miestä, hänen kanssaan on niin hyvä olla. Pelkään etten löydä ketään, kuka saa minut tuntemaan yhtä vahvasti. Tai jos en koskaan enää kykene, olen sitten yksin lopun ikääni.
Kakkosena oleminen tekee yksinäiseksi ja joskus myös minulla tulee arvottomuuden tunnetta, mutta ei niinkään että ajattelisin että muut ajattelevat minusta niin, vaan siksi etten voi antaa ja saada sitä kaikkea mikä olisi mahdollista jos olisin "ykkönen". Se on enemmän turhautumista ja surullisuuden tunnetta.
Etkö edes tapaile vapaita miehiä? Eikun vaan baanalle, niin yksinäisyys haihtuu ja voipa haihtua varattu mieskin mielestä.
Typerä neuvo. Rakatuneena naisen mieleen ei mahdu kuin tuo yksi mies. Ei muita ees huomaa olevan olemassakaan.
alkoholisti on verrattavissa petturiin, osaa koukuttaa ja valehdella
Kysymys on hyvin paljon siitä mitä SINÄ oikeasti haluat. Haluatko toimia omien arvojesi (mitä ne on?) mukaan vai arvojasi vastaan? Mitkä ovat ne miehen niksit, mikä hänessä vetoaa sinuun niin, että taas lankeat ja palaudut hänen käsivarsilleen? Ts. tunnista omat heikkoutesi mieheen nähden. Olet tuossa tilanteessa nimenomaan itsesi vuoksi, et miehen sitkeyden vuoksi. Mies tietää "heikoimmat lenkkisi" mistä narusta sinua vetää, mutta sinä et tiedosta sitä. Vielä ;). Joka tapauksessa jatkossa pääset pois tuosta tilanteesta vain jämäkkyytesi avulla.
Hyvin sanottu. On vaan jotenkin ironista. että avioero ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä tunteita herää, kun ajattelee eroa tästä naimisissa olevasta miehestä. Toki tärkeä syy on se, että avioliitossa tunteet olivat loppu, kun halusin erota ja nyt rakastan tätä miestä syvästi. Hänen kanssaan on hyvä olla, kun ex-mieheni kanssa kaipasin koko ajan jotain, mitä hän ei halunnut minulle antaa.
Hyi häpeä! Olet itse eronnut ja sumeilematta roikut toisen puolisossa. Odottaisin hiukan lojaalisuutta juuri sinulta.
Jos itse olisin eronnut tai eroaisin, niin satavarmasti kiertäisin toisten ukot todella kaukaa. Niin onneton reppana en olisi, että kenenkään parisuhteeseen sotkeutuisin.
Vähemmästäkin menee rikki, mutta omahan on valintasi!
Sanon tämän vain tämän kerran ja sitten poistun palstalta, mutta en roiku kenenkään puolisossa. Se, että minulla on intensiivinen rakkaussuhde varattuun mieheen, ei ole sama asia kuin roikkuisin hänessä. Roikkuminen olisi sitä, että toinen ei halua minua, mutta roikkuisin silti hänessä kiinni.
Milloin se menee jakeluun, että se varattu mies voi olla ja usein onkin, erittäin aktiivinen pitämään sen toisen naisen siinä suhteessa. Hän tekee kaikkensa, että en lähtisi, etten ottaisi etäisyyttä. Pitää hyvin tiiviisti yhteyttä ja kertoo minulle päivittäin, miten rakastaa minua ja haluaa elää minun kanssa.
Joten voit työntää nuo ajatuksesi sinne missä ei päivä paista. Mielipiteesi ei kiinnosta minua. Et ole yhtään kukaan arvioimaan ja arvostelemaan toisten elämää ja valintoja tai olemista, kun et tiedä siitä elämästä mitään. Kirjoitin tänne oman kommenttini, omasta elämästäni, mutta sinä katsot asiaksesi ladella loukkauksia.
Huomaa, että puhut asiasta, josta sinulla ei ole kokemusta. Rikottu kirjoitti siitä, miten tämä varattu mies sai hänen silmänsä aukeamaan omalle epätyydyttävälle avioliitolleen, josta hän erosi. Samalla tämä varattu mies lupasi kirjoittajalle eroa ja yhteistä elämää.
Olen itsekin eronnut, ja kyllä mä kuvittelen, kun joku tosissaan eroamisesta puhuu, että hän myös tarkoittaa sitä, eikä puhu vain käyttääkseen valtaa johonkuhun.
rikottu, sinä tulet ehjäksi, rikottu ehjätty on viisampi kuin tekopyhimys, olet rehellinen ja suoraselkäinen vaikka et palvele näiden viimevuosisadan periaatteet omaavien naikkosten habitusta täällä
Viistoista plussaa ja papukaijamerkki sinulle, "rikottu" !!!
Tekopyhään lätinään kykenee suurin osa tämänkin palstan vaki-besserwisseröijistä, mutta tietyt oivallukset tulevat vasta, kun ne itse kipeästi kokee.
"mä kuvittelen, kun joku tosissaan eroamisesta puhuu, että hän myös tarkoittaa sitä, "
Mikäli tarkoittaa oikeasti, niin myös eroaa eikä vain puhu siitä.
Kymmenen pistettä sulle. Oikeasti eroaa, jos toinen nainen on sen arvoinen.
Ja ne parhaat oivallukset tulevat salasuhteesta...niinkö?
Onpa otsaa sinullakin!
Sitähän palstan näsäviisaat eivät usko!
Mistä löytyy aina näitä huijattavia? Luulisi, että joillakin fiksuimmilla jo lamput syttyisi epäilemään.
Been there,
Puhut niin asiaa näistä bessewissereistä! Itse luen silloin tällöin muutamia keskustelupalstoja. Täällä uskottomuuspalstalla ovat usein äänessä petetyt ja sen seurauksena syvästi katkeroituneet "emännät", joiden kielenkäyttö on karmaisevaa. Vihansa purkaminen nikin takaa on ala-arvoista.
Erotkaa nyt ihmeesstä niistä varatuista miehistä. Ei se ole mitään kunnon elämää. Eikö ole kamalaa se teidän rakastamanne mies nukkuu vaimonsa vieressä ja varmasti sitä läheisyytttäkin on. Kaikki lomat vkl viettää perheensä kanssa, Entä joulu aina yksin.saat olla. Entä ihanat kesäillat sinä yksin kotona ja rakastamasi mies mökillä perheensä kanssa viettää ihanaa aikaa, ehkä sinulle viesti tai nopea puhelu jos sitäkään. Ei herranjumala koettakaa edes erota niistä, miten voitte arvostaa sellaista miestä kun se ei arvosta teitä, pidän lähinnä luuserina sellaista miestä. Ja jos hän oikeasti sinua rakastaisi olisi hän eronut jo puoli vuotta on ihan maksimi aika mikä siihen menee. Monet täällä pilaavat elämänsä odottamalla sitä suurta rakkautta, Useinhan niillä miehellä on myös muita suhteita myös. Ihanaa kesää kaikille ;)
Olenkohan mä ymmärtänyt monen kakkosen elämän ihan väärin? Ei ne odottele sen miehen yhteydenottoja yksin kotonaan. Monella on perhe. Lapset vierailee. Kesäiltoja viettävät perheensä ja ystäviensä kanssa. Elävät ihan normaalia elämää. Ovat vain ihastuneita varattuun mieheen, jolta saavat hyvää seksiä ja mukavaa seuraa.
Ei kai kukaan lakkaa elämästä vain sen takia, että on lätkässä varattuun? Ihan höpö höpö juttuja tuollaiset yksin olot sun muut. Ne on vaan vaimojen luuloja.
Olet ymmärtänyt, sillä usein heillä on samaan aikaan kierrossa useita erilaisia miehiä. Tyyliin, jos yks jättää, niin toinen ottaa.
Tuo taitaa olla harhaluulo kakkosen elämästä. Monilla naisilla yksi syy miksi varattu sopii heille niin hyvin on juuri tuo ettei oikeastaan ole aikaa miehelle. Omassa elämässä on niin monenlaista. Joulut saattavat olla sukujouluja joihin ei miestä edes kaipaa, samoin kesät täynnä menoja. Mikä ihme ajatus toisilla on että se toinen nainen vaan istua kyhjöttää ikävissään kotona?
Ja vaikka olisit vuosikausia varatun kanssa ei se ole elämänsä pilaamista. Monille saattaa olla yksi onnellisimmista ajoista koko elämästään. Eikä se edes välttämättä ole mitään odottamista. Eletään tätä päivää eikä odoteta muuta, osataan nauttia täysillä niistä hetkistä mitä on.
Isekin olin seitsemän vuotta tälläisessa suhteessa ennenkuin mies erosi. Minulle se aika sopi täydellisesti senhetkiseen elämääni.
samma här! entinen kakkonen täälläkin, nykyinen ykkönen. Todellakin, elämän parasta aikaa oli kaikki se 2,5 vuotta, aivan ihanaa. Ikinä en vaihtaisi sitä aikaa mihinkään. Oli hauskaa, rakkautta, hulvatonta menoa... mitäpä vielä olisi tarvinnut olla? ei mitään. Nykyisin ollaan kavereita ja kaikki hyvin.
Usein mammat luulee, että kakkonen odottaa kotisohvallaan kerran kuukaudessa vierailevaa komistusta...eheiii! Suurimmalla osalla ihmisistä on elämää, töitä, harrastuksia, ystäviä, ja pyhät ovat pyhitetty oman lapsuuden perheen kanssa tai yhdessä ystävien kanssa mökillä. Ei siinä ehdi paljon sohvalla nököttään ja syödä suklaataa tai surffailla facebookissa
Nooo, kaksi& puoli vuotta,ei vielä kerro mitään...
Höpö höpö on suhde varattuun mieheen!
Hävettävää..se on
Noo, entinen kakkonen ja nykyinen ykkönen ja uskottomuuspalstalla, kuka nyt pettää ja ketä?
Mun exän kakkonen lähetti illalla monta viestiä ja aamulla oli puhelimessa taas odottamassa uudet, vahtimistako,vai oman ajan viettämistä puhelinta vahdaten.
Ja todellakin odotti kotisohvalla ja soitti jo monta kertaa kun ei mies heti lähtenyt kun lupasi.
Asuttiin pari kuukautta vielä yhdessä kunnes mies sai asunnon, eikä millään pahalla erottu.
Eivät kyllä ole nuokaan yhdessä.
" Monille saattaa olla yksi onnellisimmista ajoista koko elämästään."
Niinpä. Kun ei parempaakaan saa.
Toivottavasti saatte toisenne. Mies, joka ei osaa laittaa asioitaan kuntoon, vaan on kahden tien kulkija, on nyhverö.
Terveisin laskettelu-bilekeskuksesta. Oli varattuja miehiä, jotka kehuivat meidän naisporukkaan vaikka miksi, liiveihin yritettiin uida puhuen mitä romanttisimmin sanoin. Yksi varattu mokasi, luuli että emme kuule, kun kutsui meitä h*riksi mieskavereilleen. Menkää kakkoset tapaamishetkeenne. Voi kertoa, mikä suhde todella on laatuaan, varatun miehen silmissä. Varatut eivät muuten kelvanneet, kun paikalla oli sadoin määrin komeita poikamiehiäkin.
Oli melkein kuin mun näppikseltä kirjoitettu nimimerkki Rikottu. Tosin itse en koe minkäänlaista arvottomuutta, enemmän ehkä surua ja välillä yksinäisyyttä. Minäkin haluaisin juuri, vain ja ainoastaan tämän varatun miehen.
Itse olen katsonut parhaimmaksi antaa itselleni aikaa. En rupea väkisin tätä miestä jättämään koska se sattuu liikaa. Käyn myös aktiivisesti treffeillä jotta on edes mahdollisuus löytää sinkkumies.
Olen myös ajatellut, että ei tämä nyt niin kamalaa ole. Nyt on nyt, meillä on hauskaa yhdessä ja nautimme toistemme seurasta. Tulevaisuus näyttää sen mitä tapahtuu tässä suhteessa mutta ei sitä kannata nyt murehtia.
Aika vaikeaa on löytää viisas sinkkumies,kun yhtä aikaa roikut tunteillasi kiinni ukkomiehessä, et itse anna sinkkumiehille mahdollisuutta. Hyvät sinkut vaistoavat henkisen etäisyytesi, vaikka yrität piilotta ukkomiessuhteesi heiltä, fiksut eivät jää tutustumaan tuollaiseen "sinkku"naiseen sen enempää.
Tuon takia juuri en itse halua edes lähteä tutustumaan muihin miehiin, koska mulla ei ole mitään annettavaa muille, kun rakastan toista.
Miten tuolla varatulla miehellä sitten on annettavaa (vähintään) kahdelle naiselle?
Jotenkin nyt pisti korvaan tuo lauseesi "mulla ei ole mitään annettavaa muille". Siinä on jotain neuroottista.
Tarkoitan sillä sitä, että olen täysin sitoutunut yhteen mieheen. Rakastan häntä. Kaikki tunteeni ovat hänessä, kaikki tulevaisuudenkuvani. Jos alkaisin tapailla muita miehiä, mitä en edes halua, en voisi tarjota heille mitään, koska rakastan toista.
Kaksinaismoralistit taas miinustaa tätäkin kirjoitusta =/ Eikös parisuhteessa yleisesti ottaenkin ole toivottavaa, että rakastaa vain sitä yhtä ja on sitoutunut häneen? Miten vain yhteen ihmiseen sitoutuminen on hyvästä silloin, kun ollaan hänen kanssaan naimisissa, mutta ei silloin kun mies on naimisissa toisen kanssa?
Ei rakkautta vastaan kannata taistella, se ei onnistu, minä tiedän. Muuta neuvoa ei ole antaa.
Antaa rakkaudelle tilaa tehdä rakkauden siemenet elämän merkiksi
Kiellettyä rakkautta vastaan täytyy aina pystyä taistelemaan! Vain heikot sortuu...
Sellaista kuin kielletty rakkaus, sellaista ei ole olemassakaan!
vaikka kuinka tuntisi että kokee kiellettyä rakkautta sitä ei todellisuudessa ole, on vain rakkaus joka kohdistuu väärään henkilöön, ei väärään vaan ihmiseen jonka elämän tilanne ei ole "oikea" siihen tunteeseen. se miten sitä vastaan taistelee on eri asia. itse sorruin pariksi kuukaudeksi, mutta tilanne hajoitti mut, ainoa vaihtoehto oli poistuminen ja toive että rakkaus haalistuu, lopulta kuolee. siihen asti olen yksin ja ikävöin aina välillä nyt enään kuuden kuukauden jälkeen, ekat kuukaudet oli suorastaan hel... ttiä välillä tuli kiusaus sortua uudestaan, mutta jollain sain pidettyä itseni kasassa
Minäkin olen, olen ollut jo pitkälti neljättä vuotta. Toisinaan tunnen olevani "vain toinen", toisinaan tiedän olevani hänelle ensimmäinen. Lopulta sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä haluaisin olla ainoa.
Monta kertaa olen ollut lähellä sitä pistettä, etten enää haluaisi tai jaksaisi elää näin. Vaikka olen onnellinen hänen kanssaan, vaikka rakastan häntä enemmän kuin koskaan ketään, on hetkiä jolloin en enää jaksaisi kaivata häntä. En haluaisi jakaa rakastamaani miestä toisen naisen kanssa. Ja kun aikaa on kulunut ja kulunut, se vain vaikeutuu, odottaminen ja sen jaksaminen.
On raastavaa nähdä, miten rakastamani mies on niin ahdistunut. On sydäntä särkevää kaivata häntä ja sitten kun puran pahan oloni ja kaipaukseni hänelle, olen vihainen itselleni siitä, miten loukkasin häntä tahtomattani. Välillä kaikki on hetken tasapainossa, mutta tässä tilanteessa ei ole pitkää vakaata jaksoa koskaan - olla erossa rakkaastaan, tietäen että hän on naimisissa toisen kanssa, miten siinä voisi olla tasapainoa?
Tällä kuitenkin mennään. Mikähän tämän joskus muuttaa?
Voi hyvä ihme mitä draamaa: on raastavaa nähdä, miten rakastamani mies on niin ahdistunut. On sydäntä särkevää kaivata häntä ja sitten kun puran pahan oloni ja kaipaukseni hänelle. Kakkonen on kuin järven pohjavirtojen mukaan liekoileva ahvenruoho. joka nyyhkii olman omaa tahtoa.
Itse olet järjestänyt miehelle pahan olon ja rikkonut hänen perheensä. Nyt ollaan sitten sympattisia toisen ahdistukselle. Voi mitä sonta-draamaa. Älä sohlaa toisen ihmisen parisuhteen välissä.
kaipaus läsnä, tuo voisi olla myös sen sinun rakkaasi aviovaimon kirjoittama, hänellä on mahdollisesti samoja tuntemuksia, mikäkö sen lopettaa..?
jomman kumman naisen tulee viheltää peli poikki, minä tein sen aikoinani, tottahan toki tarinamme ei ole varmaankaan samanlainen mutta jossakin kohtaa tulee piste jossa on toimittava jos kahden suhteen välillä poukkoileva ei toimi
minä jätin miehen (oli juuri eronnut) ja hän kipuili vielä 2 vuotta exvaimonsa ja muidenkin naisten kanssa mutta tuli sitten luokseni, minulla oli juuri loppunut lyhyekö suhde toiseen jonka tämä mies oli saanut tietää ja hän päätti yrittää kysellä jos meistä tulisi vielä jotakin, teimme yhdessä säännöt rakkaudelle, kuten sanotaan ja tiedätkö mitä, SE TOIMI!
eli minusta tuntuu nyt vuosien jälkeen, että tarvittiin tuo kipuiluaika puolin ja toisin, päästiin nyt tähän tasapainoiseen tilaan jossa on hyvä elää ja rakastaa
Mitä yllä olevaa miinustamaan, sillä molemmat olivat vapaita, kun vihdoin päätyivät yhteen. Kaikenlaisia -naisia sitä maa päällään kantaakin.
kaikkia onnistuneita on nääs pakkomiinustaa ;)
"miten siinä voisi olla tasapainoa?"
No eipä sitten mitenkään. Mutta huomaatko ollenkaan, että aiheutat itse tuota epätasapainoa - sekä itsellesi että varatulle miehelle?
"Mikähän tämän joskus muuttaa?"
Ero. Voit ottaa ohjat omiin käsiin, ja erota miehestä, päästä tasapainoon.
En voisi päästä tasapainoon, sillä jäisin kaipaamaan tuota miestä.
Se auttaa, kun pysähdyt katsomaan itseäsi ulkopuolelta, ulkopuolisen silmin!
Avaa silmäsi ja näe se pahuus, mitä levität ympärillesi pettäjän kanssa...
Kuvittele sama tilanne omalle kohdallesi? Olet petetty, jonka elämän suuri rakkaus ja perheen tukiranka huikentelee salasuhteessa jonkun omaa napaansa tuijottavan kakkosen kanssa. Jonkun oman perheen kannalta mitättömän naisen kanssa!!
Tuntisitko ylpeyttä ja luottamusta tuohon pettäjään edelleenkin?
Miten normaali ja kunnollinen nainen pystyy rakentamaan yhtään mitään lieromaisen pettäjän kanssa? Vain itsekin lierot pystyvät!!
* olisko tässä vaiheessa petetyn aika miettiä kuka ja mikä on se elämän suuri rakkaus ja perheen tukiranka joka huikentelee salasuhteessa?
ja ei en ole kakkonen olen petetty ... mä katsoin sitä pettäjää silmiin ja mietin vastauksen juuri tuohon kysymykseen - ei mieluinen vastaus..
Kakkosen pitää miettiä tilanne omalle kohdalleen! Jospa se tilanteensa ja toivottomuutensa aukeaa hänelle paremmin silloin. Ymmärsit väärin.
Halusin vielä sanoa jos sinä sitä varattua oikeasti rakastat niin luulisin että haluaisit oikeasti viettää aikaa hänen kanssaan ja jakaa sitä ihanaa elämää, etkä tyytyisi niin vähään. Luopuminen on myös oikeaa rakkautta vaikka koskeekin niin siitä selviää on se kuitenkin sen arvoista!!!..olla suhteessa vapaan miehen kanssa herätä joka aamu hänen kainalostaan aloittaa aamu yhdessä, ja illalla taas viettää ihanaa aikaa, suunnitella yhteisiä lomia yms.. :)
Tuo on täysin totta, mitä kirjoitat, mutta jos et halua muita, jos haluat vain tuon yhden miehen, joka on naimisissa toisen kanssa. On aivan mahdotonta edes yrittää antaa mahdollisuutta kenellekään toiselle miehelle, kun rakastaa toista miestä. Kun on sen yhden miehen kanssa löytänyt itsensä ja kaiken sen, mitä ei ole edes tiennyt kaivanneensa, ei sellaista vain unohdeta ja jatketa eteenpäin.
Miksi itse en katkaise suhdetta ukkomieheen? Juuri tuon yllä kirjoittamani vuoksi. Ja toki monen muunkin syyn, mutta tuo on se perustavanlaatuisin, sen ohella, että mies haluaa myös olla kanssani ja rakastaa minua. Jos jättäisin hänet, jos lopettaisin tämän, en koskaan voisi kokea tätä, mitä minulla hänen kanssaan on. Nyt toki kaipaan häntä ja saan vain hetkiä siellä täällä, mutta minulla on edelleen mahdollisuus yhteiseen elämään hänen kanssaan. Haluan pitää kiinni edes mahdollisuudesta, koska ilman mahdollisuutta, minulla ei ole mitään.
".. ei sellaista vain unohdeta ja jatketa eteenpäin."
Miten niin ei? Ainakin itse luovuin ajatuksesta elää rakastamani miehen kanssa, sillä parisuhteessa tarvitaan paljon muutakin kuin rakkautta. Itsehän sen kukin määrittelee mitä muuta. Usein, etenkin naiset, määrittelevät ainoastaan rakkauden suhteen peruspilariksi ja pieleen menee. Jäädään roikkumaan varattuun tai aloitetaan suhde täysin sopimattoman ihmisen kanssa, kunhan vain rakastetaan. Kyllähän rakastaa aina voi, mutta parisuhde vaatii enemmän.
Mietin aikanani jopa niin päin, että kun en ryhdy parisuhteeseen rakastamani miehen kanssa, rakkaus voi säilyä ja kestää. Niin se on tehnytkin. Unohtanut en tietenkään ole, kun ystävyys tms suhde mieheen on säilynyt.
Niin totta, että parisuhteeseen ei riitä pelkkä rakkaus!
Sinä kipuilet uskottomuuspalstalla ja mies viettää päivää perheensä parissa! Eilen illalla ystävien kanssa karkeloitiin ja tänään perheen kanssa ollaan oltu yhteisellä vappulounaalla.
Onko se rakkaus tuon kaiken yksinäisyyden ja tulevaisuuden epätietoisuuden vuoksi kannattavaa?
Nyt näissä ketjuissa on useimpi kakkosen tunnustus, että vaikeaa on, mutta ei pääse irti...joka on täydellistä itsensä pettämistä! Rivien välistä välittyy tuskaa...
Varmasti ihan samanmoista tuskaa kuin petetyillä vaimoilla. Molemmat rakastavat miestä, joille eivät ole ainoa, mutta tekee silti tuskaa luopua suhteesta.
Ystävien kanssa karkelointi saattaa ihan yhtä hyvin olla kotona sohvalla makaamista itseensä käpertyneenä. Vaimokin siinä kotona on, mutta keskustelun sisältö pyörii lähinnä siinä, otatko olutta vai viiniä, jos tuon sinulle sen sinne sohvalle.
"joka on täydellistä itsensä pettämistä"
Jep. Ja itsensä pettäminen on kaikista kaameinta.
"Molemmat rakastavat miestä, joille eivät ole ainoa, mutta tekee silti tuskaa luopua suhteesta"
Niin. Miehelle tuottaisi luopuminen myös tuskaa. Siksi ei eroa vaimostaan eikä rakastajattarestaan.
Petetyllä on paljon helpompaa, kun hän pystyy tekemään luopumisen päätöksen herättyään ymmärtämään miehen kierouden ja lierouden.
Aluksi voi olla vaikeaa, kun pettämisen tieto tulee shokkina, mutta hän pääsee asiasta yli läheistensä tuella. Kun hän järjestää elämänsä niin hän saa olla helpottunut pelkästään, mutta kakkosella se tuska jatkuu epäilemisellä ja myös luottamuksen puutteella. Hänelle kun aukenee hiukan jälkijunassa miehen koko petollisuus!
Voiko kukaan luottaa mieheen, joka elää vuosikausia kaksoiselämää ja vielä niin, että pystyy sen täydellisesti perheeltään salaamaan?
Uskokaa tai älkää näin se menee.
En usko, että kukaan pystyy sitä täysin perheeltään tai puolisoltaan salaamaan. Useimmiten kyse on siitä, että puolisokin haluaa sulkea siltä silmänsä, niin voi jatkaa kuten ennenkin.
olen samaa mieltä, kyllä pettämisen vaistoaa, minä ainakin vaistosin heti, jopa miehen äänikin tuntui muuttuneen oli varmasti niin jännittynyt ja pelkäsi kärähtävänsä, nukkui levottomasti jne...
Olen nähnyt tapauksia, jotka ovat tulleet ilman ennakkovaroitusta!
Kuule kyllä pettäjämies osaa näytellä ja jopa osoittaa jopa yli-innokkuutta kotona. Koko perhe menee halpaan ja sehän on vain pettäjän omaa huonoa omaatuntoa.
Kakkoset usein väittävät, että jotain merkkejä on varmasti täytynyt näkyä, mutta se ei aina ole niin. Samoin voidaan ihmetellä kakkosta, joka ei muka mistään merkeistä ole tiennyt miestä varatuksi. Se nyt on kuitenkin paljon helpompi nähdä ja selvittää...
Voihan se olla, että kumpikin näkee vain sen minkä haluaa nähdä!
Minä voin puhua vain omasta puolestani, ja omasta suhteestani varattuun mieheen. Kyllä siellä on ainakin kotona hyvin tiedossa, että liitossa ei mene hyvin, ja jos ei epäilykset herää, kun mies on useampia öitä kuukaudessa poissa, niin ihme on.
Kerrohan mulle, kun kerran jouduin ukkomiehen huijaamaksi, että miten helposti voi nähdä ja selvittää, onko mies oikeasti eronnut niinkuin mulle väitti? Olisiko mun pitänyt jonnekin maistraattiin soittaa tai tehdä tiedusteluja ympäriinsä, mikä mies on miehiään? Ihan tuntematon mies entuudestaan. Ei mitään väyliä, jota kautta olisin voinut tarkistaa hänen siviilisäätynsä. Eikä kyllä tullut mieleenkään, koska lähtökohtaisesti sitä luottaa toiseen ihmiseen. Pikkuhiljaa sitten alkoi epäilys herätä, en vieläkään tiedä, mikä sai hälytyskellot soimaan päässäni. Ja hyvä oli että soi.
Luotto ihmisten rehellisyyteen katosi lähes kokonaan tuon kokemuksen myötä. Mutta uskon hyvin siihen, että pettäminen voi tulla ns. puun takaa. Taitavat pettäjät tuskin muuttaa käytöstään mitenkään kotonaan. Mutta voi se olla myös niin, että näkee vain sen minkä haluaa nähdä.
Mun mielestä vaimo ja kakkonen on ihan eri tilanteessa kun pettäminen paljastuu. Vaimo luottaa mieheensä. Kakkonen tietää mitä mies puuhaa vaimon selän takana. Mikä tuossa ihmetyttää, että pettäminen tulee yllätyksenä?
Mistä sä tiedät, että pari elää huonossa suhteessa? Mieskö sulle kertoi? Tietääköhän vaimokin elävänsä pas--kassa liitossa? Oletko kuullut vaimon niin sanovan? Tuskin olet heidän perhe-elämäänsä tutustunut muutoin kuin miehen puheiden kautta.
Älä tyttö hyvä usko mitään, mitä pettäjä sulle kertoo. Useamman yön poissaolot selitetään tietenkin työmatkoilla. Viikonloppujen poissaolot on poikainreissuja. Illalla mennään lenkille tai pelaamaan.
On se ihmeellistä, mutta näitä kakkosten kertomuksia pettäjien elämästä lukiessa meillä ulkopuolisilla on selvä näkemys huijauksesta!
Miksi asianosaiset eivät sitä näe? Onko se sitä tosiasioiden kieltämistä omaksi hyväkseen? Kuitenkin se pienikin epäilyksen siemen alkaa itää ja on täysin omaa hölmöyttään kun sen kieltää...
Ja sellaista miestä jaksat vielä odottaa! Missä on naisen ylpeytesi?
Varmaankin mies lähettää kotoa puhelimella tilannekuvia, kun sinä ne noin hyvin tiedät? :)
Ihan yksinkertaisesti jätät miehen! Ei minkäänlaista yhteydenpitoa. Pystyt siihen, jos tarpeeksi haluat. Kun erosta on kulunut, sanotaan pari kolme vuotta, niin voit jopa ihmetellä miksi rakastit.
Jees, tuo on ainoa ja myös yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan :). Monesti ihmiset pohtivat viikkoja, kuukausia ja vuosia ratkaisua, joka olisi hyvin helposti toteutettavissa heti nyt ja tässä.
Tuollainen salasuhde mikä kestää vuosia, on ihan turhaa, se varattu mies roikottaa sinua suhteessa mukana, koska se sopii hänelle. Ei hän koskaan eroa jos se et olisi sinä niin se olisi joku muu salarakas, näin se vaan menee.
Olin itse salasuhteessa pari vuotta, lopetin sen viime kesäkuussa aikaa se vei mutta nyt olen jo unohtanut ja ihan ilosin mielin..aikaa se vie mutta on sen arvoista. Eihän tämäkään mies eronnut vaikka lopetin suhteen vaikka niin rakkautta vannoi. Varattumies sanoo juuri sen mitä haluat kuulla osaa sen vielä aika hyvin..toki voi olla ihastunut ja rakastunitkin..mutta en oikein usko jos oikeasti rakastaisi eroaisi ja alkaisi sinun kanssasi oikean suhteen, ja lopetttaisi pelleilyn. Pilaatte elämänne ette edes anna mahdollisuutta uuteen aitoon rakkauteen ilman mitään valheita ja muita osapuolia..
Sinulle vielä mahdollisuus
Oletko miettinyt millä tavalla rakastat tätä miestä, oletko ollut pitkään yksin, turhautunut, yms.
Mikä saa sinut juuri halauamaan tämän miehen, Mitä hyvää hän tuo sinun elämääsi.'Listaa ne asiat, ja sen jälkeen listaa huonot asiat..
Kun olet sen tehnyt lue ne kaikki läpi ajatuksella ja mieti niitä.
Näin minä tein aikoinani ja ylllätyin niistä huonoista asioista niitä olikin sitten todella paljon olin vain sulkenut silmäni niiltä. Elänyt jossain pilvilinnoissa enkä nähnyt todellisuutta olllenkaan. Mutta kaikkea hyvää sinulle :)
Tuo saattaa olla totta osassa pitkistä rinnakkaissuhteista, mutta ei kaikissa. Kun toinen on ollut uskollinen 30 vuotta, en usko, että kyse on siitä, että jos se en olisi minä, se oli "joku muu".
Se on totta, että uudelle suhteelle, mutta ennen kaikkea muutokselle, oli tilaus, tai tilaisuus. Mies ei varmasti suoranaisesti etsinyt mitään, mutta oli pitkään elänyt semi-tyytyväistä elämää, osaamatta ajatella asiaa sen kummemmin. Satuimme toistemme elämään ja löysimme monia hyviä asioita, joista haluamme pitää kiinni.
Turhauttavaahan se on, kun kuluu vuosia tämmöisessä välitilassa, mutta turhaksi en sitä silti sanoisi.
Mitä muuta kuin semi-tyytyväistä on avio-ja perhe-elämä 30 vuoden jälkeen?
Tasapainoista arkea ja juhlaa tyytyväisenä puolisoonsa. Lapset yhdessä kasvatettu maailmalle ja omaisuus hankittu, joten sitten olisi aika muulle, mutta kun se viidenkympinvillitys iskee niin mitään ei ole enää tehtävissä. Hajoitetaan parisuhde tyhmyyksissään sillä useinkaan se ruoho ei ole vihreämpää aidan takana! Niin moni on katunut tai tulee vielä katumaan, kun piti hairahtua salasuhteeseen.
Alkuviehätyksen jälkeen alkaa hammastenkiristys, kun peloittaa kärähtäminen ja/tai kakkosen kosto, kun ei pystykään antamaan hänelle sitä unelmaa onnesta.
Alkaa paluu arkeen, mutta usein se ei olekaan niin auvoinen, kun on koko ajan pelko takapuolessa.
Monelle on käynyt niin, että kärähtämisen jälkeen on pakko kääntyä kakkosen hoteisiin joka odottaa syli avoinna. Nimittäin oma kunniallinen puoliso heittää kerralla ulos haihattelijaluuserin.
Siinäpä sitten kohtaa kaikkea muuta kuin semiarki! Hyvässä lykyssä nuoremmalla kakkosella on vielä alaikäiset lapset ja niin alkaa täysin uusi elämä, jota pettäjät harvoin ottavat huomioon. Omat lapset ovat aikuisia ja toisen lapset ottavat hermoon helposti.
Salasuhteessa elämä on ollut vain juhlaa ja lapsetkin yleensä isillään, kun pettäjäprinssi on käynyt kyläilemässä, mutta nyt se jatko on kaikkea muuta kuin juhlaa.
Uusi liitto natisee liitoksistaan alusta pitäen, eikä se tule kestämään kuin sen 2-3vuotta korkeintaan.
Suuri rakastaja jää tyhjän päälle, kun entinen vaimokaan ei huoli takaisin ja omat lapset eivät halua häntä elämäänsä. Sanovat vain, että sitä saa mitä tilaa!
Kyllä ihmiset ovat tyhmiä pilatessaan hyvän elämänsä tieten tahtoen! Ei kenenkään suhde ole enää 30 vuoden jälkeen niin kovin seksitäytteistä ja intohimoista, mutta se voi silti olla tyytyväistä ja tasapainoista toinen toistaan kunnioittavaa...
Se ei ole toinen toistaan kunnioittavaa, jos toinen ei huomioi toisen tarpeita lainkaan ja toinen puolestaan aloittaa rinnakkaissuhteen. Siinä kohtaa on kunnioitus karannut puolin ja toisin jo hyvin kauas.
Sinulle tuntuu olevan todella tärkeää se, että exäsi uusi suhde ei onnistu. On hieman läpinäkyvää julistaa täällä, että kaikki tarinat menisivät tämän esittämäsi kaavan mukaan. Tiedät kyllä itsekin sisimmässäsi, ettei se näin ole. Uusi liitto voi hyvinkin toimia vanhaa paremmin, lapset eivät todellakaan välttämättä hylkää eronnutta ja uudelleen avioitunutta vanhempaansa.
Varmasti osa suhteista menee kuten edellä esitit, mutta eivät kaikki. Kannattaisiko kuitenkin edes pikkuisen vilkaista sinne peiliin, ehkä sieltä saattaisi näkyä häivähdys ihmisestä, joka ei sittenkään ole itsekään täydellinen. Olisko sitten helpompaa päästää vihasta irti ja jatkaa elämää? Mutta jos sinun pahaa oloasi helpottaa tämä katkera kalkki jota suollat, se sinulle suotakoon.
Larosas, sinulle tuntuu olevan hyvin tärkeää kyseenalaistaa jokainen kirjoittaja!
Nyt erehdyit pahasti, sillä en ole eronnut, jätetty, petetty, kakkonen enkä myöskään pettäjä.
Ota sinäkin sekä muutamat muutkin syytelijät huomioon, että tällä palstalla kommentoi muutkin kuin nuo edellä luettelemani.
Meillä monella on paljon katsantokantaa jo työn puolesta sekä myös nähtynä läheltä sekä kaukaa näitä draamoja.
Jokaisella meillä on omat mielipiteemme uskottomuuteen ja oikeus se myös tuoda julki.
Jätämme sinun tyyliset kirjoittajat täysin omaan arvoonsa! Nähtävästi sinulla on katkeruus muihin kirjoittajiin joko epävarmuuden tai sitten epäluottamuksen vuoksi.
Tämä palsta ei ole vain KAKKOSILLE tarkoitettu purkupalsta!
Luepa viimeinen kappale uudestaan-"kokemuksesta puhun"!
JOS ei olisi lähdetty etsimään sitä vihreämpää ruohoa, vaan tyydytty jo olevaan suhteeseen.
Ny ois jollain kakkosella hyvä tilaisuus ottaa ukko ihan omakseen kun vaan pyytäis tykönsä asumaan...
Toivottavasti löydät itsesi joskus petettynä vaimona.Mene tuolloin peilin eteen ja sano että toinen nainen on syytön.
..minulla ollut 2vuotta salasude naimisissa olevaan 3 lapsen isään.Rakastan häntä.mies lähti kerran jo kotoa mutta palasi lasten takia kotiin elämään kulissia.näemme aina kuin mahdollista ja seksi ihanaa.
Näyttelee vaan sulleki, kun kerran kulissit osaa. On ne taitavia.
Kolmen lapsen isän paikka onkin kotona. Miehen tehtävä on huolehtia lapsistaan aikuisiksi saakka. Fiksu mies toisaalta. Toisaalta täysin pas..ka.
kakkoset ei ota asumaan, itse ehdotin ja olisin ollu helpottunu, mutta kun ei,vasta sitten kun minä hain eron kakkonen hyppäs entiseen kotiini...et hippulat vinku, ei hävenny edes vaikka minun vaatteitakin käytty...ryöstö tavallaan...
Kakkosten joukossa on hienotunteisia, mutta myös heitä, joilla ei ole käytöstapoja tai sydämen sivistystä. He menevät perheen kotiin, autoihin tai mökeille harrastamaan salasuhdettaan, kun perhe on poissa, perustellen toisen yksityisalueelle tulemisen niin että "pettäjä mut kutsui (totta, mutta kakkosen valinta on ottaa karkea ja sivistymätön kutsu vastaan). He 'lainailevat' kodissa ollessaan vaimon hygieniavälineitä, vaatteita, lähinnä hihitellen tekojaan, ymmärtämättä oman käytöksensä alhaisuutta. Heille ei ole ongelma muuttaa perheen kotiin heti, kun ex poistuu ja ottaa käyttöönsä exvaimon tai perheen varallisuutta, jo ennen ositusta, jo ennen kuin ne ovat pettäjän omaisuutta.
Tunnistat jos luet, tsemppiä sinulle. Lopulta, koska kaksi sivistymätöntä löysi toisensa, onnea heille, voit todeta, sillä pettäjä on tässä salasuhteessa samaa tasoa. Jaksamista sinulle, sivistyneitä vapaita miehiä tulee vastaasi vielä.
toi on niin totta, jos pettäjä ei tuossa vaiheessa tajua "mitä käsiinsä" sai, siinä todella kaksi ajattelematonta löysi toisensa.