Mitä sillon? Kun ei ole tulevaisuutta?
Itse asun pääkaupunkiseudulla,mieheni pohjoisessa ja välimatkaa 800km.
Unelmoin omasta asunnosta yhdessä mutta mitä meideän elämiin tulee, ei ole mahdollista että jompikumpi muuttaa ja siis ihan järkeenkäyvät syyt molemmillla.
Itselläni vain se että jos joskus haluan oman asunnon pitäisi ruveta säästämään ihan urakalla ja kuten sanoin pääkaupunkiseudulla se on hintavaa,yhdelle.
Toinen haluaisi vaan matkustaa ja mennä kun oma kämppä jo löytyy ja hyväpalkkainen työ.
Ahdistaa ajatella koko tulevaisuutta,kun aina tulee itku kun katselee kämppiä,yksin,itselleen. Vaikka ollaankin parisuhteessa niin ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Kertokaa miten eteenpäin? Miten voi muka ajatella vain päivä kerrallaan kun on oma elämä kyseessä?
Haluan perheen,haluan oman asunnon enkä mitään vuokra-yksiötä. Haluan ajatella tulevaisuutta hymyillen ja unelmoida häistä,mutta en voi kun haaveilla koska juuri nut tuntuu ettei mikään noista toteudu.
Itse asun pääkaupunkiseudulla,mieheni pohjoisessa ja välimatkaa 800km.
Unelmoin omasta asunnosta yhdessä mutta mitä meideän elämiin tulee, ei ole mahdollista että jompikumpi muuttaa ja siis ihan järkeenkäyvät syyt molemmillla.
Itselläni vain se että jos joskus haluan oman asunnon pitäisi ruveta säästämään ihan urakalla ja kuten sanoin pääkaupunkiseudulla se on hintavaa,yhdelle.
Toinen haluaisi vaan matkustaa ja mennä kun oma kämppä jo löytyy ja hyväpalkkainen työ.
Ahdistaa ajatella koko tulevaisuutta,kun aina tulee itku kun katselee kämppiä,yksin,itselleen. Vaikka ollaankin parisuhteessa niin ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Kertokaa miten eteenpäin? Miten voi muka ajatella vain päivä kerrallaan kun on oma elämä kyseessä?
Haluan perheen,haluan oman asunnon enkä mitään vuokra-yksiötä. Haluan ajatella tulevaisuutta hymyillen ja unelmoida häistä,mutta en voi kun haaveilla koska juuri nut tuntuu ettei mikään noista toteudu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinä täytyy miettiä millaisiin kompremisseihin on valmis jos tämän miehen kanssa aikoo jatkaa. Itselläni on hieman samanlainen tilanne kun mies asuu 400 km päässä ja minä pääkaupunkiseudulla. Asuminen on oikeasti yksin aika kallista, ja eläminen muutenkin nykyään. Tuskailen itse saman asian kanssa. Harmi vaan, kun mies löytyi niin kaukaa eikä voi muuttaa tännekkään. Meillä on sitten se kun molemmilla on vielä lapsia. Ollaan sinua vanhempia todennäköisesti. Jos järkevästi ajattelisin niin yrittäisin löytää jonkun lähempää ja jonkun joka haluaisi yhdessä etsiä yhteistä asuntoa, jos ei nyt aivan heti niin ainakin muutaman vuoden päästä. Voithan puhua miehesi kanssa asiasta vielä ja ehkä päädytte sen perusteella johonkin mukavaan ratkaisuun.
Hesassa voit alkaa vaikka iloiseksi tytöksi ja näin saat helposti omaan asuntoon
tarvittavat rahat!
Sillä istuthan pankin päällä