Kun yhteistä tuleivaisuutta ei näe?

Mitä sillon? Kun ei ole tulevaisuutta?
Itse asun pääkaupunkiseudulla,mieheni pohjoisessa ja välimatkaa 800km.
Unelmoin omasta asunnosta yhdessä mutta mitä meideän elämiin tulee, ei ole mahdollista että jompikumpi muuttaa ja siis ihan järkeenkäyvät syyt molemmillla.
Itselläni vain se että jos joskus haluan oman asunnon pitäisi ruveta säästämään ihan urakalla ja kuten sanoin pääkaupunkiseudulla se on hintavaa,yhdelle.
Toinen haluaisi vaan matkustaa ja mennä kun oma kämppä jo löytyy ja hyväpalkkainen työ.
Ahdistaa ajatella koko tulevaisuutta,kun aina tulee itku kun katselee kämppiä,yksin,itselleen. Vaikka ollaankin parisuhteessa niin ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Kertokaa miten eteenpäin? Miten voi muka ajatella vain päivä kerrallaan kun on oma elämä kyseessä?
Haluan perheen,haluan oman asunnon enkä mitään vuokra-yksiötä. Haluan ajatella tulevaisuutta hymyillen ja unelmoida häistä,mutta en voi kun haaveilla koska juuri nut tuntuu ettei mikään noista toteudu.