Tänään on kirjan ja ruusun päivä. Päivän idea on, että nainen antaisi miehelle kirjan ja mies naiselle ruusun.
Nainen, kenelle palstan miehelle antaisit kirjan ja onko jokin tietty kirja, joka voisi olla henkilölle hyödyllinen?
Nainen, kenelle palstan miehelle antaisit kirjan ja onko jokin tietty kirja, joka voisi olla henkilölle hyödyllinen?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tämän ryhmän at-miehille antaisin tämän kirjan
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510305423
Mutta turhaahan se olisi, ei niiltä kuitenkaan mitään ruusuja saisi.
http://www.suomalainen.com/Pelimies-sku-P9511206478
Siinä palstan miehille hyvä kirja. Tuon kirjan avulla ätmistäkin voisi tulla pelimies, jolle me naiset ei vaan voida olla haarojamme levittämättä. Tiedän etten minä ainakaan voi :)
Voi kun nuo kaksi edellä mainittua saisi yhteispainoksena. Niissähän on varmasti paljon samaakin asiaa.
Itse ajattelin lähestyä asiaa omaelämäkerrallisesti. Suuresta kaunokirjallisuudesta ei ole kysymys, mutta kotiseudullaan toistaiseksi pysytelleelle Periaatteen Miehelle saattaisi tuottaa jännitystä Ayaan Hirsi Alin Pakomatkalla. Ali pakenee paitsi järjestettyä avioliittoa myös tietynlaista ajattelutapaa. Suku jäljittää häntä halki Euroopan, mutta hän pakenee, piiloutuu eikä taivu vielä löydetyksi tultuaankaan. Lopulta hän luopuu jopa uskosta, vaikka muslimiksi syntyneelle se on lähes mahdotonta.
Maria Jotunin "Huojuva Talo" on loistava parisuhdeväkivallan ja psykopatian kuvaus. Mutta aukeaisiko se noille at-miehille? Kuitenkin vain ihailisivat tuota onnetonta miestä siinä.
Saiko tuo mies pillua? Jos ei saanut niin ei ihailun arvoinen.
Lue niin selviää sullekin ainakin tuo asia. Varo, voit oppia muutakin samalla ja tulla vähän fiksummaksi.
Luin Huojuvan talon joskus lukioikäisenä nopeasti ja pidin kirjaa outona. Lähinnä sen tyyliä, koska väkivalta ja aineellinen kurjuus tuntui kestävän loputtomasti ilman perusteluja. Eeron sen paremmin kuin Leankaan toimintaa ei motivoida. Tosin voiko psykopatiaa motivoida muutenkaan, ja uhrin osan ymmärtää ehkä paremmin sitten kun on elämänkokemusta. Lukiolaistytöltä ei voi sitä ymmärrystä ehkä odottaa. Ehkä pitäisi lukea kirja uudelleen.
Tästä hyvää lukemista:
https://kirja.elisa.fi/kirjailija/pasa-ja-atpo
ja tuolta erityisesti tämä:
https://kirja.elisa.fi/ekirja/eniten-vituttaa-parisuhde
Eiköhän tuon luettua ala iskoistua että kyllä itsekseen on kaikkein paras olla. V*tuttaa ainakin vähemmän.
Vit*n Suomi24 sensuroi v*ttu linkitkin. Voi v*ttu. Kylläpä vit*ttaa.
"Eniten vit*ttaa parisuhde" oli siis se paras kirja tämän palstan väelle.
Näin äkkiseltään tulee mieleen, että voisin antaa PohPuhPih:lle Le Cordon Bleu Keittotaidon Akatemia Jälkiruoat -kirjan (alkuperäiskielellä jos mahdollista). Siis ihan vaan että saisi jotain järkeä kermavaahdon käyttöön.
Kiitoksia, vaikka viime aikoina olen siirtynyt mämmiin.
Teemaan liittyen, tässä bittiruusu sinulle!
@)--`-/-----
No käyhän se kerma mämmiinkin, ehkei vaan vaahtona? (tai mistäs minä tiedän, itse en "harrasta" mämmiä vaikka muutoin lähes kaikkiruokainen olenkin)
Kiitos ruususta!
Mämmi kermavaahdon kanssa vasta onkin hyvää. Nam!
Seuraavaksi avataan sinkkujen ruokaketju ja arvostellaan makeita herkkuja. Mun suosikki on kirsikkastruudeli, sitä vaan ei Suomesta saa. Mämmi menee kerran vuodessa mutta mieluummin kevytmaidon kanssa.
Tämä on teille molemmille femnerd & Kis-kisu:
Mämmi on yksi niitä todella harvoja ruokia joita en voi sietää. Olen sitä joskus maistanut kyllä, mutta kun ei maistu niin ei, minkäs teet... Lempijälkiruoka? Hmm… vaikea, aika harvoin syön jälkkäriä (en ole suuri makean ystävä), mutta jos syön, niin sitten joku pieni mutta tymäkkä, kuten creme brule tai ihan ohut viipale sacher kakkua. Tai sitten joku raikas kuten passion-juustokakku. Kaikista mieluiten kuitenkin espresso ja lasi portviiniä.
Minkälainen on kirsikkastruudeli? En ole varma olenko koskaan maistanut, ehkä en? Tykkään kyllä kirsikoista joten saattaisin tykätäkin
Kirsikkastruudelissa kirsikat on yleensä happamia ja tosi kirpeitä. Struudeli on kai lehtevää filotaikinaa, paistettu niin että on sitkeää ja rapeaa, päältä sokerilla kiillotettu. Ei ole liian makeaa. Toinen samantyyppinen on baklava, ihan parasta kun on oikein tehty (ei aina ole).
Myös juustot hillojen kanssa on ihana jälkiruoka. Jäätelöihmisiä en oikein ole, mutta jos jäätelö on itsetehtyä ja siinä on lisäksi jotain muuta, se käy. Tykkään myös sellaisista marenkipäällysteisistä leivoksista, joissa marenki on jätetty pehmeäksi ja sitkeäksi.
Portviinistä ja espressosta tykkään myös minä, ja usein kahvi riittääkin jälkkäriksi. Mämmissä hyvää on rakenne ja happamuus, mutta eihän sitä rehellisyyden nimissä pysty tuokkosta vetään, pari ruokalusikallista riittää :)
Kuvailusi perusteella saattaisin pitää kirsikkastruudelista. En usko että olen koskaan sitä syönyt. Luultavasti muistaisin, koska muistan kaikenlaista ”turhaa” liiankin hyvin.
Ja joo, juustoista pidän myös - en edes heti hoksannut niitä jälkiruokina ajatella. Joskus minulle juustot voivat olla lähes pääruoka. Esim. erilaisia juustoja, ilmakuivattua kinkkua, chorizoa, leipätikkuja, viiniä - mitäpä sitä muuta? Marengeista tarkoittanet sitä Ugin marenkia? Kellertävän ruskeaa ja pehmeää, ei sitä valkoista kovaa. Joo, sellaista marenkikakkua tuli pääsiäisenä laitettua :)
Kakkukeisarin omenahyveleivoksessa on sellainen pehmeä marenki, päältä ruskea, sisältä raaka. Fazerillakin olisi samanlainen omenahyve, mutta valitsen aina Kluuvikadulla pakonomaisesti Budapestin tai pähkinä-Beben, mitään uutta ei voi kokeilla. Bebe on ihanan pieni niin ei haittaa vaikka kreemi on tolkuttoman tuhtia.
Sitruuna- ja limejälkiruuat on myös hyviä mutta en ole itse harjoitellut vielä Key Lime Pieta tai sitruunamarenkitorttua. Kai sen voisi pakastaa kun ei tule kuitenkaan syötyä kaikkea parissa päivässä.
Ai, sitruunamarenkitorttu! Se olisi varmasti aivan ihanaa.
Pidän sitruunaisista jälkiruuista ja esim. sitruuna- ja limehillosta. Surku, kun sitä ei ole enää ollut Lidlin Englanti-viikoilla.
Omenahyveleivos on lempileivokseni. Stellan leivokset olivat todella hyviä. Kakkukeisarin leivoksia olen myös syönyt.
En ole raskinut Fasussa vielä omenahyveleivosta ottaa. Kluuvikadulla siihen tulee vaniljakastiketta, mikä tuntuu hyvin oudolta. Ottaisin sen kyllä ilman kastiketta. Taidanpa seuraavalla kerralla repäistä ja ostan :-)
Mies nainen suomisanakirjan antaisin NM.
Tämä(kin) ketju kuvastaa mukavasti suominiasen suuria luuloja itsestään, naisten kirjaehdotukset on ihan peeceestä ja silti ruusuja pitäisi saada vastineeksi, ei onnistu, korkeintaan pari narsissia tai tulppaania noille vastineeksi.
Noille naisille tulisi antaa pari perunaa ja sanoa että "Ethän sinä mikään ruusu ole mutta kukkivathan nämä perunatkin".
Ehkä ne perunatkin pitäisi antaa niille valmiina sipseinä kun eihän nykyään voi tietää osaako nainen edes keittää tavallista perunaa, siposittömätkin kun on niin kovia karppaamaan että elää jatkuvassa ketoosissa ja vain pihvit ja salaatit kelpaa, sitten ne ihmettelee kun niiden henki haisee.
Teille kahdelle Glenn Savanin Valkoinen Palatsi, ei filmiversiona vaan kirjana. Siinä Max Baron innokkaasti paneskelee itseään vanhempaa kouluttamatonta tarjoilijaa Noraa. Nora rakastuu, mutta Max pitää selvänä, ettei aio sitoutua itseään alempitasoiseen naiseen. Hän pitää naista vain varalla vastaamatta tämän tunteisiin.
Kun Max törmää työpäivällisellä Noraan ravintolassa, hän häpeää rakastajatartaan ja teeskentelee ettei tunne naista, eikä esittele tätä seuralaisilleen. Tämä loukkaa Noraa niin paljon, että hän poistuu Maxin elämästä saman tien.
Nora katoaa. Hänen lähdettyään Max tajuaa virheensä: hän ei tule toimeen enää ilman Noraa. Mikään ei tunnu enää miltään, kaikki on tyhjää. Hän on pitänyt itseään parempana ja halveksinut Noraa jopa tämän seksuaalisesta estottomuudesta, vaikka on itse hyödyntänyt sitä innokkaasti. Max ymmärtää Noran huomanneen kaiken tuon, mutta peittäneen sen rakkaudesta häneen.
Max onnistuu myöhemmin jäljittämään Noran. Tämä on muuttanut New Yorkiin ja opiskelee yliopistossa. Eikä halua enää Maxia takaisin, vaikka tämä viimein tunnustaa rakkautensa.
Tässä on sentään jo jotain järkeä, ansaitsit ruusun koska tuon voisi lukeakin. Gooklasin kuvauksen ja siitä tuli heti kääntäen mieleen suominaisen tyypillinen käytös:
"27-vuotias komea ja menestyvä mainosmaailman tulevaisuudenlupaus kohtaa 41-vuotiaan suttuisen, koulujakäymättömän, ruokottomasti kiroilevan purilaispaikan tarjoilijan...."
Eli 27-vuotias kaunis ja menestyvä mainosmaailman tulevaisuudenlupaus kohtaa 41-vuotiaan suttuisen, koulujakäymättömän, ruokottomasti kiroilevan ylipainoisen linnakundin ja ottaa tältä pataan ja joka reikään jo ensimmäisenä yönä. Mitä tapahtuu? Humalaisten puolihuolimaton yhden yön seikkailu syvenee kiintymykseksi ja seksuaaliseksi pakkomielteeksi. Nuori nainen huomaa pala palalta kadottavansa elättelemänsä harhakuvan tiukan itsekurin ja elämänsä hallinnan välttämättömyydestä. Uudesta suhteesta tulee jotain niin merkillistä ja kiihkeää, niin irrallaan muusta elämästä olevaa, että se tuntuu kuin unelta.
Joo, tuo kyllä olisi kiva lukea kun vain asettaa henkilöt uudelleen.
Henkilöitä ei tarvitse asettaa uudelleen, tarina on hyvä juuri alkuperäisenä.
Kirjasta kyllä käy ilmi, että alusta alkaen Norassa on luonnetta ja että Max on vain haihattelija, juuri näitä pöyhkeitä menestyjiä, jotka kulkevat maailman läpi halveksien kaikkia jotka eivät ole kuin he itse. Siitä huolimatta Nora rakastuu, koska rakkautta ei voi ansaita. Sen voi kuitenkin menettää loukkaamalla kerta toisensa jälkeen sitä, joka rakastaa. Väkivaltainen Max ei ole. Nora on se, jolla on päätä, olosuhteet eivät ole vain olleet hänelle otolliset.
Tuo kertomasi vain vahvistaa käsitystä että roolit pitää vaihtaa, tuostahanj tulee itseään täyynä olevat suominaiset heti mieleen "on vain haihattelija, juuri näitä pöyhkeitä menestyjiä, jotka kulkevat maailman läpi halveksien kaikkia jotka eivät ole kuin he itse." ja taas hyvinkin miehelle voi täällä käydä noin "on se, jolla on päätä, olosuhteet eivät ole vain olleet hänelle otolliset."
No ihan miten vaan. Itse en niin pidä uusintaversioista, alkuperäinen on aina paras. Voihan Laasanen siirtyä fiktion puolelle ja kirjoittaa järkälemäisen kehitystarinan kunnollisen, kiltin ja herkän suomalaisen miehen elämästä. Alussa oli yksiö, tietokone ja Sami. Ja lopussa kanssa.
Mutta nyt siirryn alakerran baariin seuraamaan lätkää. Hasta luego
Oletkos se sinä tuossa kuvassa hassut lasit ja vielä hassummat bootsit jalassa?
http://www.iltalehti.fi/smliiga/2014042318235882_sm.shtml
ps. En kyllä yhtään ihmettele haluasi pysytellä sinkkuna jos siellä miehet on tuommoisia kaljamuki kädessä viihtyviä pallinaamoja.
Ei ole tapana ihan noin hupaisasti irrotella pukeutumisessa. Jos kannustan jotain joukkuetta, niin se saattaa näkyä värivalinnoissa hillitysti. En mitään lätkä- tai fanikampetta pue päälle.
Ei taida Kärpillä nyt olla ketään elävää legendaa niinkuin Tapparalla.
Olikohan tuo irtaallaan asiayhteydestä tullut kärppien esiinnosto hämäystä? No voithan toki olla sieltäpäin lähtöjään ja joistakin kirjoituksista/mielipiteistä päätelllen se kyllä voisi olla hyvinkin mahdollista pieni pohjanmaalaisuus.
Onko täällä yleensäkään mitään asiayhteyttä mihinkään.. Voin myöntää, juuret on Pohjanmaalla. Se vielä puuttuisi että olisi jonkun pontikkaa keittelevän savolaisen kaskiviljelijän jälkeläinen. Kyllä meillä on vietetty säällistä elämää.
Mistäs päin herra itse on? Arvaan että lähempää itärajaa.
Mutta eihän ne tunnetuimmat pontikkapitäjät savoon ihan taida sijoittua vaikka onhan ne sielläkin tainnet tiputella. Mulla juuret oikeastaan sijoittuu pohjoisempaan pohjanmaahan ja sinne savoon päin mutta nykyäänhän sillä ei niin ole väliä muuten kuin kyläilyreissujen kannalta.
On sillä väliä muutenkin kuin kyläilyreissujen kannalta. Tausta vaikuttaa kaikessa mitä tekee, se ei lähde pois.
Siellä päin mistä mun suku on, ei esimerkiksi ollut juurikaan torppareita ja mäkitupalaisia. Kaikilla oli oma tupa ja oma lupa. Niinpä ei ymmärretty, mitä helkkaria punikit melskaa, ja isomummuni kaikki valkoiset veljet lähtivät Tampereelle päin puhdistamaan maata kapinallisista punaryssistä.
Mutta omaisuus myös velvoitti vieraanvaraisuuteen. Ketään ei saanut päästää lähtemään talosta ilman syömistä ja köyhille kääräistiin aina mukaan jotain syömistä kotiin vietäväksi. Sama vieraanvaraisuus on edelleen voimassa siellä. Kun muutin aikoinaan Helsinkiin ja myöhemmin muualle Suomeen, huomasin että muualla Suomessa ei ole samanlainen näyttämisen meininki vaan ennemmin niukistelua joka asiassa. Mutta ei se raha niin kierrä. Ei pidä olla kansantalouden tulppana.
No tavallaan totta joo mutta onhan niitä sitten semmoisiakin jotka ihan uhallakin yrittää käyttäytyä taustansa vastaisesti.
Niin eli sulla on tavallaan verenperintöä se kokoomuslaisuus eikä järkiseikkoihn perustuvaa :D No oli minunkin toinen mummo kuulemma ollut sellainen ettei ollut suostunut asioimaan paikallisessa "köyhien" kaupassa tilallisena vaan oli käynyt vain siinä paremmassa puodissa.
Kyllä meilläkin päin aina on oltu vieraanvaraisia, kyllä se mutsi nykyäänkin kääräisee leipää ja pullaa mukaan aina kun siellä käy ja ihan turha sille on sanoa että kaupastakin saisi kun se on kuitenkin valmiiksi leiponut. Minusta tuntuu että tuo vieraanvaraisuusjuttu liittyykin enemmän maalaisuuteen vs. kaupunkilaisuus kuin lääninrajoihin.
Osittain niinkin, että maalla ollaan vieraanvaraisia ja kaupungissa joskus niin uusavuttomia ettei osata vaikka haluttaisiin. Toisaalta jotkut tuntuvat karistavan vieraanvaraisuuden vaatimuksen helpommin verenperinnöstään kuin toiset, vaikuttaneeko siinä sisäinen kokemus siitä onko itse etuoikeutettu vai vähemmälle jäänyt. Mutta ei kokoomuslaisuus ole mitään verenperintöä, maaseudulla on aina äänestetty Keskustaa tai itketty ja äänestetty. Sosiaalidemokratia ja vasemmistolaisuus on vain eksyksissä olevien moraaliltaan rappeutuneiden ihmisten häiriökäyttäytymistä.
Ehkä vähän on totta tuossa, maalla ainakin enemmän nähdään vaivaa vieraiden eteen ja joissain kaupunkilaiskyläilypaikoissa saattaa tulla tunne että on häiriöksikin. Niin kepulit joo, kyllähän ne niitä tosiaan siellä kannattelee ja aika monessa maalaispitäjässä pyöriikin aikamoinen kepulimafia pyörittämässä juttujaan. No ny pitänee lähtä nukkumaan, hyviä öitä ja kauniita unia.
Jep, niin pitäisi mennä nukkumaan mutta joskus on valvottava että saa supervoimat :) Hyvää yötä
Nainen antaa miehelle kirjan, mies naiselle ruusun? Nainen siis antaa miehelle jotain mikä herättää ajatuksia, kehittää miestä. Mies taas antaa naiselle kauniin kukkasen, josta ei jää mitään jäljelle kun se nuutuu pois. Jees jees.
Kyllähän se kuuluu hyvinvointivaltion perusperiaatteisiin, että heikkoja tuetaan.
Voi, ei näille "miehille" kannata kirjaa antaa, kun pehmeämpää vessapaperia saa lähimarketista.
En ole ennen kuullutkaan moisesta päiwästä. Onko se wanhakin perinne waiko
nykyaikana syntynyt tapa? Kaunis ajatus kuitenkin, on se sitten
molemminpuolista, tai ei. No, jokatapauksessa.
Hömppäpalstan miehille pitää antaa dicklit'a eli Simsionin Vaimotestiä, jossa lievästi autistinen genetiikan professori päättää pariutua. Ja kuinkas sitten kävikään...